NILLA. Olisikohan Jeppeä kohdannut jokin onnettomuus? Mitä tämä
oikeastaan on? Hän on joutunut paholaisen pauloihin tai sitten hän
istuu kauniisti kapakassa -- niinkuin pahemminkin pelkään -- ja
ryypiskelee rahat suuhunsa. Olinpa hullu, kun uskoin sille rentulle 12
killinkiä yhdellä kertaa. Vaan mitä näen? Eikö hän kuorsaa tuossa
rikkatunkiolla? Voi minua poloista, jolle on annettu semmoinen elukka
mieheksi! Mutta sen saat maksaa selkänahallasi.
(Hiipii hiljaa Jepen luo ja peittoaa häntä
mestari Eerikillä selkään.)
JEPPE. Voi voi, auttakaa, auttakaa! Mitä tämä? Missä olen? Kuka olen?
Kuka minua pieksää? Miksi minua piestään? Hei!
NILLA. Kyllä minä näytän sinulle mitä se on.
(Lyö häntä taasen ja repii tukasta.)
JEPPE. Voi voi, Nilla kulta! Älä lyö enää, et tiedä, mitä minulle on
tapahtunut.
NILLA. Missä sinä, senkin juoppolalli, olet näin kauan kuhnaillut?
Missä on saippua, jota laitoin sinut ostamaan?
JEPPE. En päässytkään kaupunkiin.
NILLA. Mikset päässyt?
JEPPE. Minut temmattiin tieltä taivaaseen.
NILLA. Taivaaseen! Kyllä minä annan sinulle taivasta. (Pieksää Jeppeä
aika lailla.) Vai taivaaseen! Vai taivaaseen! (Lyö häntä uudelleen.)
Vieläkö mielesi tekee ilveillä kanssani?
JEPPE. Ai ai ai! Niin totta kuin olen rehellinen mies, se on suora
totuus.
NILLA. Mikä on totuus?
JEPPE. Se että olen ollut taivaassa.
NILLA. Joko taas taivaassa!
(Lyö häntä.)
JEPPE. Voi, Nilla kulta! Älä pieksä minua enää.
NILLA. Tunnusta heti, missä olet ollut, tai minä tapan sinut.
JEPPE. Voi, mielelläni tunnustan, missä olen ollut, ellet vaan lyö
minua enää.
NILLA. No tunnusta sitten.
JEPPE. Vanno, ettet sitten enää lyö minua.
NILLA. Enkä vanno.
JEPPE. Niin totta kuin olen kunnian mies ja nimeni on Jeppe
Niilonpoika, niin totta on se, että olen ollut taivaassa ja nähnyt
ihmeitä, joita kummastuisit kuullessasi.
(Nilla antaa hänelle taas selkään ja
vetää häntä tukasta huoneeseen.)
Kolmas kohtaus.
NILLA (Yksin). Kas niin, juoppolalli! Nuku nyt ensin pohmelo pois
päästäsi, sitten saamme jutella enemmän. Tuollaiset siat kuin sinä
eivät pääse taivaaseen. Aatteles nyt, kuinka se elukka on juonut
itsensä järjettömäksi. Vaan jos hän on menettänyt juomiin minun rahani,
niin saa hän siitä kelpo rangaistuksen, sillä kahteen päivään ei tule
hänen suuhunsa kuivaa eikä märkää. Tottapa nuo sitten haihtuvat päästä
taivaan-houreet.
Neljäs kohtaus.