JEPPE. Missä on voutini?
KAMARIPALVELIJA. Viereisessä huoneessa, herra parooni.
JEPPE. Käske hänet heti sisään.
VOUTI (Tulee sisään miekka vyöllä, hopeanappinen takki päällä.) Mitä
käskette, teidän armonne?
JEPPE. En mitään muuta kuin että sinut on hirtettävä.
VOUTI. Enhän minä ole mitään pahaa tehnyt, teidän armonne! Miksi minut
hirtettäisiin?
JEPPE. Etkö sinä sitten ole vouti?
VOUTI. Olen kyllä, teidän armonne.
JEPPE. Ja vielä sinä kyselet, miksi sinut hirtetään.
VOUTI. Olenhan minä palvellut teidän armoanne niin uskollisesti ja
rehellisesti ja ollut niin ahkera ammatissani, että teidän armonne on
aina kehunut minua parhaaksi palvelijakseen.
JEPPE. Kyllä olet ollutkin ahkera ammatissasi, näkeehän sen jo
hopeisista napeistasi. Paljonko sinulla on palkkaa?
VOUTI. Viisikymmentä riksiä vuodessa.
JEPPE (Kävelee edestakaisin.) Viisikymmentä riksiä vuodessa! Heti
paikalla hirteen!
VOUTI. Armollinen herra! Eihän vähempää voi maksaa koko vuoden
raskaasta työstä.
JEPPE. Senpä vuoksi sinut hirtetäänkin, kun et saa enempää kuin 50
riksiä. (Seisahtuu voudin eteen.) Sinulta riittää rahaa takin
hopeanappeihin, hienoihin hihansuuröyhelöihin, silkkisiin
peruukinnauhoihin ja sinulla on ainoastaan 50 riksiä vuodessa.
Täytyyhän sinun silloin varastaa minulta miesparalta, sillä mistä
muualta se kaikki sitten tulisi?
VOUTI (Polvillaan.) Anteeksi, armollinen herra! Säästäkää minua toki
vaimoparkani ja alaikäisten lasteni turvaksi!
JEPPE. Montako lasta sinulla on?
VOUTI. Seitsemän niitä on elossa, teidän armonne.
JEPPE. Ha-ha-ha! Seitsemän lasta elossa? Sihteeri, vedä hänet paikalla
hirteen!
SIHTEERI. Voi armollinen herra! Enhän minä ole mikään pyöveli.
JEPPE. Jos et vielä ole, niin sinusta kyllä saattaa tulla. Sinä olet
sen näköinen, että kelpaisit vaikka mihin. Kun olet hänet hirttänyt,
niin sitten hirtän minä sinut itse.
VOUTI. Voi armollinen herra! Armahtakaa toki!
JEPPE (Kävelee edestakaisin, istahtaa ja juo ja nousee taas seisomaan.)
Viisikymmentä riksiä, eukko ja seitsemän lasta! Ellei muut sinua hirtä,
niin kyllä minä teen sen itse. Ja kyllä minä tiedän, mitä te olette
miehiänne, te voudit! Kyllä minä tiedän, miten te menettelette
meidän talonpoika-raukkojen kanssa -- -- No, nythän ne kirotut
talonpojanhoureet tulivat taas mieleeni. Sen minä vaan sanon, että minä
tunnen teidän luonteenne ja metkunne niin juurta jaksaen, että voisin
ruveta voudiksi vaikka tänäpäivänä, jos niin tarvitaan. Te kuoritte
kerman maidosta ja isäntäväki saa -- -- no, en viitsi sanoa, minkä.
Luulen, että ennen maailmanloppua ovat voudit vapaasukuisia herroja ja
vapaasukuiset herrat ovat alentuneet voudeiksi. Kun talonpoika pistää
teille tai teidän vaimollenne jotakin kouraan, niin kohta saa
isäntäväki kuulla teiltä, että se ja se miesparka on kyllä siivo ja
ahkera, mutta monenmoiset onnettomuudet ovat hänen niin köyhdyttäneet,
ettei hän jaksa maksaa veroansa, että hänellä on huono tilus, että
hänen karjaansa on tullut syyhytauti, tai muuta sen sellaista lorua,
millä herrasväen korvia lumotaan. Usko minua, miekkonen! Minua ei sillä
tavoin nenästä vedetä; sillä minä olen itse talonpoika ja talonpojan
poika -- -- No no, jo taas tulevat nuo hullutukset mieleeni. Minä sanon
vaan, että minä olen talonpojan poika; sillä Abraham ja Eeva, meidän
esivanhempamme, olivat talonpoikia.
SIHTEERI (Lankeaa myös polvilleen.) Voi armollinen herra! Armahtakaa
häntä toki hänen vaimonsa vuoksi, sillä milläpä eukkoparka sitten elää
ja lapsiaan ruokkii, jos mies hirtetään.
JEPPE. Kuka on sanonut, että niiden pitäisi elää? Voidaanhan ne hirttää
myös.
SIHTEERI. Voi hyvä herra! Se on niin lempeä ja kaunis vaimo!
JEPPE. Vai niin! Kenties olet rakastunut häneen, kun niin kovasti pidät
hänen puoltansa. Kutsu hänet tänne luokseni.
Kolmas kohtaus.
VOUDIN VAIMO. JEPPE. MUUT. (Voudin vaimo
astuu sisään ja suutelee Jepen kättä.)
JEPPE. Oletko sinä voudin vaimo?
VOUDIN VAIMO. Olen, teidän armonne.
JEPPE (Taputtelee hänen rintojansa.) Sinä olet muhkea muori. Tahdotko
tulla viereeni ensi yöksi?
VAIMO. Teidän on valta käskeä mitä haluatte; minä olen palvelijanne.
JEPPE (Voudille.) Onko sinulla mitä sitä vastaan, että minä makaan
vaimosi kanssa ensi yön?
VOUTI. En voi muuta kuin kiittää, että herra parooni tekee minun
matalalle majalleni semmoisen kunnian.
JEPPE. Hei nyt! Tuoli tänne! Vaimo istukoon viereeni syömään. (Vaimo
istuu pöytään, syö ja juo Jepen kanssa; Jeppe katsoo mustasukkaisena
karsaasti sihteeriä ja sanoo:) Paha sinut perii, lurjus! Mitä
tirkistelet häneen?
(Aina kun Jeppe vilkaisee sihteeriin, kääntää tämä katseensa
heti pois voudin vaimosta ja luo silmäyksen maahan. Jeppe
laulaa vanhanaikaisen rakkaudenlaulun istuessaan pöydässä
voudin vaimon vieressä. Sitten hän komentaa:)
Soittakaa polskaa, että saan pikkuisen tanssia.
(Musiikkia. Jeppe tanssii pehtorin vaimon kanssa, mutta
kaatuu viinapäissään kolme kertaa. Vihdoin hän neljännen
kerran kaaduttuaan jää makaamaan lattialle ja vaipuu uneen.
Soitto taukoo.)
Neljäs kohtaus.