Ensimäinen kohtaus.
NILLA. Tuskin lienee koko kihlakunnassa niin unista vetelystä kuin
minun mieheni; tuskin saan häntä valveille, vaikka tukasta kiskon.
Nytkin se lurjus tietää tänään olevan toripäivän, ja kumminkin vaan
makaa ja vetelehtii näin kauan. Pastori Paavali sanoi minulle
äskettäin: "Nilla! sinä olet liian tyly miehellesi, hän on ja hänen
pitääkin olla isäntä talossaan." Vaan minäpä vastasin: "Ei, herra
pastori! jos antaisin mieheni hallita vuodenkin, niin ei saisi
herrasväki veroansa eikä pappi saataviansa, sillä vuodessa hän joisi
suuhunsa kaikki, mitä talossa tavarata on. Vai minä antaisin mieheni
isännöidä, joka on valmis myymään karjansa, vaimonsa, lapsensa jopa
itsensäkin viinaan!" Silloin meni pastorilta suu lukkoon ja hän vaan
pyyhkäisi partaansa. Kartanon voutikin pitää minun puoltani ja sanoo:
"Elä, emäntä kulta, ole papin puheista milläsikään! Virsikirjassa kyllä
sanotaan, että sinun pitää olla miehellesi nöyrä ja alamainen; mutta
verokirjasi, joka on uudempi kuin virsikirja, sanoo taas, että pidä
talosi hyvässä kunnossa ja maksa vero; ja sitäpä et taidakaan tehdä,
ellet joka päivä ole miehesi kanssa tukkanuottasilla ja aja häntä
työhön vitsan väellä". Nytkin kiskoin hänet vuoteesta ja läksin ladolle
katsomaan, kuinka työ siellä sujui; vaan kun tulin takaisin, istui hän
tuolilla ja, suoraan sanoen, torkkui toinen jalka housunlahkeessa; ja
silloin minun piti ottaa patukka seinältä ja pehmittää Jeppe kultaani,
kunnes sain hänet ihan valveille taas. Hän ei edes pelkää muuta kuin
mestari Eerikkiä (sen nimen olen patukalleni antanut). Hei Jeppe! etkö
sinä senkin nauta ole saanut vielä vaatteita päällesi? Vai haluttaako
sinua vielä kerran joutua tekemisiin mestari Eerikin kanssa? No Jeppe,
pian tänne!
Toinen kohtaus.