Edelliset. Leontes.
RHAISTES.
Sä jalon kuninkaani poika ylevä,
Sua tervehdän mä iloisella mielellä,
Mä olen onnellinen, kun nyt nähdä saan
Sun rannallani juuri tänä hetkenä.
On onnellinen tulosi niin mulle kuin
Myös itselles, kun taidat näyttää, ruhtinas,
Ett' ystäviäs ymmärrät sä suojella
Ja siten heidän joukkoansa lisätä,
Jok' ompi hallitsijan lahja arvoisin.
En asiassa suuressa sun päätöstäs
Mä pyydä, on vaan purppurainen simpukka;
Mut kysymys on saako rangaistuksetta
Nyt väkivalta vallita; tuo simpukka
On mun, nyt näet kenen kädessä se on.
LEONTES.
Mies nuori, rohkenetko pitää simpukan?
HYLLOS.
En pelkuriksi tottunut, siis rohkenen.
LEONTES.
Ken oikeutta rikkoo, se on pelkuri.
HYLLOS.
Sen tiedän, siksi Rhaistes ei voi peljättää.
LEONTES.
Pois heitä pisto-puhees, vastaa selvästi,
Oliko Rhaisteen simpukka, sen otitko?
HYLLOS.
Sen otin, mut se oli isän' omaisuus.
LEONTES.
Sä kerro, ukko, miten sen oot hankkinut.
EUBULOS.
Sen salli mulle vihdoin armo Jumalten
Kun kalastanut olin päivän työlähän.
LEONTES.
Vedestä, Rhaistes, ukko löysi simpukan?
RHAISTES.
Niin. Olet kuullut oman tunnustuksensa.
LEONTES.
Vesilläs ensikertaako hän kalastaa,
Vai onko hän jo ennen täällä näkynyt?
RHAISTES.
On joka päivä, koska tämä ruohokko
On antavampi kuin on oma rantansa.
LEONTES.
Siis ihmettelen että ukko päivittäin
Edessä silmäis puuhaa työssä ahkeraan
Ja vuovaa orjan lailla, jos on kaikki sun
Mit' ansaitsee ja pyytää hän sun vesilläs.
RHAISTES.
Ei niin. On keskenämme tehty suostumus.
LEONTES.
Ja mikä?
RHAISTES.
Että jokaisesta laadusta,
Jot' antaa pyynti, suurin mun on oleva;
Muu saalis hälle vaivastaan on tuleva.
LEONTES.
Ja sillä ehdolla sä vaadit simpukan?
RHAISTES.
Kas tätä! Suurempaa lie tuskin saatavaa.
LEONTES.
En suurempia nää, tuon yhden vaan, en siis
Voi muihin verraten sen tietää arvoa.
RHAISTES.
Se suurin ompi siis ja semmoisena mun.
LEONTES.
Niin tosin, mutta ainoana pienin myös
Ja semmoisena tämän ukon omaisuus.
RHAISTES.
Jos päätät niin, siis salli meidän jakaa se,
Ma otan osan suuremman, hän pienemmän.
LEONTES.
Niin olkoon. Laadustansa mikä suurin on,
Sun olkoon se. Mut sisällystä suurempi
On sisältävä, siis nyt ota suurempi;
Sun osas kuori on, sen sisus hänen siis.
RHAISTES.
Sa muistatko ken olen minä, ken on hän?
LEONTES.
Sä ystäväni oot, hän vihollisen' on.
RHAISTES.
Et rakkautta arvaa vihaa kalliiinmaks.
LEONTES.
En, Diken vaa'alla, mut varmaan syömmessäin.
RHAISTES.
Jos ystäviä tuomitset kuin mua nyt,
Mä pelkään monen viholliseks muuttuvan.
LEONTES.
Mä oikeuden vihamiehilleni suon,
Vaan miekkaa näytän röyhkeill' ystävilleni.
RHAISTES.
Pois menen. Toiselle mä saanen valittaa.
LEONTES.
En estä. Jalkas vapaa on kuin kieleskin.