Kirj. L. Letonmäki.
Täm' on tehtävä tehdas-orjan,
työn lyöttämän vanhuksen:
"Nyt eespäin te työläisnuoret
yli kuoleman kenttien."
Täm' on vaatimus työläisvaimon
laps' rinnoilla nälkäinen:
"Isät eespäin ja eespäin pojat
yli kuoleman kenttien!"
Täm' on kentälle sortuvan huuto,
pyhä huokaus viimeinen:
"Nyt eespäin, toverit, eespäin
yli kuoleman kenttien!"
Täm' on maailman kansojen käsky
proletaarien miljoonien:
"Ylös, eespäin, sorretut orjat,
yli kuoleman kenttien!"
"Maan herruus te vallatkaatte
ja vapaus kansoillen!
Nyt eespäin! Elämä kutsuu
yli kuoleman kentien!"
Eipä siltä, että runo runona ei olisi mukiinmenevä mukailu jostain
einoleinoisesta.
*
Iivo Härkänen senaatissa.
Kuulin kerrottavan, että Karjalan tuntija kirjailija livo Härkönen
oli kutsuttu senaattiin asiantuntijana antamaan tietoja Venäjän ja
Suomen välejä ja tilejä selvittämään asetetulle suomalais-venäläiselle
sekakomitealle. Iivolle oli annettu takuu koskemattomuudesta hengen ja
vapauden puolesta. Hän meni senaattiin kirjoineen ja karttoineen.
Häneltä pyydettiin ja saatiin tietoja Vienan-Karjalan väestöoloista ja
maantieteestä pohjaksi keskusteluille sen liittämisestä Suomeen.
Komiteassa olisi pitänyt olla enemmistö liittämisen puolella. Gylling
oli m.m. tiedustellut, uskoiko Härkönen porvarien suostuvan rauhaan,
jos saisivat Karjalan ja ryssät vietäisiin maasta. Härkönen ei liene
osannut vastata sitä eikä tätä. Gylling oli ollut hermostunut ja sanonut,
että kaikki menee helvettiin. En ole päässyt tarkistamaan kertojani
tietoja. Kerron ne vain huhuina. Kai Härkönen aikoinaan juttuaa asiasta
autentisesti.
*
Kahnauksia.
Yhä useammin kuulee huhuja kahnauksista punaisten ja harmaiden veljien
välillä. Punaiset uhkaavat puhdistaa kasarmit ja ottaa ne itse
haltuunsa, kun ryssät eivät lähde heidän rintamalleen. Pitävät heitä
sen vuoksi vastavallankumouksellisina. Muuan joukko lähti luovuttamatta
aseitaan, joita sanoivat tarvitsevansa kotonaankin. Terijoella ne
heiltä ryöstettiin. Kahakassa oli kaatunut kaksi matruusia. Jotkut
palasivat Helsinkiin antamaan raporttia välikohtauksesta. Heidän
käsityksensä sikäläisistä suomalaisista tovereista oli, että nehän
eivät ole mitään vallankumouksellisia, vaan tavallisia rosvoja.
*
Vielä autolla ajajista (ks. I: 53).
"Pois eestä talonpoika, päästä herra helvettiin!" -- ivaa kansanhuumori
köyhän puolesta ylpeätä rikasta. Huutaja on varma siitä, että ajahan
aikasi, kyllä tiedän, mihin lopulta päädyt. Minä väistyn ja jään
tiepuoleen, sinä ajat ohi ja -- perille. Siitäkö lie syöpynyt veriini
taikauskomainen pelko kaikkien kellossa ja selkäkenossa ajavien
lopullisesta kohtalosta. Enkä minä ole, ainakaan omasta kohdastani,
onnistunut kokoamaan montakaan poikkeusta säännöstä, että ylpeys käy
lankeemuksen edellä. Tunsin nuoruudessani virkamiehen sitä vanhaa
ratsupiiskakantaa, jonka edessä talonpojan vielä 1870--80-luvullakin
piti seista hatuttomin päin ulkonakin. Se herra ajoi aina kellossa,
karkuutti edelle, otti hevoset majataloista, vaikka tuli myöhemmin,
oli sanalla sanoen mahtava mies, jonka edessä kaikkien täytyi
tietää huutia, mutta ei hoitanut asioitaan sen paremmin kuin että
vaillingin vuoksi menetti virkansa ja elättelihe vanhoilla päivillään
kalastuksella -- muuten kylläkin lievä helvetti, kun kalavesi oli hyvä.
Kun autot alkoivat tässä maassa riehua ihmisten kauhuna ja talonpoika
hevosineen ja rattaineen tuon tuostakin löysihe ojan takaa männiköstä,
kirahti varmaan moni hammas ja kuului kitkerä manaus. En ole voinut
oikein koskaan sietää autoja, en silloinkaan, kun itse selkäkenoherrana
olen kiitänyt ohi hullaantuneiden hevosten ja huutavien ja huitovien
eukkojen. Jos minulla olisi ollut oma auto, olen varma siitä, että
jo aikoja sitten olisin -- perillä. Ryssät olivat tuonnoisna vuonna
eräällä kalaretkellä vähällä takavarikoida sekä automme että meidät. Ja
niin on minussa yhä kasvanut taipumus pudistaa epäilevää ja varoittavaa
päätä kaikille, jotka mahtavoivat voimavaunun notkuvilla patjoilla ja
kietovat pölyhajuunsa pikkueläjät.
Kun Seyn pönäkkänä loistoautossaan pyyhkieli Helsingin katuja, niin
tapasimme ilkkumasta: aja, mitä ajat, on sinullakin vielä matkasi
määrä! Ja tuli hänenkin tielleen se, joka otti omansa. Niin otti
Borovitinowinkin, ja kaikki ne ylen ylpeät kenraalit ja amiraalit.
Otti keisarinkin, jonka hänenkin näin autossa ajavan, kuitenkin niin
surkeana, kuin olisi jo jotain pelännyt.
Takavuosina ajoivat autoissa humalaiset ylioppilaat, nuorukaiset
ja neidot niin, että oli ilkeä nähdä. Se oli sitä aikaansa, ylen
kevytmielistä ilonpitoa Suomen surullisimpina päivinä.
Sitten alkoivat matruusit ja muut tavaritsit pistimet tanassa pitää
tämän kaupungin katuja kilpa-ajo- ja ampumaratanaan. Missä nyt
ajanevat, ei niitä ainakaan näy niinkuin ennen.
Svinhufvudkin ajoi jonkun aikaa. Se oli kai se sama pahan onnen auto,
jolla Seyn ja Borovitinov olivat ajaneet. Ei hänellä tosin ollut sitä
uhmaavaa ärsyttävää ryhtiä, mikä yleensä autossa ajavilla suurilla
herroilla. Hänet näki vain vilahdukselta, kuomista lasin läpi. Auto
muistutti vähän vankivaunua. Kun hän astui ulos senaatin rappujen
edessä, hän hymyili hyväntahtoisesti ja nyökäytti päätään, mutta näytti
olevan hiukan hämillään. Ajattelin: kunhan ei mitään tapahtuisi hyvälle
miehelle tuossa pirun kelkassa. Mutta tapahtuipa kuin tapahtuikin.
Ajakoon hän kuitenkin kernaasti taas autolla, kun palaa. Autolla ajo on
nyt vähän siinäkin, kuinka ajaa ja kuka ajaa.
Nyt ajavat punaiset aivan niinkuin matruusit ennen, pyssyineen ja
pistimineen retkuen pitkin ja poikin sekä sisä- että ulkopuolella,
edessä ja takana, likasuojustenkin päällä vatsallaan. En luule, että
hekään hyvänsä edellä ajavat.
Älkööt vain valkoiset kerran tänne tultuaan ajako niinkuin punaiset.
[Lisäys jälkeenpäin: Ne ajoivat melkein niinkuin punaiset.]
*
Kiukuttelua.
Mitä kaikkia historiallisia näytelmiä, suurin osa kotimaisia, --
farssejakin, sillä farssikin voi välistä olla historiallinen näytelmä
-- onkaan meillä esitetty Kansallisteatterissa, sekä sen sisässä
että sen ulkopuolella talon vielä lyhyen olemassaolon aikana.
Isänmaalliset juhlat, kansalais- ja puoluekokoukset, Bergbom- ja
Iida Aalberg -juhlat, itsenäisyysjuhlat, vallankumoushuumausjuhla,
jossa venäläinen amiraali esittää eläköönhuudon vapaalle Suomelle
-- ja sitten puoliviralliset, puoleksi sinne pakotetut venäläiset
keisarilliset baletit ja entisen rakastajattaren Kjesinskajan
näytännöt ja viimein rouva Seynin hyväntekeväisyysiltamat, jotka
täytyi antaa pitää valtioavun menettämisen pelossa. Toiset ylpeätä
itsetuntoa herättäviä, toiset kansallista häpeää kirvellyttäviä.
Siellä pullistihe keisarillisessa aitiossa Seyn seurueineen, siellä
nähtiin Maksimoff, Stahovitsh suomalaisten senaattorien kera y.m.,
y.m. Siellä on kajahtanut "Maamme", "Herää suomi", Karjala, Die Wacht
am Rhein, Marseljeesi, Internationale. Ja nyt on kansallinen pyhättö
ja suomalaisen taiteen temppeli punaisten ja ryssien juhlamielen
purkupaikkana, maansa pettäneiden ja kansansa kavaltaneiden. Eilen
siellä oli bolshevistinen juhlakokous, jossa puhujina esiintyivät
Kullervo Manner, Aleksandra Kollontay ja Oskari Tokoi.
Rouvan puhe on tänään selostettuna "Tiedonantajassa". Puhuja kehui
sillä, että bolshevikit olivat ainoa puolue Venäjällä, joka suoraan
ja avonaisesti asettui kansojen täyden itsemääräämisoikeuden kannalle
ja tunnusti myöskin Suomen itsenäisyyden. Mutta mitä merkitsee tämä
itsenäisyys meille, kun päämääränä samalla on kaikkien kansallisten
rajain asevoimalla hävittäminen, ja kun ne rajat todella tätä nykyä jo
ovat hävitetyt meidän ja Venäjän väliltä, mikäli se on ollut heille
mahdollista? Jos Suomen kansalla olisi itsemääräämisoikeus, ei rouva
Kollontay olisi voinut esiintyä Kansallisteatterin näyttämöllä ilman
johtokunnan lupaa. Kollontay on valloittaja- ja sortajakansan edustaja,
seisoo pistinten varassa ja puhuu niiden päältä. Sillä venäläisellä
sotamiehellä, joka tuki meidän sortajiamme ennen ja joka nyt itse
meitä sortaa, ei ole muuta eroa, kuin että edellisellä oli tahraisessa
sinellissään olkalaput, joita jälkimäisellä vielä tahraisemmassaan
ei ole. Niin että kyllä se on yhtä pitkää kuin leveätä, mitä meidän
_siltä_ taholta saamaamme itsenäisyyteemme tulee. Ja tämmöisen liiton
juhlaa vietetään Suomen Kansallisteatterissa. Miksei Aleksanterin
teatterissa tai matruusiklubissa tai Uspenskin katedraalissa?
_Niissä_ olisi ollut oikea paikka puhujattaren ylistellä _venäläisen_
sosialismin tähänastisia saavutuksia. Kollontayn kehunta niistä
käy samaan henkeen ja tyyliin kuin meikäläisten ylistely omia
saavutuksiaan. Sota on lopetettu, teurastus on lakannut, ja se on muka
bolshevikien ansio. Sopinee kysäistä, onko taistelun lopettaminen
_sen_ ansio, jonka vastataistelija on saanut siihen tilanteeseen,
ettei hän enää _kykene_ taistelemaan, vaan antautuu täydellisesti
armoille? Ja mitä lopettamista se on, kun, niinkuin Kollontay kehahtaen
sanoo lopettamista vain tempuksi, manööveriksi, kun "tarkoituksena on
otollisen tilaisuuden tullen _alottaa uudestaan"?_
Monesta muusta bolssiensa "saavutuksesta" kehui Kollontay. Maakysymys
on m.m. ratkaistu. Miten? Vallankumous _nujersi_ aateliston ja
maanomistajain riistämisvallan. Siis otti vain. Kai pitäisi nyt
meilläkin meneteltämän samoin. Ottaako maa talonpojilta, ainakin
talonpojilta_kin_, sillä on sitä vähän maata niilläkin, ja antaako
maattomille? Mutta olisiko meidän maattomilla kykyä ja halua ja
pääomaa sitä viljellä? Uusi torpparilaki olisi pian sen osoittanut
ilman vallankumouksen väliintuloa. Meillä mennään mieluummin
tukkitöihin ja tehtaihin kuin ruvetaan raatamaan. Ehkä valmiit
talot kuitenkin kelpaisivat, jos karja ja muu irtaimisto seuraisi
pakkoluovutuksessa mukana. Ja juuri niin kai lienee tapahtunut
Venäjällä. Entisistä rengeistä, päiväläisistä ja torppareista tulisi
talollisia ja päinvastoin. Maan _omistajat_ muuttuisivat, mutta eivät
maan_omistusolot_. Sekin olisi sitä ryssäläistä yhtä pitkää kuin
leveääkin.
Nyt hän lähtee viemään tätä vallankumoustaan muuhunkin Euroopaan,
jos nyt meitä enää voi sanoa Euroopaksi -- vaikka se muukin Eurooppa
korkeine kanuunakulttuureineen? -- nyt hän lähtee täältä sinne. Meidän
Kansallisteaatterimme oli ensimäinen pysäkki sillä matkalla. Ehkä
tapausta tullaan pitämään ainakin pikkuisena merkkitapauksena Suomen
historiassa. Toinen kestikievari on kai oleva ooppera Kustaa Aadolfin
torin varrella Tukholmassa, jollei tie sitä ennen nouse pystyyn.
Pysyisi kotonaan ja kypsyttäisi omenansa, ennenkuin lähtee raakiloitaan
kaupalle ympäri kaiken maailman kyliä. Hänen omainkin ilmoitustensa
mukaan on siellä vielä yhtä ja toista keskeneräistä. Sillä paitse tuota
maakysymyksen ratkaisuaan ei bolshevismi siellä ole saanut aikaan muuta
kuin että on olemassa jonkunlainen valtion kontrolli teollisuudessa --
jota siellä ei enää ole olemassa. Sitäkin hän suosittelee Suomelle. Ja
lopuksi tietysti loistavinta venäläistä saavutusta, vallankumousta,
parlamenttarismin kukistamista, joka "ei vie kansanvaltaisuuteen, sillä
siinä porvaristolla olisi mahdollisuus ylläpitää valtaansa."
Mannerin ja Tokoin puheita ei tänään vielä selosteta. Huomenna saanen
nähdä, mitä heillä on ollut sanottavana suuressa juhlakokouksessa
Kansallisteaatterissa.
*
Manner evästelee.
Kansanvaltuuskunnalla on eilen vähää ennen juhlakokousta
Kansallisteaatterissa ollut juhlallinen istunto senaatissa, jossa ovat
olleet saapuvilla Venäjän toimeenpanevan keskuskomitean ulkomaille
matkustavat jäsenet. Siellä ovat samoin kuin sitten illalla teatterissa
Manner ja Kollontay esittäneet suurvaltiollisen kaksinlaulun. Manner on
laulanut venäläisen vallankumouksen ylistystä, Kollontay suomalaisen.
Manner kiittää venäläisiä siitä opista, jota he ovat antaneet
_käytännöllisessä_ (ks. yllä) kumouksellisessa työssä; Kollontay
ilmaisee ihastuksensa siitä rohkeudesta ja sankariudesta, jolla täällä
kamppailua käydään.
Manner evästää vieraita matkalle. Hän lähettää Kollontayn mukana
terveisiä Eurooppaan, varsinkin Skandinaviaan, että niiden maiden
työläiset ponnistelisivat, jotta näiden maiden kapitalistit eivät
pääsisi ainakaan helposti hyökkäämään meidän niskaamme. Jos Suomen
työväki saa olla rauhassa vieraiden hyökkäyksiltä, tulee se kyllä
omin voimin (s.o. venäläisten avustamana) kukistamaan porvariston
vastavallankumouksellisen rintaman. Hän ei siis tyydy tähänastiseen
liittolaiseensa venäläiseen, vaan hakee apua kaikilta vierailta
kansanvalloilta Suomen porvaria vastaan. Se on kaikkien maiden
köyhälistöjen "yhtymistä". Mutta jos tuo porvariparka pyytää apua
muiden maiden porvaristoilta, on se maanpetturuutta.
Kollontay kukertaa omalta oksaltaan vastaan ja tarjoo
agitatsiomatkallaan rinnallaan paikan myöskin Suomen työväestön
edustajille, joiden pitäisi tulla Länsi-Euroopan työväelle selittämään
suomalaisten toverien taistelua.
Tämmöisiä kiertueita siellä Suomen senaatin täysintuntosalissa
suunnitellaan. Eiväthän mitkään _paikat_ tosin ole pyhät, onhan
kirkkojakin häväisty, tehty temppeleistä hevostalleja ja ryöväreitten
luolia. Olihan Suomen kansan pyhimpien tunteiden loukkaamista
Bobrikoffin ja Seynin aikakin.
Heidän jälkeensä tuuletettiin senaatin tupia. Suursiivouksen tarpeessa
ne tulevat olemaan tämänkin jälkeen: niissä kuulutaan asuttavan,
keitettävän, tiskattavan, tupakoitavan ja rähjättävän. Mutta enemmän
kuin ulkonaisen siivouksen tarpeessa, ne ovat sen maanpetturillisen
hengen poistuulettamisen tarpeessa, joka niiden ilmaa nyt saastuttaa.
Sillä paikat ovat toki ainakin jossain määrin pyhät nekin.
*
Mikä meitä mahdollisesti odottaa.
Anarkisti-lehti Rab. Znamja kirjoittaa: "Meidän on viipymättä
ryhdyttävä puhdistamaan Helsinkiä vastavallankumouksellisista. Me
kehoitamme kaikkia matruuseja ja sotamiehiä viipymättä muodostamaan
vallankumouksellisia joukko-osastoja ja pommit sekä kuularuiskut
käsissä heti ryhtymään kotietsinnöihin kaikissa taloissa, asunnoissa,
kellareissa, ullakoilla, varastoissa, ravintoloissa, kahviloissa,
hotelleissa sekä hallinnollisissa ja kunnallisissa laitoksissa
tarkoituksella juurineen hävittää vastavallankumouksellisten
pesäpaikat. Meidän tulee paikalla surmata kaikki kansan viholliset,
valkokaartilaiset ja heidän puoltajansa. Meidän ei tarvitse odottaa
Smolnan tai paikallisten edustuslaitosten kehoituksia ryhtymään
itsepuolustukseen. Hävittäkää siis porvariston pesät. Ampukaa
vallankumouksen viholliset. Vain voimalla ja säälimättömällä terrorilla
me voimme hävittää kaikki orjuutemme eri muodot."
*