Minun elämäni kuluu niin tasaisesti, etten ollenkaan huomaa, miten
päivät siirtyvät ja miten jokainen niistä saattaa minut lähemmäksi
hautaa. Ruumiini rasittaa minua vähän, vieno, puhdas, ilma täällä
ylhäällä tekee kipeälle keuhkolle hyvää, minä yskin tuskin ollenkaan
ja nukun hyvin. Jospa lääkäri sittenkin olisi erehtynyt? Jos sairaus
kehittyisikin paljoa hitaammin tai pysyisi paikoillaan? Mahdotonta ei
tämä kaikki suinkaan ole!
Ah elämä, suloinen elämä! Jospa vielä kerran saisin sinun hurmaavan
maljasi huulilleni viedä kuinka ahnaasti minä joisin sen, polvistuen ja
hartaudella, ei hurjassa samppanjahuumassa, kuten kerta ennen — — —
Ruusut kukkivat; ulkona pikku puutarhassa kaalinkupujen ja
salaattisarkojen välissä ne kasvavat, ja naapuritalon ruskeata
puuseinää pitkin kohoavat, tyttären kamarinikkunan ympäröiden. Kun
minä kuistillani lepään, leyhyvät vienot tuoksut ympärilläni. Myöskin
lehmukset kukkivat, tuuli tuo minulle puistokäytävästä kokonaisia
tuoksupilviä huoneeseeni, ja kunnon Steiner lahjoittaa minulle
pitkävartisia, itse oksastamiaan ruusuja, hienon värisiä ja nimisiä,
ikäänkuin olisin hänen nuori virkasisarensa. Hän, opettajatar, on
nimittäin nyt myöskin täällä; en ole nähnyt häntä vielä, ja Steiner on
verrattain vähin sanoin hänestä puhunut. Aivan niin huonosti kuin hän
pelkäsi, ei asia muka ole, ja tulokas tuntuu olevan aika miellyttävä
henkilö. Silloin voisin minä ehkä vielä kerran, kuten ennen niin usein,
katsella, kuinka toiset armastelevat. Mutta Steinerille suon kernaasti
rakastettavan tytön, ja tahdon ilman kateutta iloita, kun hänellä on
onnea; hän on kelpo nuori mies, mutta naisia kohtaan arka kuin tyttö.
No, ehkäpä minä voin häntä auttaa; avioliittojen rakentaminenhan on
elämästä erotettujen etuoikeus ja antaa heille edes hiukkasen rakkauden
aistimusta.
Muutoin näen hänet itse huomenna. Löwenin isäntä on pyytänyt minua, nyt
kesällä, mikäli mahdollista aterioimaan suuressa yhteisessä pöydässä,
koska hänen henkilökunnallansa oli ylenmäärin työtä. Hän arveli myös,
että se olisi minulle hauskempaa. Niinpä tahdon tehdä hänen mielikseen
ja koettaa, mutta vastenmieliseltä se minusta tuntuu, sillä olen tullut
melkeinpä hiukkasen ihmisaraksi, ja pelkästä mielenliikutuksesta en saa
syödyksi kyllikseni.