JEPPE. Maltahan nyt hiukkasen, että saan vaatteet päälleni! Enhän minä
voi lähteä kaupunkiin kuin porsas, paljain kintuin ja ilman takkia.
NILLA. Etkö sinä ruoja olisi ehtinyt jo panna vaikka kymmenet housut
jalkaasi, sittenkun aamulla sinut herätin?
JEPPE. Oletko pannut pois mestari Eerikin käsistäsi?
NILLA. Olen, mutta kyllä se sieltä taas löytyy, jos et pidä parempaa
kiirettä. Suoria paikalla tänne, matelija! Tänne näin! Sinun pitää
mennä nyt kaupunkiin ostamaan minulle kaksi naulaa vihreätä saippuaa;
tässä on rahat. Mutta muista nyt, että joll'et ole neljän tunnin
perästä taas kotona, niin tanssii mestari Eerikki turkin polskaa
selässäsi.
JEPPE. Mitenkä minä ehdin kävellä neljä peninkulmaa neljässä tunnissa?
NILLA. Kuka sinun käskee kävellä, tomppeli. Saat juosta. Nyt olet
kuullut tuomiosi, tee sitten niinkuin haluttaa.
Kolmas kohtaus.
JEPPE (Yksin). Nyt se lutti menee sisään syömään suurusta ja minun
mies-poloisen pitää kävellä neljä penikulmaa kuivin suin ja suuruspalaa
maistamatta. Onkohan kellään niin saakelin pahaa akkaa kuin minulla?
Luulenpa ihan, että se on itse Lusifeeruksen serkkuja. Kaikki näillä
seuduilla sanovat, että Jeppe juo, mutta he eivät sano, miksi Jeppe
juo; sillä kun minä palvelin kymmenen vuotta sotaväessä, niin en koko
sinä aikana saanut niin monta kertaa selkääni kuin nyt saan yhtenä
ainoana päivänä tuolta kirotulta naasikalta. Hän pieksää minua
ehtimiseen, vouti ajaa minua työhön kuin otusta ja lukkari elostelee
eukkoni kanssa. Onko sitten ihme, että juon? (Panee päälleen.) Enkö
saisi käyttää hyväkseni niitä keinoja, mitä luonto meille tarjoo
huoliemme haihduttamiseksi? Jos olisin pöllöpää, niin en tuota ottaisi
niin kipeästi sydämelleni, enkä myöskään joisi; vaan kun minulla nyt
kerran on älliä päässä, niin senpävuoksi se koskee minuun kovemmin kuin
muihin ja senvuoksi en voi olla juomatta. Naapurini Moens
Christoffersen sanoo minulle usein, niinkuin ystävä ainakin: "Piru
vieköön sun ihramahasi, Jeppe!" -- sanoo hän -- "antaisit sille
eukollesi kerran aika löylyn, niin kyllä muija siitä talttuisi." Mutta
minäpä en voi tehdä sitä, ja kolmesta syystä. Ensiksi, kun en uskalla.
Toiseksi, kun sänkyni takana riippuu se kirottu mestari Eerikki, jota
selkäni ei voi koskaan ajatella itkemättä. Kolmanneksi, kun minä -- sen
sanon ollenkaan itseäni kehumatta -- olen perin hyvänahkainen mies ja
kunnon kristitty, enkä koskaan hanki kostoa, en edes lukkarillekaan,
joka pitää minun eukkoani kerta toisensa perästä; sillä minä
uhraan hänelle kaikkina hänen kolmena kolehtipyhänään roponi
kaupantekijäisiksi, vaikkei hänessä ole miestä sen vertaa, että
tarjoisi minulle edes tuopin olutta vuodessa. Ei mikään ole minua niin
pistänyt kuin ne myrkylliset sanat, jotka hän viskasi minulle viime
vuonna; sillä kun kerroin hänelle, kuinka eräs äkäinen härkä, joka ei
koskaan ketään pelännyt, kerran säikähti minua, vastasi hän: "Etkö nyt
tuota ymmärrä, Jeppe? Härkä huomasi, että sinä olet vielä sarvekkaampi
ja paksupäisempi kuin se itse, eikä sentähden uskaltanut ruveta
etevämpänsä kanssa puskusille". Kysyn teiltä, hyvät ystävät, eikö
semmoiset sanat viillä rehellistä miestä luihin ja ytimiin. Olen
kuitenkin niin siivoluontoinen, etten ole koskaan toivonut akkani
kuolemaa. Päinvastoin, kun hän viime vuonna sairasti keltakuumetta,
toivoin hänen paranevan; sillä kun helvetti jo on täynnänsä pahoja
akkoja, voisi paholainen lähettää hänet takaisin maan päälle, ja niin
tulisi jälkimäinen villitys vaan kahta kauheammaksi. Mutta jos lukkari
kuolisi, niin olisinpa iloinen sekä omasta että muiden puolesta; sillä
se mies ei tee minulle muuta kuin paljasta pahaa eikä siitä ole
seurakunnallekaan mitään siunausta. Oppimaton tollo, jolla ei ole ääntä
äyrin verosta ja joka ei pysty kunnolleen edes vahakynttilöitä
valamaan. Entinen lukkari Kristo se oli toista, se mies. Se kun vetäisi
virren, niin se aikoinansa otti uskon pois kahdeltatoista lukkarilta,
semmoinen ääni sillä oli. Kerran minä päätin Nillan kuullen tehdä tenän
lukkarille, kun hän haukkui minua napalangokseen, ja sanoin: "Piru
olkoon sinun napalankosi, lukkari-Matti!" Vaan kuinkas kävi? Mestari
Eerikki otettiin heti naulasta riidan ratkaisijaksi, ja Nilla pehmitti
selkänahkani, niin että minun piti pyytää anteeksi lukkarilta, vieläpä
kiittää häntä siitä kunniasta, minkä hän, joka on niin korkeasti
oppinut mies, suvaitsi osoittaa minun huoneelleni. Siitä päivin en ole
enää koskaan ajatellut vastarintaa. Niin, niin, Moens Christoffersen!
kyllä sinun ja muiden talonpoikien kelpaa puhua, kun ei emännillänne
ole mestari Eerikkiä sängyn takana. Jos voisin jotakin toivoa tässä
maailmassa, niin rukoilisin ettei Nillalla olisi käsiä tahikka minulla
selkää; suutansa hän kyllä saa soittaa, niin paljon kuin haluaa.
(Arvellen.) Mutta mitäpä jos pistäytyisin Jaakko suutarin luo matkan
varrella? Kyllä kai hän antaa minulle ryypyn viinaa velaksi; sillä
pitäähän minulla olla aamutuimaan jotakin suuhunpantavaa. Hoi Jaakko
suutari! Oletko valveilla? Avaa ovi, Jaakko!
Neljäs kohtaus.
JAAKKO SUUTARI (paitahihasillaan). JEPPE.
JAAKKO. Kuka lempo se näin varhain sisään pyrkii?
JEPPE. Hyvää huomenta, Jaakko suutari!
JAAKKO. Kah, Jeppekös se on? Sinäpä olet tänään varhain liikkeellä.
JEPPE. Anna minulle viinaa killingillä, Jaakko!
JAAKKO. Miks'ei, kun vaan paiskaat killingin kouraani.
JEPPE. Sen saat huomenna, kun palaan matkalta.
JAAKKO. Jaakko suutari ei anna velaksi. Tiedänhän minä, että sinulla
aina on killinki tai pari, millä maksaa.
JEPPE. Ei, hitto vieköön, ole muuta kuin joku killinki, minkä akkani
pisti mulle käteen kaupungin ostoksia varten.
JAAKKO. Mutta näes, voithan ostaessasi tinkiä pari killinkiä tavaran
hinnasta. Mitä menet ostamaan?
JEPPE. Kaksi naulaa vihreätä saippuaa.
JAAKKO. No sano, veikkonen, että naula maksoi pari killinkiä enemmän
kuin maksoikaan.
JEPPE. Mutta minä pelkään, että jos Nilla saa sen tietää, niin olen
hukassa.
JAAKKO. Mitä vielä! Mistä hän sen saisi tietää? Voithan vannoa, että
kaikki rahat menivät saippuaan. Oletpa tuhma kuin pässi.
JEPPE. Se on totta, Jaakko! niin teenkin.
JAAKKO. No killinki tänne sitten.
JEPPE. He, tuossa on. Mutta anna minulle yksi killinki takaisin.
JAAKKO (Tulee lasi kädessä, juo). Terveeks, Jeppe!
JEPPE. Joitpa kuin lurjus.
JAAKKO. Mitä! Etkö tiedä olevan tapana, että isäntä juo vieraidensa
maljan?
JEPPE. Kyllä tiedän, mutta hiisi vieköön sen, joka ensin sen tavan
keksi. Maljasi, Jaakko!
(On pureksinut ensin mälliä, vaan pistää
sen taskuunsa, ennenkuin juopi).
JAAKKO. Kiitos, Jeppe! Ota vielä toisellakin killingillä; et kai kehtaa
ruveta viemään sitä Nillalle takaisin? Vaan tarvitsethan palattuakin
ryypyn ruumiisi virkistykseksi? Minulla ei totisesti ole äyriäkään
antaa takaisin tällä kertaa.
JEPPE. No, kun se kerran on mennäkseen, niin menköön yksin tein, niin
että tunnen saaneeni jotakin tyhjään vatsaani. Vaan jos siitäkin menet
maistelemaan, niin en maksa mitään, tiedä se.
JAAKKO. Maljasi, Jeppe!
JEPPE. Herra varjelkoon ystäviämme ja tuhotkoon kaikki vihollisemme.
(Juo). Sepä tuntui hyvälle vatsanpohjukoissa. Ah-hah!
JAAKKO. Onnea matkalle, Jeppe!
(Menee.)
JEPPE. Kiitos, Jaakko suutari!
Viides kohtaus.