-- Ajuri hoi! -- --
-- Ptruu!
-- Löydättekö ilopaikkaan?
-- On sitä ennen löydetty.
-- Sitten mennään ja nopeaan!
-- Pitääkö olla vaan yksi?
-- Sitä parempi.
-- Mennään sitten tuonne etäämmälle katsomaan. -- Kyllä tuossakin
olisi, mutta on kaksi. -- --
-- Ptruu! -- Ajuri pysäyttää hevosensa ja jättää sen noin sinänsä kadun
laiteelle seisomaan. Hän menee vasemmalla olevan pitkän, kellahtavan
rakennuksen perimmäisen ikkunan alle -- koputtaa sitten siinä varovasti
piiskansa varrella aliruutuun.
Huoneeseen lemahtaa tuli ja verhon takaa ikkunasta ulos kurkistamaan
tulla sipasee valkea haamu.
-- Kuka siellä? kysyy haamu. Ääni kuuluu areksivalta.
-- Kyllä sinne saa mennä, kun hiljaa menette, selittää ajuri,
palattuaan tuon pitkän, hoikkavartaloisen herran luo, jolla
kasvonpiirteet ovat säännölliset, silmät sopusoinnussa suun kanssa. --
-- Vai niin. Mitä olen velkaa?
-- Seitsemänkymmentäviisi penniä.
-- Hyvää iltaa! -- Uh, kuinka minun on vilu! Eikö siellä ulkona ole
hyvin kylmä? -- --
Punaisella paperi-uutimella verhottu lamppu valaisee hienosti huonetta,
joka on jotakuinkin siisti: kalustettu sohvalla pöytineen, tuolilla,
piirongilla ja sängyllä -- lattialla paksut hulpiomatot.
Mies seisahtuu keskelle lattiaa -- näyttää niin omituiselta. Hän ei
puhu mitään.
-- Mikä Teitä vaivaa?
Nainen katselee miestä ja -- käy totiseksi hänkin.
-- Ei mikään, mumisee mies. On vaan kylmä. Voisinko saada olutta?
-- Kyllä. Istukaa, olkaa hyvä!
Kumpikin katsovat toisiinsa -- näyttävät hämmästyneiltä.
-- Mitä katsotte niin tarkkaan? -- kysyy nainen.
-- Katsonhan vaan; mutta miksi Tekin katsotte?
-- Hm. -- Mutta Tehän pyysitte olutta. Heti -- heti tuon.
Hän istuu sohvalle, tuo mies. Nainen tuo lasit ja pullon. Sitten istuu
hänkin.
Taaskin äänettömyys. Kumpikin katsovat toisiinsa.
Mies raukka! Hän näyttää tahtovan heittäytyä naisen syliin. Silmät
tahtovat tunkeutua läpi naisen. -- Kuitenkin istuu hän liikkumatta.
Nuo säihkyvät silmät, mustat kiharat otsalla, vähän kaareva nenä, tuo
suu, solakka vartalo, puhe!
-- Juodaanko olutta?
-- Olkaa hyvä! Sama äänettömyys ja katse -- --
-- Saanko kysyä, mikä Teidän nimenne on?
-- Anna Alfrida.
-- Alfrida, kaunis Alfrida! -- huudahtaa mies ja heittää kätensä tytön
vyötäisille, heittää niin, kuin ei aikoisi koskaan hellittää.
-- Herra Jumala -- mikä Teitä vaivaa? -- huudahtaa tyttö ja hieno
suuttumisen puna nousee poskipäihin.
-- Alfrida! -- kuiskaa mies hellästi -- --
-- Saanko minäkin kysyä, mikä on Teidän nimenne? -- jatkaa tyttö,
antaen täyteläisten huultensa hymyillä hurmaavan hekumallisesti, mutta
samalla musertavan pisteliäästi.
-- Kalle, -- vastaa miesparka, jota nyt huumaa kiihkoisa intohimo ja
vaivaa samalla kiusallinen nolous.
-- Kalle! -- Eikö muuta!
-- Aukusti.
-- Aukusti! -- toistaa tyttö ja taputtaa miestä poskelle -- suutelee.
-- Mitä tämä nyt oikein on? Pidättekö Te minusta, vai oletteko hullu?
-- huudahtaa Alfrida. Ääni värähtelee surullisen ärtyisästi ja
silmäkuoppiin ilmenee jotain painavaa.
-- E--n, vaan -- --
-- Mutta minä pidän Teistä! -- jatkaa tyttö reippaasti ja heleästi. Hän
vetää Aukustia, joka aikoo itsensä irroittaa, ja likistää häntä
syliinsä -- hymyillen veitikkamaisesti.
-- Tehän pidätte kaikista.
-- Kuka sen on sanonut, että minä kaikista pidän?
-- Hm. -- Pidättehän Te kenestä hyvänsä, kuka vaan luoksenne tulee.
-- Te pidätte siis myös kaikista, joiden luo menette.
-- En; ja sitä paitsi olen toisen kerran eläissäni tällaisessa
paikassa.
-- Niin, niin -- vai toisen kerran! Saman tekevä; kyllä vielä kerkiitte
käymään useamman -- --. Vai minä pitäisin kaikista, jotka käyvät
luonani -- kylläpä olisi pitämistä!
-- Mutta miksi sanoitte pitävänne minusta?
-- Sanoinhan leikilläni -- ja sitä paitsi onhan minulla lupa pitää, kun
kerta olette tullut luokseni -- -- "Aukusti"! -- Se oli silloin, niin
--. Minulla oli kerta "Aukusti", hyvin Teidän näköisenne, ja minä
rakastin häntä. -- Oih! -- Te ette usko, että tällainen ihminen olisi
koskaan puhtaasti rakastanut; vaan -- se oli silloin. Joll'en sitä
silloin olisi, en varmaan myös olisi, mitä nyt olen -- --.
-- Alfrida! Rakastanut olen minäkin, rakastanut ja kärsinyt.
-- Siis Tekin! Kuka? -- ketä? -- -- Ah; ei keskustella näistä! Se on
joutavaa. Parempi, että menette pois täältä!
-- Enkö saa jäädä? Miksi jäädä? Mitä hyötyä? Minä haluan -- No, kuinka
tahdotte!