Starodum ja Pravdin.
PRAVDIN. Juuri kun nousimme pöydästä, satuin astumaan akkunan ääreen
ja näkemään vaununne. Sanomatta muille tulostanne mitään, riensin heti
teitä tervehtimään. Minua ilahuttaa suuresti tavata teitä näin pitkän
ajan kuluttua.
STARODUM. Pidän ystävyyttäsi suuressa arvossa. Minua miellyttävät
juuri sellaiset miehet kuin sinä. Katso -- minä puhuttelen sinua näin
kursailematta, sillä minun mielestäni avomielisyys lakkaa, kun kursailu
alkaa.
PRAVDIN. Teidän käytöksenne...
STARODUM. Sitä monet nauravat, kuten kyllä tiedän. Mutta isäni kasvatti
minut sen ajan mukaan, enkä ole huomannut tarpeelliseksi korjata
kasvatustani. Isäni palveli Pietari Suurta. Silloin ihmisiä vielä
sinuteltiin, eikä kukaan pitänyt itseään monena, jotta olisi tarvinnut
yhdelle ihmiselle sanoa: te. Sen sijaan nykyään monet yhteensä eivät
aina ole yhden veroisia. Isäni, joka palveli Pietari Suuren hovissa...
PRAVDIN. Olen kuullut, että hän oli sotilasalalla...
STARODUM. Siihen aikaan hovimiehet olivat sotilaita. No niin, isäni
koetti kasvatuksessa toteuttaa yhtä periaatetta, jonka voisi lausua
esimerkiksi näin: katso, että sydän ja sielu on oikealla tolalla.
Kaikki muu on muotiasioita.
PRAVDIN. Se on totta, Ihmisen todellinen arvo riippuu juuri sydämmestä
ja sielusta.
STARODUM. Ilman oikeata sielua on sivistyneinkin ihminen kurja. Ja
sivistymätön on siinä tapauksessa aivan kuin peto. Pieninkin aihe saa
hänet rikokseen. Juuri sellaisten sivistymättömien vallasta olen tullut
vapauttamaan...
PRAVDIN. Sisarenne tytärtä. Tunnen koko asian. Hän on täällä.
Menkäämme ...
STARODUM. Odota hieman. Olen vielä kovin kiivastuksissani näiden
Prostakoffien sydämmettömästä menettelystä sukulaistani kohtaan.
Puhelkaamme vielä joku hetki. Näeppäs, minä noudatan sitä sääntöä,
ett'ei sovi ryhtyä mihinkään, ennenkuin mieli on tyyntynyt.
PRAVDIN. Harvat osaavat noudattaa samaa sääntöä.
STARODUM. Elämäni kokemukset ovat kyllä teroittaneet mieleeni sen
säännön. Jospa olisin jo ennemmin osannut hillitä mieltäni, niin olisin
voinut kauvemmin palvella isänmaatani. Niin, kyllähän sinä kaiketi
tiedätkin, kuinka jouduin virka-eroon...
PRAVDIN. Muistan teidän ennen kertoneen siitä. Te pyysitte eroa
upseerinvirastanne, kun muuan toverinne ilman mitään ansiota
ylennettiin siihen arvoon, johon teillä oli kaikin puolin etuoikeus.
STARODUM. Niin juuri, mutta siinä menettelin väärin. Minun mielestäni
kukaan ei saa erota virastaan, ell'ei itse varmasti usko olevansa
kelvoton palvelemaan isänmaataan.
(Pravdin tarjoo nuuskaa. Starodum ottaa).
STARODUM (jatkaa). Jätettyäni sotilas-alan, jouduin sitte erityisten
asianhaarain vuoksi semmoiseen toimeen ja paikkaan, jota en ollut
uneksinutkaan ... (keskeyttää, kun Sofia tulee).