Georg Steiner on hyvin kiihdyksissään; se oli aivan naurettavaa.
Me istuimme eilen illalla Löwen'issä, pastori ja minä, ja odotimme
kolmatta toveriamme korttipeliin. Ilta oli melkein liian kaunis
kortinpeluuseen, itse paksu pastorikin tuli kaihomieliseksi,
risti kätensä vatsan yli, pyöritteli peukaloitaan ja alkoi puhua
nuoruudestaan ja pienestä vaaleasta serkusta, joka oli hänen
vanhempiensa talossa elänyt.
"Niin, ei ole aivan helppo meidänkään kutsumuksemme; jos minusta olisi
tullut maanviljelijä, kuten isäni, voisi minulla nyt jo olla kuusi
poikaa ja tyttöä, ja he ehkä olisivat yhtä vaaleita ja sinisilmäisiä
kuin pikku Marie-serkku."
Ja näin puhellessaan hän katsoi peräti surumielisenä punaiseen
iltaruskoon.
"Hiukan vähemmän rasvaa olisi kai teihin siinä tapauksessa karttunut",
sanoin minä ilkeästi, luoden silmäyksen kiusoittaviin rasvakurttuihin
hänen käsissään.
"Eipä olisi vahingoksi, herra tohtori. Mutta pyydän, älkää ymmärtäkö
minua väärin. Olen kaukana siitä että katuisin jotakin tai nureksuisin
pyhää kutsumustani. Se oli vain tuollainen ohimenevä surumielinen
ajatus, joka minulle tuli. Sellaisia saa helposti näinä lauhkeina,
kaihoisina kevätiltoina. Te tulette sen ymmärtämään, herra tohtori."
Että tuo lihava, hyvinvoipa, alati tyytyväinen pastori oli eräässä
mielessä hänkin perinnötön, johtui vasta tänään mieleeni.
Sitten tuli opettaja, hatuttomin päin, hiukset harallaan ja mustetahra
keskisormessa.
"Tiedättekö uusimman tapahtuman?"
"En, sitä en tiedä koskaan."
"Korkea virasto lähettää minulle tänne naisvirkatoverin aliopettajan
paikalle; kaunis juttu!"
"Te voitte mennä naimisiin hänen kanssaan, silloin olette
opettajattaresta irti."
Steiner teki kauhistuneen eleen. "Mennä naimisiin? Ei—i, tiedättekö,
otan silloin mieluummin jonkun talonpojan tyttären, sievän, nuoren."
"Varakkaan", täydensi pastori, mutta opettaja ei ollut kuulevinaan.
"Tunnen vain hirvittäviä naisvirkatovereita, ja ylipäänsä — vastustan
naisten tunkeutumista kansakouluihin."
"Minusta se taas on oikeus ja kohtuus", alkoi pastori leveästi, "ja
minkätähden? Me esimiehet tulemme paljon paremmin toimeen heidän
kanssansa, kuin teidän nykyaikaisten nuorten herrojen; te olette
kaikki salaisia Häckel'in kannattajia, mutta heissä on vielä jäljellä
kunnioitus kirkkoa ja uskontoa kohtaan, ja pienistä koulutoimistaan
suoriutuvat he myös paremmin kuin miehet".
Opettaja kuunteli happamen näköisenä hengellisen miehen ylistyspuhetta.
"Mutta herra Steiner", ryhdyin minä puheeseen, "en tunne teitä
ollenkaan nyt; te, niin ihanteellinen, edistysmielinen, kansan onnea
harrastava, te raivoatte pikku opettajatar-parkaa vastaan, joka
urhoollisena ja iloisena täyttää tehtävänsä?"
"Tähän sopii myöskin sanoa: Varjelkoon, rakas Florian, sytytä
mieluummin muita taloja", nauroi pastori miellyttävästi.
Opettaja punastui ja katseli meitä epävarmasti.
"En tietysti usko... minä... tuota... minulle olisi kuitenkin virkaveli
mieluisampi kuin tuollainen vanha neitsyt."
"Mutta entäs nuori?" kiusoittelin minä.
"Ne ovat melkein vieläkin pahempia, silloin täytyy aina pitää itsestään
vaarin, olla kohtelias ... Ja ylipäänsä... naisten kanssa on vaikea
seurustella toverillisesti."
"Mutta maksaa vaivan", vastasin minä, aivan kuin olisin naisasioissa
ollut äärettömän kokenut; ja keitä olen oikeastaan tuntenut? Paitsi
äitiäni — — —
Eiköhän jokaisessa naisessa ole tavattavissa myöskin ystävätär, ja
emmeköhän me miehet ole vain liian kömpelöitä ja taitamattomia, tai
liian himokkaita? On ylipäänsä tyhmää ja köyhyyden todistus meille
miehille soimata naisia, sillä raa'oille egoisteille ja pelkureille
eivät he sielullisessa kauneudessaan koskaan avaudu.
Koomillista kyllä, erotamme soimatessamme aina oman äitimme luvusta
pois, ja kuitenkin voivat kaikki nuo parjatut naisraukat olla äitejä ja
sen kautta merkitä joillekin ihmisille hyvyyttä, lämpöä ja kotia. He
jäävät alati kunnioitetuiksi lapsilleen huolimatta heikkouksistaan ja
virheistään.
Mutta me miehet olemme sokeita, ja soimaaminen on hauskaa, ja minä
itsekin teen mielelläni niin — — —
Sen ohessa tunnen iloitsevani opettajattaresta, vaikkapa hän
olisi vanhakin. Naiset puuttuvat täällä minun elämästäni, ainakin
sivistyneet, jotka sellaiselle ihmiselle kuin minulle voisivat olla
ystävättäriä.