"Nyt olet minun!"
"Olen iäti!"
Ja sulho irroitti seppeleen hänen tukastansa, ja levollisena hän salli
sen tapahtua. Siinä se nyt oli maassa, tuo ihana seppele! Hän pyrki
sitä ottamaan, mutta sulho esti sen ja sanoi: "Jätä se, et tarvitse
sitä!"
"Tarvitsen, tarvitsen kyllä! Se pannaan päähäni ruumisarkkuun!"
"Siellä, minne menemme, ei ole ruumisarkkuja. Siellä on ainoastaan
vuode täynnä iloa, iäistä nautintoa!" Sulho lykkäsi jalallaan seppeleen
syrjään. "Tuletko sinne kanssani?"