Edelliset. Tekmessa (mukana) Saattaja. Eurysakes.
TEKMESSA.
Ihmisääniä
Mä kuulen. Hiljaa, liekkö meidät huomattu?
SAATTAJA.
On, kuningatar.
TEKMESSA.
Seiso! Montako aiell' on?
SAATTAJA.
Eubulos vaan ja Hyllos, muita en mä nää.
TEKMESSA.
Nyt katso vielä tarkemmin, Eurysakes,
On silmäs tottuneempi, katso, mitä näät?
EURYSAKES.
Kaks miestä näen, toinen niistä nuori on
Ja toinen vanha, köyhänlaiset kumpikin
Ja aseettomat molemmat.
TEKMESSA.
Ei vaaraa siis,
Lähemmä mennään. Kuulevatko ääntäni?
EUBULOS.
Oi kuningattareni, terve tultuas,
Tuolt' avunteostasi! Jos oikein arvannen,
On tämän vieraan pelastus sun palkkasi.
TEKMESSA.
Eubulos, katso häneen, kenen näköinen
Hän ompi? sano!
EUBULOS.
Kuningatar, kenenkä?
TEKMESSA.
Sä kysyt. Oi kun muinoin silmilläni mun
Viel' oli näköns', oli suurin riemuni
Tuot' yhdennäköisyyttä katsella.
EUBULOS.
Siis näit
Jo ennen nuorukaisen?
TEKMESSA.
Synnyinhetkestään.
EUBULOS.
Mua kummastutat. En mä hänen vaatteistaan
Voi päättää muuta kuin ett' on hän syntyään
Niin köyhä, kurja ett'et hänt' ois huomannut.
TEKMESSA.
Kas tuota muotoansa, eikö ole se
Sen näköinen, jonk' ennen onnen päivinä
Sä näit ja etkä unhota?
EUBULOS.
Niin, muoto tuo
Pitemmän ajan huolia se ilmoittaa
Kuin ikävuosia lie tällä vieraalla,
Se kaunis ollut on, mut tuska kauhea
Sen lienee sortanut.
TEKMESSA.
Oi poika raukkani!
EUBULOS.
Ellei ois hänen uhkuvia huuliaan
Jo kalma kalventanut, oisko kasvoillaan
Viel' elon karva, tulen kiilto silmissään
Mä ehkä näkisin -- -- --
TEKMESSA.
Oi kenen näkisit?
EUBULOS.
Mä näkisin -- -- -- ken mahdotonta nähdä voi?
TEKMESSA.
Ehk' ei niin mahdotonta kuin se näytäksen.
EUBULOS.
Ma katsoisin tään vierahan, oi ihmettä,
Sen näköiseks', jok' ennen ol' -- -- -- en rohkene
Niin suurta nimeä, jok' oli hänellä,
Nyt mainita ja häntä tähän verrata.
TEKMESSA.
No sano hänet suoraan Aiaan näköiseks.
EUBULOS.
No niin, hän totta ompi Aiaan näköä,
Mut niinkuin aamupuhde päivän rinnalla.
TEKMESSA.
Täst' aamupuhteesta voi päivä syntyä,
Siis riemuitse, tää kuninkaasi poika on.
EUBULOS.
Ei mahdollista, kuningatar; erehdyt.
Sun kovan onnes täyteläiseen maljahan
Sä ällös lisää pettäväistä riemua.
EURYSAKES.
Äitini todistusta tohdit epäillä.
TEKMESSA.
Mä enkö tuntis ääntä oman lapseni?
Sokea vaikk' on silmäin, kuulee korvani.
EUBULOS.
Ei mahdollista! taitaa ääni pettää niin
Kuin korvat.
EURYSAKES.
Loppuu mielestäni maltti jo.
TEKMESSA.
Mä pian hänet tunsin, minut tunsi hän
Myös samassa, ja sydäntemme todistus
Tuhannet epäilykset ompi voittava.
EUBULOS.
Oletko tullut, vieras, meitä pettämään?
EURYSAKES.
Mä pettämäänkö?
TEKMESSA.
Vanhus, ken sun sokaisi?
HYLLOS.
On kaikki selvää, voitko, isä, epäillä?
EUBULOS.
Oi ihmeellistä! Kuollut on Eurysakes,
Ja tuoni, kuningatar, pitää saaliinsa,
Se haamuja vaan päästää, tuo ei haamu oo.
EURYSAKES.
Nyt onko häijy suusi kyllin puhunut?
Oon kyllin kärsinyt. Nyt saanko puhua?
Siis kuule, epäilijä kurja, hävytön,
Sä mato maan, sä kunniaton orja vaan,
Sä koiran silmä!
TEKMESSA.
Jumalat! Oi malta, laps'!
EUBULOS.
Oi kuningatar, hiljaa, vaiti ole vaan.
EURYSAKES.
Sä tylsä ihmiskuva, epäluuloinen,
Jos mull' ois miekka halkaisisin otsasi
Ett' älyisit mun olevan Eurysakeen.
TEKMESSA.
Sä valo silmäni, sä jälleen löydetty
Mun sydämmeni turva, ällös raivoa,
Vihasi hillitse! Sä uskollisinta
Harvoista ystävistämme nyt uhkailet.
EUBULOS.
Vait' ole, kuningatar! Pauhaa, vieras, vaan!
On kauniin näky mulle, kun mä sinut nään
Noin vihaan syttyvän. Mun vielä katsella
Suo silmäs säteitä ja muotos hohtoa!
Siis pauhaa!
EURYSAKES.
Hullu olet, surkuteltava
Pikemmin kuni rangaistuksen alainen,
Kun minun vihaani et pelkää ensinkään.
EUBULOS.
Sun polviesi eteen, nuori ruhtinas,
Mä lankean ja suutelen sun jalkojas.
Sä olet Aiaan poika, aivan tuommoinen
Hän oli, vihasta kun muuttui muotonsa,
Kun silmäns' otsan pilven alla säteili,
Juur tuommoisna hän usein seisoi eessäni.
Mun kuninkaani poika, olet kuningas,
Mun jalo kuninkaani, kauan kaivattu,
Nyt terve tultuasi, suoma jumalten!
TEKMESSA.
Et epäile siis enään.
EUBOLOS.
Epäillä! Oi kun
Hän tuli puolikuolleena, ken kummeksii
Ett' en mä Aiaan poikaa heti tuntenut?
Nyt on hän elpynyt ja intoon syttynyt,
Nyt tunnen Aias kuninkaani hänessä.
TEKMESSA.
Oi tulinen ja kiivas oli mainio
Isänsä myös ja siksi joutui turmioon.
Rukoilen kaikkivaltiasta Zeusiä
Ja tytärtään Athenea ett' antaisi
He pojallein mit' Aiaalta he kielsivät:
Tasaisen mielen, viisauden malttavan.
Oi poika, äsken sylihini saapunut,
Niin alaston, niin aseeton ja avuton
Kuin olit synnyttyäs siihen tullessas,
Sä vihastua rohkenetko? Pakene
Nyt ihmisiä, piile äitis turvihin
Ett'ei hän sua ainiaksi kadottais.
HYLLOS.
Nyt, kuningatar, toimehen.
TEKMESSA.
Sä myös?
EUBULOS.
Ja mä.
Tulevaisuuden muodon määrää hetki tää;
Siis joutukaamme!
EURYSAKES.
Aseita!
EUBULOS.
Sä, Hyllos, nyt
Talosta taloon saarellamme kiiruhda,
Ja julistain ett' Aiaan poika, kaivattu,
On täällä, kutsu ystävämme kokohon
Tään nuoren kuninkaamme puolta valvomaan.
Nyt kiiruhda vaan!
HYLLOS.
Ei nyt enään epäilys
Saa heitä masentaa, nyt väkivallalla
On väkivalta kumottava. Pois!
TEKMESSA.
Ei, seis!
Sä saatat meidät hukkaan.
EUBULOS.
Myöhä! ääntäsi
Ei enää kuule hän.
TEKMESSA.
Oi ukko onneton,
Miks tuhotyöhön nuorukaista kehoitit?
Me hukkaan joudumme nyt. Oi Eurysakes,
Sun äitis syliin riennä, että syleillä
Sua saisin vielä kerran. Ennen ehtoota
On aamusi jo muuttunut taas illaksi
Ja iltas päivätönnä yöksi synkäksi;
Ken meitä suojelee?
EURYSAKES.
Oi mistä miekan saan?
Vasemman käten' annan maksuks kun vaan saan
Mä miekan oikeaan.
EUBULOS.
Viel' Aias elääpi
Ja rohkeana, uhkaavaisna vielä nyt
Tuo jalo Telamonin vesa seisovi.
Oi kuningatar, onnellisin äidistä,
Kun jalon miehen synnyinmaalle synnytit
Pelastajan.
TEKMESSA.
On pelastuksen pyytäjä
Nimensä oikea.
EURYSAKES.
Oi liekkö kurjuutta
Mun kurjuuttani kovempaa. On aseita
Kaikilla eläimillä, pienimmilläkin,
On hammas taikka kynsi; mä oon aseeton.
Ja mulla, kuninkaaksi syntyneellä, vaan
On tyhjä kämmen.
EUBULOS.
Terve ruhtinaani, pois
Nyt huolet, rikas olet, ota perintös,
Se ompi täällä.
EURYSAKES.
Haudassa.
EUBULOS.
Juur haudassa
On jalo isäs laina, mulle uskottu.
So ota nyt.
EURYSAKES.
Ma mitä kuulen? Oksille
Kun hyppäät, kuuluu niinkuin kalske aseitten.
EUBULOS.
Kas tässä.
EURYSAKES.
Kilpi.
EUBULOS.
Tässä.
EURYSAKES.
Miekka.
EUBULOS,
Tässä on.
EURYSAKES.
Haarniska, kypärä! Oi jos nää täynnä ois
Timanttia ja kultaa, vanhus uskottu,
Sä kuninkaita rikkaammaksi pääsisit,
Ne lunnaaks saisit kätketyistä aarteista,
Nous' ylös haudasta, ja lisää ansios,
Mun päälleni nyt auta tämä haarniska.
Kas, kilpeä jo kannan.
EUBULOS.
Suu se kaunistaa.
EURYSAKES.
Nyt soljet kiinnitä.
EUBULOS.
Tää haarniska, se on
Niin sulle sopiva kuin ylles tehty ois.
Kuink' olet isäs näköinen nyt! Silmäni
Se kyynelöittyy vaikka sydän riemuitsee.
TEKMESSA.
Mun poikaniko sota-asuun puetaan?
EURYSAKES.
Kas äitini, sun suljen rautaan, teräkseen,
Kun riemuiten nyt sinua mä syleilen.
TEKMESSA.
Oi syli, oi! Oi Aias! Aika entinen,
Iloinen Xanthon rannalla! Nyt, poikani,
Mua paina rauta-rintaas vastaan! Isäsi
Noin muinoin mua syleili kun palasi
Hän voittajana taisteluistaan. Haarniska
On pehmiä, kun rakkaan rinnan kätkee se.
EUBULOS.
Painaako pukus, kuningas? Viel' Aiasta
Sä olet nuorempi, eik' ole voimasi
Nyt vielä palanneet.
TEKMESSA.
On kylmät kasvosi,
Mun poikani, ja kätes meren kylmästä
On kohmeessa.
EYRYSAKES.
Oi kohta, kohta, äitini,
Tuo riemu mulle voimat jälleen.
TEKMESSA.
Kotiini
Mua seuraa että saisin hoitaa sinua,
Ja puhdistaa sun jäseniäs suolasta,
Jok' ompi niihin hyytynyt. Mun armaani,
Mua seuraa!
EUBULOS.
Seuraa äitiäs ja neuvoaan;
On hänen hoidollansa jäykkyys sulava,
Ja voimas jälleen vahvistavat jumalat.
EURYSAKES.
Pois menisinkö, vaaraan sinut jättäen?
Mua eikö tarvittane?
EUBULOS.
Kuningas, ei nyt
Kun tyyni on, mut kohta myrskyn noustua.
EURYSAKES.
Siis menkäämm' äiti. Työläs, tuima taistelun'
Ol' äsken aaltoin kanssa, sen mä tunnen nyt.
On ruumis rauennut ja häpeäkseni
Nyt tarvittavat voimani on vaipuneet.
(He menevät.)