»Se kävi näin», jatkoi Bridge. »Se herrasmies, jonka oma hevonen oli,
ampui ystävineen minua ja ystäviäni. Kun nujakka päättyi, ei eloon
ollut jäänyt ketään ilmoittamaan meille, kuka laillisesti omisti tämän
ja monta muuta hevosta, jotka joutuivat käsiimme, ja senvuoksi lainasin
tämän. Lakimiehet epäilemättä selittäisivät minun varastaneen sen,
mutta perin mielelläni annan sen takaisin lailliselle omistajalleen,
jos vain löytäisin hänet.»
»Olitteko kahakassa?» kysyi Grayson. »Ja kenen kanssa?»
»Pesitan miesten kanssa», vastasi Bridge.
»Milloin?»
»Eilen.»
»Kuten näette, he ovat varsin lähellä», huomautti Grayson
esimiehelleen ja jatkoi sitten Bridgelle: »No, jos otitte tuon konin
joltakin Pesitan veijarilta, niin sitä ei voi nimittää varkaudeksi.
Huoneenne on tuolla konttorin takana, ja sieltä löydätte vähän
vaatteita, joita edellinen kirjanpitäjä ei muistanut ottaa mukaansa. Te
voitte käyttää niitä ja näytte niitä tarvitsevankin.»
»Kiitos!» vastasi Bridge. »Pukuni on hieman risainen. Minun on
huomautettava siitä Jamesille.» Ja hän poistui konttorin takana olevaan
pieneen makuuhuoneeseen ja sulki oven jälkeensä.
»James?» mutisi Grayson. »Ketä hittoa hän Jamesilla tarkoittanee? Minun
nähdäkseni hän on yksin.»
Isäntä nauroi rauhallisesti.
»Sillä miehellä on omintakeinen luonne», hän sanoi. »Hän ansaitsee
palkan, jonka hänelle maksatte — jos osaatte antaa hänelle oikean
arvon, mitä minä epäilen.»
»Kyllä minä osaan antaa hänelle arvoa, jos hän osaa pitää kirjoja»,
selitti Grayson. »Muuta en häneltä vaadi.»
Ilmestyessään makuukamarista jälleen näkyville Bridgellä oli yllään
valkeat housut ja puhdas paita sekä jalassaan tenniskengät: hän oli
siinä määrin muuttunut, ettei Grayson eikä isäntä olisi tuntenut häntä,
jolleivät he olisi nähneet hänen tulevan samasta huoneesta, johon he
olivat lähettäneet hänet pukua muuttamaan.
»Tuntuuko paremmalta?» kysyi esimies hymyillen.
»Vaatteet ovat minusta vain syrjäseikka», vastasi Bridge. »Pidän niitä,
koska se on helpompaa kuin pahojen säiden ja poliisien uhmaaminen.
Se, mitä minulla on selässäni, ja se, mitä on päässäni, ovat kaksi ei
asiaa. Ei; en voi sanoa, että minusta tuntuu paremmalla, sillä nämä
vaatteet eivät ole yhtä mukavat kuin vanha pukuni, mutta jos herra
Grayson haluaa, että käytän vaaleanpunaista kimonoa työskennellessäni
hänen johdollaan, niin ilomielin teen niin. Mihin on minun ensiksi
ryhdyttävä, sir?» Kysymys oli lausuttu Graysonille.
»Istuutukaa tuohon ja koettakaa selvittää tämä sotku», vastasi
tilanhoitaja. »Tulen puhelemaan teille jälleen tänä iltana.»
Kun Grayson ja hänen työnantajansa poistuivat konttorista ja lähtivät
yhdessä hevostarhoille, oli viimemainitun otsa miettiväisissä rypyissä,
ja hänen kasvojensa ilme osoitti, että hän koetti saada selville
jotakin mielessään pyörivää, hämärää seikkaa.
»Se on kummallista, Grayson», virkkoi hän äkkiä, »mutta varmasti olen
tuntenut tämän uuden kirjanpitäjänne jo aikaisemmin. Samalla hetkellä,
jolloin hän tuli takahuoneesta puettuna inhimillisen olennon tapaan,
tiesin tuntevani hänet; mutta kuolemaksenikaan en jaksa muistaa, kuka
ja mikä hän on. Mutta olisin valmis panemaan melkoisen rahamäärän
veikkaan siitä, ettei hänen nimensä ole Bridge.»
»Luultavasti olette oikeassa», myönteli Grayson. »Otaksuttavasti hän
on joku itävaltioissa toimineita kelvottomia pankkivirkailijoita,
joutunut väärille poluille ja tullut tänne piileksimään. Oivallinen
piileksimispaikka tämä onkin juuri nykyisenä aikana.
— Mutta pankeista puhuttaessa», hän jatkoi, »sanokaapa, kenet lähetän
huomenna Cuivacaan nostamaan palkkarahoja! Ylihuomenna on tilipäivä.
Mielelläni en lähetä tätä maankiertäjää; meksikkolaisiin en voi luottaa
sen enempää, eikä minulta liikene ainoatakaan luotettavaa valkoihoista.»
»Lähettäkää hänet ja pari varminta meksikkolaistanne!» ehdotti esimies.
»En luota niistä kehenkään», vastasi Grayson, »mutta se on kai
sittenkin parasta. Lähetän hänen mukaansa Tonyn ja Beniton — he
vihaavat toisiaan liian katkerasti voidakseen suunnitella mitään
yksissä neuvoin, ja kumpikin vihaa gringoa. Uskonpa, että heille koituu
hauska matka.»
»Mutta he kai palaavat ja tuovat rahat, vai mitä?» tiedusti isäntä.
»Jolleivät joudu Pesitan kynsiin», virkkoi Grayson.