TOINEN KOHTAUS.

Edelliset. Hyllos.

HYLLOS.

Oi kuningatar, tänne on

Mun lähettänyt poikasi.

TEKMESSA.

Hän elääkö?

HYLLOS.

Sun löysin, hyvä.

TEKMESSA.

Vastaa nyt, hän elääkö?

HYLLOS.

Hän eli, tänne koska minut lähetti.

TEKMESSA.

Zeus, kaikkein varjelija olkoon siunattu,

Ja Ares, turva sankarin ja muinoin myös

Mun Aiaan' auttaja. Oi kuule, sydämmein,

Eurysakes viel' äsken eli, muisti myös

Mua. Lausu oliko hän haavoitettuna

Vai terve, jalo, urhokas? Ah, vastaa jo!

HYLLOS.

Ei haavoitettu ollut hän, mut pukunsa

Ol' päästä jalkapohjiin saakka verinen,

Ja miehuullisna, jalona hän johdatti.

TEKMESSA.

Hän mille asialle sinut lähetti?

HYLLOS.

Sua näiltä rannoilta nyt pian saattamaan

Pois johonkuhun saareen, jossa piilossa

Sa voisit olla.

TEKMESSA.

Taivas, onko kaikki siis

Jo kadotettu?

HYLLOS.

Kuningatar, joudu pois!

Mun venheeni on valmis. Ehkä ennätän

Mä vielä tappeluhun ennen loppuaan.

TEKMESSA.

Kas tuonne, siellä hengittää Eurysakes;

Miss' elää hän, siell' elän mä, en muualla.

Mua vie, jos tahdot, häntä vielä lähemmä,

Mä seuraan, mutta hänestä en luovu, en.

HYLLOS.

Siis mitä tehnen? Kuningatar, onni on

Nyt kauheasti kääntynyt; Leiokritos

On saanut oivat lisä-joukot avukseen,

Ja rivimme jo harvenee. Kun aikaa on.

Suo sinut pelastan.

TEKMESSA.

Mä mitä vainoa

Sokea vaimo raukka voisin peljätä?

Mut jospa joku syntynynnä vaimosta

Niin säälimätön ois, tät' että kurjuutta

Hän tahtois enentääkin, mitä voisi hän?

Ei sais se enentyä jos Eurysakes

Ois hengissä, jos kuollut, ei se taitaisi.

HYLLOS.

Se onko sanas viimeinen?

TEKMESSA.

Sen kuulit jo.

HYLLÖS.

Siis palajan. Jo läheneepi tappelu,

Mä siihen riennän.

SAATTAJA.

Kuningatar, verissä

On Hyllon käsivarsi.

HYLLOS.

Keihään raapima

Timokleen, hän ei enää sitä lennätä.

TEKMESSA.

Sä viivy, haavas sidon; onhan käteni

Mun taitava, vaikk' onkin silmäin sokeat.

Käy, saattajani, nouda vettä lähteestä

Majamme luota.

HYLLOS.

Vettä! Kylmä juotava

On polttavalle janolleni virvoitus,

Mä viivyn hetken.

TEKMESSA.

Näytä käsivartesi!

Mä tutkin haavas. Sillä aikaa kertoile

Sä tappelusta, kuinka nuori kuningas

Itsensä käyttää.

HYLLOS.

Varo!

TEKMESSA.

Kärki syvähän

On keihään mennyt, suonen poikki katkaissut.

Nyt side aluks, kunnes vesi joutuupi. -- --

Mut kuinka soti kuninkaasi?

HYLLOS.

Leijonan

Hän lailla taisteli, kun sai vaan taistella.

TEKMESSA.

Sai taistella? Se onni varmaan runsaasti

Hänelle sallittiin.

HYLLOS.

Ain' ensihetkestä

Pakeni häntä nähtävästi joka mies.

Myös itse vallan riistäjä Leiokritos,

Vaikk' ikämies, nyt riehuin nuorten innolla,

Sun poikaas kartti niinkuin ruttotautista,

Ja väellensä huusi että karttaisi

Se häntä.

TEKMESSA.

Aseet vaihdetut, ne petti, voi!

Kuink' on Leonteen laita?

HYLLOS.

Häntä etsivät

Ja ahdistavat kaikki joukot, uhaten

Kuin myrskyt vuorta.

TEKMESSA.

Entäs jalo sankari?

HYLLOS.

Hän rynnäköitä horjumatta vastusti

Siks kunnes saapui päivä pilvet poistaen.

TEKMESSA.

Muu poikaniko?

HYLLOS.

Hän.

TEKMESSA,

Hän auttoi vuorostaan

Pelastajaansa. Sulon sanoman sä tuot.

HYLLOS.

Niin teki hän, mut ei vaan vuorostaan, hän myös

Tuhansin kerroin toisen avun korvasi.

Leonteen ympäriltä joukot poistumaan

Kun saanut oli hän ja tämän jättänyt,

Niin jälleen nähden ystävänsä hädässä

Taas avuksi hän ehätti. Niin tarkasti

Ei kotka, kiitäin ilman avaruudessa,

Voi silmäellä pesää poikainsa, kuin hän

Tarkasti paikkaa, jossa veikko tappeli.

Hän aina oli siellä, missä vaarakin,

Ja kun se poistui, kiiti hänkin kaukana.

Niin kävi tappelu.

TEKMESSA.

Niin eikö vieläkin?

HYLLOS.

Kun Rhaistes joukon suuren, voittamattoman

Vihollistemme avuks toi, niin raukesi

Jo meikäläisten voitonsaannin luottamus

Ja luottamuksen kanssa heidän intonsa;

He vainottuina, hajonneina kaatuvat

Nyt tänne peräytyen.

TEKMESSA.

Mit' Eurysakes

Nyt tekee ja Leontes? Vastaa! Joudu jo!

HYLLOS.

He tappelevat, kuningatar, rinnakkain

Ja toinen toista suojeleepi juuri niin

Kuin nähdään kahden ison varsan sotivan

Parissa hukkaparven nälkään nääntyvän.

He vitkaan peräytyvät, myövät vereen vaan

Jok' askeleensa.

TEKMESSA.

Vieläkö Leiokritos,

Kuin ennen, toista karttaa?

HYLLOS.

Kaukaa näkyy vaan

Hän katselevan tappelua huutaen

Tuskallisesti: poikaan' älkää tappako,

Mut toinen, tuo, jok' ompi Aiaan puvussa.

TEKMESSA.

Oi raukkaa! Mikä outo, synkkä erehdys

Nyt hänen mieltään pimittää! Hän suojelee

Juur vihamiestään, jolle soisi kuoleman,

Ja tahtoo pelastettavansa surmattaa.

Hän lienee ahne vallalle, ei syömmetöin

Hän varmaan ole. Isän sydän hällä on,

Jok' anteeks' antaa, vapisee ja rakastaa.

Oi onnetonta!

HYLLOS.

Tahdotko sä minulle

Viel' antaa apuasi? Miss' on saattajas?

TEKMESSA.

Juo janoosi ja mulle vesiastia

Ja käsivartes anna.

HYLLOS.

Kuule, meteli

Ja huuto lähestyy! Suo sinut pelastan! -- -- --

Et tahdo, kuningatar. Jää siis! Juoma on

Mua vahvistanut, virkistänyt intoni.

On helppo haavani, siis riennän taisteluun!

(Menee.)

Salaminin kuninkaat: Murhe-näytelmä viidessä näytöksessä · 第 54 / 60 题