"Sylvesteriä vietämme täällä yhdessä, vuoden viimeistä päivää."
"Viimeistä päivää, niin... ja kerran... rakas rakas Heilwig, myöskin
kaikkein viimeisintä, niinhän? Te ette minua jätä?"
Hän pudistaa päätään kyynelsilmin. Ojennan hänelle kuuman käteni, ja
hän puristaa sitä viilein sormin ja pakottaa hymyn kasvoilleen, jotka
ovat kuin itkevän lapsen, ja hänen äänensä vapisee, kun hän sanoo: "Se
on vielä hyvin, hyvin kaukana, emme tahdo ajatella sitä. Kun se tulee,
kestämme me sen, mutta nyt iloitsemme elämästä."