Maalla asuvain mieleisin virkistysmatka on käydä kaupungissa.
Sinne Laulainenkin vapaaksi päästyänsä riensi, vaikka muut sieltä
parhaallaan maalle muuttivat. Ei siellä monta päivää aikonut
Laulainenkaan viipyä, sillä ei ollut paljon tuttavista, eikä
asioistakaan. Tärkein asia oli käydä maisteri Vipusen luona, joka
toimitti "Sanomia Savosta"-lehteä. Oli kysyttävä tokko nuo pitemmät
kirjoitukset kelpaavatkaan lehteen, kun ainoastaan uutinen Leppämäen
koulun perustamisyrityksestä oli painettu.
Maisteri tuli tervehtimään reippaana, kuten tavallista ja kysyi:
-- Joko siellä maalla on täysi kesä?
-- Ei aivan täysi, vaikka hyvällä alulla, vastasi Laulainen.
-- Vai niin. Mutta yhäkö niitä lapsia pitää opettaa? Eikö niiltä jo
pääse muihin puuhiin?
-- Kyllähän niiltä lapsilta jo pääsisi, vaan mitäpä muuta minä
osannen puuhata, paitsi tavallista työtä, vastasi Laulainen
vaatimattomana.
-- Johan nyt Laulainen kursailee joutavata, nauroi toimittaja.
Esitelmiäkin olette pitänyt.
-- Niin, siellä sydänmaalla, vaan kelvanneeko tuo enemmän ymmärtäväin
luettavaksi.
-- Kyllä se kelpaa, lohdutteli toimittaja. Panen ehkä
pääkirjoitukseksi, kun tilaa tulee. Se on jotenkin sujuvasti
kirjoitettu. Meiltä maisterimiehiltä ei aina synny sellainenkaan.
-- Ei toki pidä pilkata, sanoi Laulainen, vaikka mielellään uskoi
toimittajan sanat todeksi.
-- Ei siinä ole pilkkaa, vakuutti toimittaja. Tieteellisesti
etevämpiä kyllä ovat, mutta kansantajuisuutta puuttuu, jota näin
maaseutulehdeltä vaaditaan.
-- Ettäkö aivan korjailematta kelpaa painettavaksi? kysyi Laulainen
mielissään. En ole ennen näin pitkiä kirjoituksia kirjoittanut, enkä
ole niistä niin varma.
-- Aivan korjailematta, paitsi mitä vähän poistelin kielivirheitä
lukiessani, hyvitteli toimittaja.
-- Sepä hyvä. Mutta mitä toimittaja ajattelee siitä
nimenmuutto-ilmoituksesta?
-- Mitäpä minä siitä. Jokainen on nimensä herra ja tekee miten
tahtoo. On vaan ollut lähettämättä kirjapainoon, kun ei ole sekään
kirjoitus vielä sopinut. -- Mutta nyt minun pitäisi puhua eräästä
toisesta asiasta, vaan on mentävä ensin toimittelemaan muita asioita.
Tulkaa päivällisen jälkeen uudestaan, niin sitten puhutaan niistä.
-- Kun saisin tietää vähän asian suuntaa, uteli Laulainen.
-- Asia on sellainen, että tarvittaisiin maaseutuja tunteva mies
avustamaan arpajais- ynnä muita hommia, selitti toimittaja kiireessä.
-- Kyllä minä niihin olen valmis, lupasi Laulainen.
-- Sitähän minäkin. Hyvästi siksi, kunnes taas tavataan.
* * * * *
Iltasilla, toimittajan luota tultua, istui Laulainen kirjoittamaan
kirjettä. Hän oli saanut toimittaja Vipuselta mieleisiä tehtäviä,
joissa viipyisi pari kolme viikkoa. Nyt oli ilmoitettava Leppämäen
kylälle, ettei hän voikaan tulla sinne niin aikaiseen kuin oli
luvannut. Kirje olisi ollut kirjoitettava joko Kokkoselle taikka
Niiraselle, mutta vielä mieluummin kolmannelle. Nythän siihen sattui
oikein sopiva tilaisuus. Tarpeellinen asia vaan alkuun ja sitten
muita asioita niin tuttavallisesti kuin vaan vähänkin uskaltaa. Hän
alotti:
"Neiti Anna N.
Pyydän, ett'ei Anna pahastuisi, jos näin vähänä tuttavana
rohkenen tulla kirjoittamaan. Olen pakoitettu kirjoittamaan
jollekin ja kaikkein mieluummin kirjoitan Annalle. Asia koskee
minun sinne tuloani. Lupasin näet tulla parin viikon perästä
ja ennätin sen ilmoittaa lapsille, mutta täällä kaupungissa
sain muita tehtäviä, joiden vuoksi tuloni myöhästyy viikon tai
kaksi ensimäisestä määrästä. Jos Anna on hyvä ja ilmoittaa
tämän muillekin, ett'ei minua luultaisi puheeni pettäjäksi.
Viipymiseni syynä on se että minut pyydettiin matkustelemaan
täällä rikkaimmissa kylissä keräämässä arpojen tilauksia
niihin suuriin arpajaisiin, jotka pidetään ylioppilasten
kesäjuhlan yhteydessä, Virtasalmen pitäjässä, jossa olen ollut
opettajana. Kun olen tältä ensimäiseltä kierrokselta palannut,
on minua pyydetty erään maisterin opastajaksi luentomatkalle
äsken mainittuun pitäjääseen, jossa kaikki kylät ja taipaleet
ovat minulle tuttuja. Tämä maisteri kuuluu pitävän luentoja
kansanopistosta ja lainakirjastoista ja kehoittaa niitä
kannattamaan ja hyväkseen käyttämään. Tämä on nyt sitä samaa,
josta puhuttiin siellä, muistaahan Anna. En tunne vielä tuota
matkatoveriksi tulevaa maisteria, mutta kesäasunnon jo tiedän ja
käyn häntä puhuttelemassa tällä ensimäisellä matkalla. En voinut
kieltäytyä näiltä matkoilta, sillä pidän ne hyvin tärkeinä.
Näistä arpajaisista saaduilla varoilla autetaan kirjastojakin.
Koetan pitää huolta, ett'ei Leppämäenkään kylä jäisi osattomaksi.
On minulla jo siihen kirjastoon muutamia kirjoja, jotka tuon
tullessani ja ehkä saan vielä lisää.
Noista arpajaisista kehutaan tulevan suuremmat kuin mitä täällä
on milloinkaan nähtynä ja sen vuoksi ajattelin tässä ilmoittaa
erään toivoni, nimittäin sen, että jos Annakin tulisi niissä
käymään. Saaneehan sieltä jonkun talon tyttären matkatoveriksi.
Ei tämä matka tule paljon maksamaan ja kyllä minä pidän perille
tultua huolen kaikesta. Anna ei arvaa, kuinka iloinen olisin,
jos tämä pyyntöni toteutuisi. Siihen toivoon minä jään ja olen
odottamassa.
Olisi vielä paljon kirjoitettavia asioita, mutta tämä kirje näkyy
venyvän kovin pitkäksi. Ehk'ei Annasta ole suotavaakaan, että
kovin pitkälti ja tuttavallisesti kirjoitan. Lopetan sen vuoksi
ja pyydän että Anna parillakaan sanalla ilmoittaisi onko tämä
kirje saapunut ja miten siellä jaksetaan. Sopivin olisi osoittaa
kirje Virtasalmelle, että saisin sen toiselle kiertomatkalle
lähtiessäni.
Terveisiä kaikille.