LEIOKRITOS (Yksin.)
Hän menee pois, ei viitsi edes vastata.
Vaan en voi vihastua. Milloin, jumalat,
Noin rakkaana mun sukuani pidetään?
Jos saarellan' ois joku tunne, jossa ois
Noin jalo itu höystyvä, mä siemeneks
Mun sydämmeni kappaleiksi hakkaisin
Ja kostuttaisin verelläin. Oi rakkaus,
Uskollisuus! Oi teidät vielä löydän mä,
On mulla tahto, eikä löydy ketäkään
Nyt enää, jota pelkään, olen kuningas.