Edelliset. Tekmessa (sokea, mukana) Saattaja.
TEKMESSA.
Siis lähestymme, poika, niitä seutuja,
Joill' Aias, niinkuin usein kuulin, nuorena
Uhrinsa antimia kantoi Areelle,
Ja joilla hän, kun tuuli eteläinen löi
Karia vasten kuohuisia aaltoja,
Hymyillen katsoi taisteluja myrskyjen,
Ja kotirannan vuorilta sai oppinsa
Väkeä Troian vastustamaan vuorena.
Ja eikö lähellä oo kumpu Krantorin
Ja laakso Amfidemos tämän juurella,
Ja loitompana metsän takan' Attika?
Oi mulle tutut paikat, varsin rakkahat!
Mik' ilo teitä mainita, vaikk' en mä nää!
Kuin jumaloille nektar ja ambrosia
Niin ovat rakkaat nimet ihmiskielelle.
SAATTAJA.
Vait, ole vait!
RHAISTES.
Ken olet? ehkä vieras, näyt
Noin kodittunut seuduillamme olevan.
TEKMESSA.
Ken lienet, kysyjä, on ääni uhkaava,
Ei juuri sanoissa, vaan niiden takana.
RHAISTES.
Mä kysyn. Vastausta vaatii kysyjä.
TEKMESSA.
En sitä kiellä. Vaimon turvattoman näät.
RHAISTES.
Sen näen sinun huultes todistuksetta.
TEKMESSA.
Sun kovuutes sai minut toisin luulemaan.
RHAISTES.
Nään kurjuutesi, tiedän ehkä siihen syyn.
TEKMESSA.
Jos minut tunnet jo, sä miksi kysyt siis?
RHAISTES.
Sun vastaukses mukaan menetelläksein.
TEKMESSA.
Tee niin, ja ole kurjaa kohtaan laupias.
RHAISTES.
Ei kurjuus yksin laupeutta ansaitse,
Myös totuuttakin siihen lisäks tarvitaan.
TEKMESSA.
Puheeni totuuden jo olet havainnut,
En muuten laupeuttas tarvitsisikaan.
RHAISTES.
Kai toista, huomannet, on toden tunnustus
Kuin sitä tunnustaa, jot ei voi salata.
TEKMESSA.
Oon sulle vastannut. Siis, mitä vielä nyt?
RHAISTES.
Täys tilinteko siitä, kuka olet sä,
Ken olet ollut, kusta tänne saapunut,
Ja mistä syystä outona tääll' oleksit.
Kun näihin olet suorasti sä vastannut,
Niin en mä salaa miksi sua kyselen.
TEKMESSA.
Mä olen köyhä vaimo, puutteenalainen
Ja yksinäinen, joka vavistuksella
Nyt kuulen armottoman äänen kovuutta.
Se olen. Ken mä ollut? Olen kokenut
Sit' ihmis-osaa, jossa lailla ruokosen
Välistä kylmän tuulen, toiste lämpimän
Käsissä heilumme. Miks täällä viivyn mä?
Se kuule: syystä että täällä tuntuu maa
Pehmoisemmalta jaloilleni, ilma myös
Suloisemmalta hengittää kuin muualla,
Ja syystä että kieli kauniin kaikista,
Hellenein kieli täällä suloisimmin soi.
RHAISTES.
Sun vastaukses kiertää kysymystäni,
Ja sokeanakin sä osaat varoa.
Mut tiedä: itse luikertava käärmekin
Se astiahan pyytäjänsä kiusataan
Ja hänen viittaustaan tottelemahan;
Sen saat myös nähdä ettei mua vastahan
Sun viekkautesi voi mitään toimittaa.
TEKMESSA.
Oi, suo mun mennä.
RHAISTES.
Tehtyäsi tilisi.
TEKMESSA.
Pois saata mua, poika.
RHAISTES.
Täält' et mennä saa
Sä ennen kuin mä tiedän kaikki kohtasi.
TEKMESSA.
Sä mitä tahdot? Sinut kuka lähetti
Mun tielleni? Ja minkä vallan käskystä
Sä, julma, vaadit multa tuota tiliä?
On sulla silmäin näkö, minä sokea,
Sä minun näät, vaan sua en mä nähdä voi.
Jos toisen tulee kysyä ken toinen on,
Ei sinun suinkaan oo se ensin tehtävä.
RHAISTES.
Jos niin sä mietit, syyt' ei ole minulla
Kuin sulla piillä, siis ken olen ilmoitan.
Eurysakes mä olen, Aiaan mainion
Ja vaimonsa Tekmessan poika ylevä.
TEKMESSA.
Sä?
RHAISTES.
Mä.
TEKMESSA.
Sä?
RHAlSTES.
Mä.
TEKMESSA.
Voi liukkaan kieles valhetta!
RHAISTES.
Haa, tuota tulen leimausta odotin
Sun silmäparis harmahasta usmasta,
Mä tahdoin sitä nähdä, näin myös. -- Sano nyt
Sä mistä tiesit valheeks puheeni.
TEKMESSA.
Koska mä,
Tää vaimo parka, jonka murtaa tässä voit.
Rannalla Xanthon synnytin Eurysakeen.
RHAISTES.
Siis olet se joks arvasin.
TEKMESSA.
Jos kuninkaas
Äidiksi mua luulit, oikein arvasit.
RHAISTES,
No hyvä, kuninkaani äiti, koska nyt
Sä täytit ehtoni ja itses ilmaisit,
En salaa miksi sua olen tutkinut.
Mä yhden seikan vaan nyt tietää tahtoisin:
Miss' ompi tänä hetkenä Eurysakes?
TEKMESSA.
Sun läheisyyttäs pelkään, kuinka loukkasi
Mua julmuutesi armotoin, sen äsken näit,
Kun suuttumuksesta mä itsen' ilmaisin;
Mä tahdon anteeks antaa, kaikki unhottaa,
Sun jalkais juureen polvilleni langeta
Ja kiitollisna käsiäsi suudella,
Jos kysymyksees itse voisit vastata
Ja mulle ilmoittaa miss' on Eurysakes.
RHAISTES.
Sä varmaan äsken pojastasi erosit
Ja tänne tulit, etkä tiedä miss' on hän.
Sun on hän tänne lähettänyt edeltä
Miel'alaa kansan voittamaan ja tutkimaan,
Mik' oisi parhain hetki maalle noustakseen.
Nyt kaikki tunnusta, se suorin neuvon' on.
TEKMESSA.
Hän tosin viisahast' ois puoltaan valvonut,
Jos vakoojakseen sokean ois valinnut.
RHAISTES.
Juur siinä äly näytäksen. Ei sokeaa --
Niin mietti hän -- voi kenkään vaaralliseksi
Tai häntä vakoojaksi koskaan arvata.
Mä keksin että, vaikka olet sokea,
Näät paljon enemmän kuin moni näkevä.
Siis tiedä että mahtavamman kohdannut
Nyt olet, joka voi sun läpi-katsoa
Ja voittaa pahalla mit' ei voi hyvällä.
TEKMESSA.
Oi milloin kurjuuteni malja täyttynee?
RHAISTES.
Et siis sä tunnusta miss' ompi poikasi?
TEKMESSA.
Mä senpä tietääkseni kaikki kärsisin.
RHAISTES.
Mä keinon tiedän, vaimo, voimallisemman
Kuin lääketaiteen juoma-aineet parhaimmat
Herättämähän haihtuneita tietoja
Ja unohdukseen nukkuneita muistoja.
Nyt kätes anna vaan, mä sua johdatan
Mun asuntooni keinoani kokemaan.
TEKMESSA.
Oi tuokaa, jumalat, nyt mulle auttaja!
LEONTES.
On työsi, Rhaistes, täytetty ja päättynyt.
RHAISTES.
Jo toisen kerran nouset, nuori ruhtinas,
Asiatani vastahan, ei yksin mun
Mut jalon isäs myös.
LEONTES.
Sä hänen käskynsä
Jo toimittanut olet.
RHAISTES.
Mua velvoitti
Hän tutkimaan ken vaimo on.
LEONTES.
Sen teit sä jo.
Ei taida isäni, ei taida eikä saa
Hän väkivaltaa käyttää naista vastahan.
RHAISTES.
Ken määrää rajat hallitsijan toimille.
LEONTES.
On oikeus myös kuningaitten haltija.
RHAISTES.
Mä tehnyt olen minkä taisin, puolittain
Jos isäs käsky täytettiin, sun ompi syy.
LEONTES.
On helppo vastata työn eestä oikean.