Näyttämö sama kuin ensimäisessä näytöksessä.
_Gyges_ tulee Tyykeen temppelistä, kantaen kädessään miekkaansa.
Miekkani ei jouda koristuksena riippumaan seinällä. — Ennelauseeni,
Sebas, miten se kuuluikaan?
_Sebas_. Se kuului: "Ihailu vie sinut kunnianhimosi kukkuloille."
_Gyges_ toistaen kuin itsekseen. Ihailu vie sinut kunnianhimosi
kukkuloille! Nyt vasta käsitän tämän ennelauseen oikean merkityksen.
Minäkö ihailisin tuota toimetonta haaveiluun vaipunutta Herakliidia,
joka vaatii toiselta kaikki, itse mitään antamatta. Hänkö ansaitsisi
omistaa Itämaiden ihaninta naista!
_Filebos_. Hän on pahasti solvannut sinua, joka olet pelastanut hänen
valtakuntansa.
_Gyges_. Hän on hurjan mustasukkaisuuden ja vihan vimmassa riistänyt
minulta ylipäällikkyyden. Sebas, onko sotajoukko vielä kenttäleirissä,
odottavatko päälliköt?
_Sebas_. Ethän vielä ole antanut hajaantumiskäskyä. He odottavat kaikki
enempiä määräyksiä.
_Gyges_. Aion rientää kaupungin muurien edustalle ja kysyä
uljailta, uskollisilta sotatovereiltani, hyväksyvätkö he Kandauleen
eroittamiskäskyn.
_Sebas_. He luottavat sinuun järkähtämättömästi. (Katsoo oikealle.)
Kuningas lähestyy linnan puolelta. Etkö tahdo puhua hänen kanssaan ja
kysyä häneltä, peruuttaako hän kenties päätöksensä?
_Gyges_ ojentaa ylpeänä ryhtinsä. Minä en tahdo puhua Kandauleen, vaan
sotajoukon kanssa. Tässä en aio odottaa hänen puoleltaan mahdollista
uutta nöyryytystä. (Tarttuu rajusti miekkansa kahvaan.) Nyt, Kandaules,
olemme me kaksi kilpailijoita!
(Poistuu aitauksen aukosta, kääntyen vasemmalle. Filebos ja Sebas
seuraavat häntä. Kandaules, Trasyllos, Syphax, Ksenios ja kaksi
soturia tulevat oikealta.)
_Kandaules_ tulee keskustellen Syphaxin ja Trasylloksen kanssa. Minä
tahdoin tämän kansan parasta, minä tahdoin auttaa ja kohottaa sitä.
Mutta se tunkee julkeana kuninkaansa elämään, urkkien ja häiriten sitä,
mikä hänelle on kalleinta.
_Trasyllos_. Sinä olet ollut liian lempeä hallitsija.
_Kandaules_. Minä olen ollut liian lempeä hallitsija. Maailma ei
ansaitse jalomielisyyttä.
_Ksenios_. Armollinen kuningas! Kansa on suuri lapsi. Sitä voi johtaa
hyvään, mutta sitä voi yhtä helposti johtaa pahaan. Ilkeämieliset
kiihoittajat ovat sen villinneet.
_Kandaules_. Jumalesi-isäni Herakles tuli maallisen vaelluksensa ja
kärsimyksensä aikana Egyptiin, ja Egyptiläiset seppelöivät hänet ja
veivät hänet kulkueessa uhrattavaksi Zeus-jumalalle. Sankari pysyi
levollisena, kunnes he alttarin ääressä ryhtyivät valmistuksiin
uhria varten. Silloin hän muutti menettelynsä, käytti suunnatonta
voimaansa ja tuhosi heidät kaikki tyyni. — Tämä kansa on saanut
kokea lempeyttäni. Kokekoon nyt ankaruuttani. Ksenios! Vie heti
aarre-mestarille kuninkaasi käsky lakata enempien varojen jakamisesta.
_Ksenios_. Onko viisasta noin ärsyttää hurjaa joukkoa, joka jo
muutenkin raivoaa mielettömänä?
_Kandaules_. Sinä kuulit käskyni, Ksenios.
_Ksenios_. Riennän sitä täyttämään. (Poistuu vasemmalle.)
_Kandaules_. Trasyllokselle. Onko linnan ja kaupungin varusväki
valmiina? Onko joukkoja lähetetty mellakoitsijoita kurittamaan?
Seuraako airut Arkelaos tapahtumain kehitystä?
_Trasyllos_. Määräyksesi olen tarkasti toimeenpannut. Toiset joukot
kiertävät kaupungilla ja lähellä suojamuuria, toiset odottavat valmiina
vastaanottamaan lisäkäskyjäsi. Sotaratsusi seisoo satuloituna linnan
portilla. Arkelaoksella on eri paikoissa ali-airuensa, jotka seuraavat
tapahtumia ja ilmoittavat hänelle niiden kulun. Hän tuo sinulle tiedon
tilasta.
_Kandaules_. Hyvä. Tahdon itse joukkojeni etunenässä kulkea kaupungilla
ja palauttaa järjestyksen. Sitä ennen poikkean Tyykeen temppeliin
tiedustelemaan jumalattaren mielialaa.
_Syphax_, joka on seisonut aitauksen aukolla, katsoo oikealle.
Kuningatar lähestyy.
_Kandaules_. Oliko hänen niin kiire käyttää vapauttaan ja näyttää
kauneuttaan tuolle meluavalle joukolle, joka hänen kuningastaan on
katalasti solvaissut Ja häntä itseään pahasti parjannut? (Lähestyy
miettiväisenä temppelin portaita ja puhuu puoleksi itsekseen,) Oliko
hän oikeassa sanoessaan, että ihailuni kenties ei olekaan muuta kuin
oman mieleni kaihoa? (Poistuu alakuloisena temppeliin.)
(Syphax ja Trasyllos seuraavat ylös temppelin ovelle, missä
keskustelevat hiljaa. Arsinoë ja seuranaiset tulevat oikealta.)
_Arsinoë_ on puoleksi lepäävässä asennossa komealla avoimella
kantotuolilla, jota neljä neekeri-orjaa kantaa. Kantotuolin vieressä
kulkee Nitokris, ja sitä seuraavat Euria, Tryfera ja kaksi eunukkia.
Kun kantotuoli saapuu aitauksen taitse aukolle ja Arsinoë näkee
edessään aavan meren, hän antaa kantajille merkin pysähtyä.
Nitokris, eteemme leviävät meren aavat sini-ulapat. Niiden takana,
kaukana, kaukana, on kaunis synnyinmaamme. Siellä kahisevat
mieltä tyynnyttäen Niilin tummanvihreät kaislat, siellä keinuvat
taivaansiniset ja purppuranpunaiset lootuskukat opaalinvärisellä
vedenpinnalla. Ja Iisis-temppelin jättiläispilari-metsästä kuuluu
pyhä humina, joka panee mielen värisemään autuaallisesta kaihosta ja
aavistuksesta. Se on muistojen ihmemaa, se on sydämen tyynnyttäjä, se
on kuohuvien tunteiden rauha ja kaihotun suuren rakkauden korvaaja.
_Nitokris_. Sinä nostat kaihon aallot korkealle, valtijatar!
_Arsinoë_. Pyrkikäämme sinne, Nitokris, vaikka halpoina
laivapalvelijattarina, merimiesten orjatöiden tekijöinä. Aavalle
ulapalle halajaa mieleni, tahdon täyttää silmäni häikäisevällä
auringonpaisteella, tahdon sammuttaa henkeni polttavan janon
äärettömien vesiaavikkojen jäähdyttävällä tuulahduksella, tahdon
ponnistella läpi myrskyjen, saadakseni lopulta, vaikkapa haaksirikon
murtamana, edes kerran, edes silmänräpäyksen jälleen nähdä suloisen
synnyinmaani.
(Syphax ja Trasyllos ovat päättäneet hiljaisen keskustelunsa, kääntävät
huomionsa kuningattareen ja lähestyvät hitaasti.)
_Nitokris_. Silmäsi loistavat kuin kaksi kirkasta tähteä. Ne eivät
koskaan ole olleet niin kauniit. Ne katsovat kauas ja säteilevät
odotusta ja riemua.
_Arsinoë_. Vapauden esimaku minut hurmaa ja minä odotan täydellistä
vapautuksen hetkeä. Kantajat, viekää minut joutuin meren rannalle.
_Trasyllos_ on lähestynyt kunnioittavasti tervehtien. Valtijatar.
Vaarallista voi olla sinun noin vähäisen saaton seurassa liikkua
ulkona. Rahvas on kiihoittunut, ja soturit koettavat sitä rauhoittaa.
Kahakoita voi syttyä monessa paikoin. Linna ja temppelin esikartano
ovat tällä । hetkellä ainoat turvalliset paikat.
_Arsinoë_. Minä en pelkää.
_Syphax_ lähestyy tervehtien. Tämä kansa on sinua parjannut. Tahdotko
panna itsesi alttiiksi sen mielenosoituksille?
_Arsinoë_. Tämä kansa ei ole minua tuntenut.
_Trasyllos_. Kuningas palaa pian temppelistä. Suvaitsetko odottaa hänen
neuvoaan?
_Arsinoë_ varmasti ja jäntevästi häätäen. Kuningas ei estä retkeäni.
Orjat, lähtekää liikkeelle.
(Arsinoë ja saattue poistuvat.)
_Syphax_ katsoo ihaillen hänen jälkeensä. Hän on luonnon mestariteos.
Siinä vasta oikea Onnenjumalattaren kuvan malli! Hänen kauneutensa
panee kärsimään. Se on tehnyt kuninkaan sairaaksi.
_Trasyllos_. Kuningas on todella vuoroin ärtyisä, vuoroin alakuloinen.
Lisäksi hän puhuu Gygeen uskottomuudesta. Näiden molempien suurten
miesten välit tuntuvat rikkoutuneen. Se on kova koettelemus
Kandauleelle, joka Gygeeseen luotti kuin omaan itseensä.
_Syphax_. Enimmin hän kuitenkin näyttää kärsivän päätöksestään antaa
kuningattaren verhoamattomana näyttäytyä kansalle.
_Trasyllos_. Se tuntuu alussa oudolta. Mutta vähitellen hän varmasti
siihen tottuu ja tulee iloiseksi ja ylpeäksi, nähdessään kuinka muutkin
ihailevat Arsinoën kauneutta.
_Syphax_. Sitä on vaikea tietää. Hänen käy ehkä samoin kuin minun
silloin, kun paljon uneksittuani, paljon taisteltuani sisäistä
taistelua löytääkseni havainnollisen muodon kuvausesineeni kauneudelle,
vihdoin olen onnistunut valamaan sen valmiin veistokuvan muotoon.
Masennun silloin katsojien ontoista sanoista, välinpitämättömistä
katseista.
_Trasyllos_. Omituista. Entä ne monet, jotka tuntevat vilpitöntä iloa
heille tarjoamastasi mestariteoksesta!
_Syphax_. En tiedä, kuinka syvä se ilo lienee. Valmiin näkeminen ja
sen ohimenevä ihaileminen ei vetäne vertoja luomistyön taistelujen,
epäilyksien ja lopullisen voitonriemun kohtalolliselle vakavuudelle
ja tyydytykselle. Arsinoë on tuollainen ylevä taideteos, jota
Kandaules hengissä on etsinyt ja viimein ilmi havainnollisena edessään
toteutuneena nähnyt.
_Trasyllos_. Minä olen tavallinen kuolevainen ja soturi, en saata
liidellä aatoksienne korkeuksiin.
_Kandaules_ palaa temppelistä, astuen synkkänä hitaasti alas temppelin
portaita, Jylhinä haamoittivat edessäni temppelin mykät pylväsrivit.
Jumalatarkin oli ääneti. Tyykeen mieli on pahoittunut. Mistä? (Hetken
mietittyään.) Paheksuuko hän ihailuni ylenmääräisyyttä? — Ei, ei,
se ei ole mahdollista. Ei hän saata tuomita oman lahjansa kalliina
pitämistä. Eivät Taivahisten mielet viihdy tomun lapsien alhaisten
kateudentunteiden parissa. Eivät he voi kieltää meiltä ihailun
valonvälkettä, joka rohkaisee meitä ponnistamaan ylöspäin synkiltä
tomun poluilta. Toinen on varmaankin jumalattaren vaiteliaisuuden,
hänen tyytymättömyytensä syy.
_Arkelaos_ tulee hengästyneenä. Valtijas! Kaupungilla kiertävät
sotavoimat ovat murtaneet aseita kantavien mellakoitsijoiden joukon ja
kahtena laumana nämä ovat sekaisin paenneet, toiset kaupungin muureja
kohti, toiset linnanpuoleiselle merenrannikolle.
_Kandaules_. Hyvä. Pohjaltaan he ovat pelkureita.
(Arkelaos poistuu. Farnales tulee oikealta, taustalta, kantaen
uhrikannua ja astuen hitaasti Sansonin alttarin ääreen. Nähdessään
kuninkaan hän pysähtyy. Kandaules astuu pari askelta Farnakesta
kohti ja pysähtyy äkkiä. Molemmat tuijoittavat hetken aikaa 'vaieten
toisiinsa.)
_Kandaules_. Sinä julkeat astua tänne pyhään toimitukseen, sinä kansan
villitsijä!
_Farnakes_. Minä palvelen Sansonia, ja velvollisuuteni on valvoa, että
häntä oikein palvellaan.
_Kandaules_. Sinä valitset väärän hetken puhdasoppisuutesi levittämistä
varten. Rahvas kapinoi, ja sinä yllytät sitä tuomitsemalla
hallitsijaasi ja hänen uskoansa, täten antaen mellakalle virikettä.
_Farnakes_. Mikä solvaus Sansonin ylipappia kohtaan!
_Kandaules_. Sinä ylvästelet tuolla arvollasi ja sen nojalla luulet
voivasi uhmata kuninkaasi tahtoa. Te olette niskoittelijoita, mutta
minä aion murtaa teidän kaikkien vastustuksen.
_Farnakes_ katkerana. Voitonvarmuutesi on ennenaikainen. Sinulle on
kohonnut vastustaja, jonka voima ei helposti ole kukistettavissa. Gyges
hankkii kapinaa ja lähestyy joukkoineen kaupungin suojamuuria.
_Kandaules_ jonka viha alkaa kiehua. Sen sinä valehtelet! Gyges
kapinoitsija, se on mahdotonta!
_Farnakes_. Paljon on tässä maailmassa mahdollista.
_Kandaules_. Jos väitteesi on tosi, olet sinäkin kapinoitsija tai
kapinan hyväksyjä, ja pelkää silloin kuninkaasi rankaisevaa kättä.
_Farnakes_. Minä en pelkää maallista rankaisijaa. Minä olen Sansonin
taivaisen suojeluksen alainen.
_Kandaules_. Olen saanut tarpeekseni sinun ahtaasta opinkiihkostasi.
Sinä jakelet syviä neuvojasi kuninkaallesi, sinä julkeat solvaista
hänen ylintä jumaluuttaan, näin pahoittaen hänen mielensä. Minä voin
riistää sinulta arvosi, josta niin ylvästelet, minä voin asettaa uuden
ylipapin sinun sijallesi.
_Farnakes_ ojentaen ryhtinsä. Varo sitä tekemästä! Sanson, koko kansasi
nousisi sinua vastaan.
_Kandaules_. Sinä uhkaat, taipumattomuutesi vaatii kuningastasi
äärimäiseen tekoon. Tästä hetkestä olet eroitettu toimestasi.
_Farnakes_. Tulkoon siis kirous ylitsesi ja kaikkien niiden yli, jotka
sinua puoltavat. Sinä solvaat sitä miestä, joka pitkän elämänsä aikana
on koonnut Sansonin antamia viisauden muruja ja jonka silmät uhrillekin
alituisesta hoitamisesta ja tarkastamisesta ovat saaneet jumalallista
kaukonäköisyyttä.
_Kandaules_ yhä enemmän kiihtyen. Tuon kaukonäköisyytesi, josta
kerskana ylpeilet, riistän senkin sinulta. Soturit, tuon miehen silmät
soaistakoon!
_Farnakes_ vavahtaa pelkistyksestä, mutta rohkaisee sitten mielensä.
Sellaista rikosta sinä et rohkene tehdä, Kandaules!
_Kandaules_. Kuka minua siitä estäisi! Minä tahdon kurittaa teitä
kapinoitsijoita, teitä kaikkia, jotka nostatte päänne liian korkealle.
Minä tahdon tukahuttaa teidän uhmanhenkenne. Soturit! Täyttäkää käskyni!
(Soturit lähestyvät molemmin puolin Farnakesta, joka nyt masentuneena
luhistuu kokoon.)
_Trasyllos_ kumeasti. Ovatko hänen silmänsä kokonaan soaistavat
terävällä raudalla, vai onko hänen näkönsä ainoastaan himmennettävä
kuumennetulla sokaisulevyllä?
_Kandaules_ hiukan mietittyään, synkkänä. Ainoastaan himmennettävä.
(Viittaa sotureita viemään pois Farnakeen.)
_Syphax_ astuu väliin, viitaten sotureita pysähtymään. Valtijas! Annoit
ankaran käskysi oikeutetun vihasi kuohahtaessa. Etkö tahdo tyynnyttyäsi
vielä punnita asiaa, etkö tahdo siirtää tuomiosi täytäntöä?
_Kandaules_. Tuomioni on muuttamaton.
_Syphax_. Tekosi ei ole sinun arvoisesi. Tekosi ei ole kaunis.
_Kandaules_. Tämä kansa ei kunnioita kauneutta. Se ihailee rumuutta.
Minä annan sille, mitä se haluaa ja mitä se ansaitsee.
(Syphax väistyy alakuloisena pois.)
_Trasyllos_. Rukoilen hänelle yhtä armoa, vaitijas. Anna hänen ennen
sokaisua viimeinen kerta nähdä omaisensa.
_Kandaules_ mietittyään. Se tapahtukoon.
(Viittaa sotureita viemään pois Farnakeen, joka masentuneena ja
synkkänä tuijottaa eteensä. Soturit vievät hänet pois taustalta.)
_Kandaules_. Nyt, Trasyllos, tahdon katsoa silmiin tuota kiittämätöntä
mellakoivaa joukkoa, joka parjasi minua pelkuriksi.
_Arkelaos_ syöksyy esiin. Kuningas, odottamaton, huolestuttava sanoma!
Gyges lähestyy sotajoukon etunenässä kaupungin muureja. Kansassa
liikkuu outoja huhuja, että hänellä on kapinan hankkeita. Kaupungin
portti suljettiin heti tämän tiedon levittyä.
(Arkelaoksen kääntyessä pois taustalle, tulee vasemmalta vastaan Sebas,
Gygeen airuena. Kandaules, joka on aikonut poistua, pysähtyy.)
_Sebas_ astuu kuninkaan eteen, ja tervehtii sotilaallisesti. Tulen
Gygeen nimessä kysymään sinulta, kuningas Kandaules, tahdotko hyvittää
hänelle tuottamasi solvauksen ja antaa hänelle takaisin hänen
ylipäällikkyytensä, jonka hän täysin on ansainnut.
_Kandaules_ ylpeänä. Päätökseni pysyy. Olen itse tästälähin
sotajoukkoni ylipäällikkö.
_Sebas_. Sen varalta, että et suostuisi Gygeen oikeutettuun
vaatimukseen, jota sotajoukko kannattaa, on hän käskenyt sinulle
ilmoittaa, että hän on valmis tämän saman sotajoukon avulla
puhdistamaan loukattua kunniaansa.
_Kandaules_ itsekseen. Oliko Farnakes oikeassa? Onko Gyges noussut
kapinaan?
_Sebas_. Mutta Gyges, joka kammoo sisäistä sotaa ja omien
kansalaistensa verenvuodatusta, ehdoittaa, että sinä, kuningas
Kandaules, ja hän sotajoukon ja kansan nähden kaksintaistelussa
ratkaisisitte tämän kunnia-asian.
_Kandaules_ kuninkaallisen itsetietoisena. Viimeinen Herakliidi, tämän
maan perinnäisen valtaistuimen omistaja ei ryhdy kaksintaisteluun
miehen kanssa, joka on pettänyt hallitsijansa luottamuksen ja joka
lisäksi on kapinoitsija.
_Sebas_. Onko tämä viimeinen sanasi, kuningas?
_Kandaules_. Se on viimeinen sanani.
_Sebas_. Sen vien perille. (Tervehtii ja poistuu.)
_Kandaules_. Arkelaokselle. Sekä linnan että kaupungin varusväki
koottakoon isolle sotilaskentälle kaupungin muurien suojaan.
Pääkaupunkiin ja muihin sotilasasemiin lähetettäköön pika-airuet
kutsumaan apujoukkoja. Niiden saapumiseen asti me uljaasti taistellen
puolustaudumme piiritykseltä.
_Arkelaos_. Riennän käskyjäsi täyttämään. (Poistuu vasemmalle.)
(Kandaules alkaa astua taustalle.)
_Mandane_ ilmestyy äkkiä hänen eteensä, nostaa päänsä pystyyn ja seisoo
liikkumattomana kuin kivettynyt kostonraivotar. Koston hetki lähenee,
Kandaules!
_Trasyllos_. Eikö tuo katala nainen ole vangittava ja hänen myrkyllinen
kielensä ainaiseksi kytkettävä?
_Kandaules_. Hän on entisyyteni synkkä elvyttäjä. En tahdo nostaa
kättäni naista vastaan. Minua kutsuvat nyt muut tärkeät toimet.
_Mandane_ katkeran ivallisesti. Valtaistuimesi horjuu, Kandaules, se
voi luhistua minä hetkenä tahansa. Ja sinun jumalaiseksi ylistetty
lemmenonnesi on jo pirstaleina.
_Kandaules_ itsekseen. Minun onneni on pirstaleina!
_Mandane_. Egyptitär Arsinoë on paennut kotimaahansa lähtevään laivaan,
joka varmaankin, meidän tässä puhuessamme, jo täysin purjein kiitää
ulapalle. (Poistuu kiireisesti oikealle.)
_Kandaules_, johon tämä sanoma on tehnyt syvän vaikutuksen, Arsinoë on
paennut!
_Trasyllos_. Älä usko häntä. Hänestä puhuu sokea kateus ja viha. Hän
tahtoo ehkä vaan tuottaa sinulle mielihaikeutta.
_Syphax_. Mutta näimme itse kuningattaren äsken kulkevan tästä meren
rannalle.
_Kandaules_. Niinkö vähän minä hänelle merkitsin? Näinkö kiire hänellä
oli paeta luotani? Paeta luotani... vapautua... vapautua... vankilasta.
Minä luulin vahvasti kiinnittäneeni hänet itseeni, mutta valitsemani
siteet olivatkin höllät, ylen heikot. Ne eivät kestäneet ensimäistä
vahvuuden koetta. (Vaitiolo.) Mutta en voi hänestä erota näin, en voi
sietää sitä ajatusta, etten koskaan enää saisi nähdä hänen ihania
kasvojaan. — Syphax, riennä sinä satamaan, ja jos tuo laiva todella
jo on lähtenyt liikkeelle, kiidä nopeakulkuisella aluksella sen
jälkeen, koeta mistä hinnasta tahansa saavuttaa tuo laiva, ja sano sen
saavutettuasi Arsinoëlle, että kadun menettelyäni, että annan hänelle
täyden vapauden, mutta että vielä kerran tahtoisin hänet nähdä. Kerro,
että ennen syöksymistäni taistelun tuoksinaan ja kenties kuolemaan
tahtoisin hänelle tunnustaa rikkoneeni häntä vastaan, mutta että häntä
aina olen rakastanut ja yhä vielä rakastan ylitse kaikkea maailmassa. —
Puhu vakuuttavasti, aseta sanasi niin että hän heltyy.
_Syphax_. Sanasi vien tunnollisesti perille, valtijas. (Poistuu
vasemmalle.)
_Kandaules_. Alkaa astua oikealle, mutta pysähtyy sypressi-lehtoon
ja kääntyy Trasylloksen puoleen. Trasyllos! Ehkä kuningattaren pako
laivalle on pelkkä veruke, pelkkä juoni, jolla minut tahdotaan
eksyttää. Ehkä hän onkin Gygeen kehoituksesta paennut hänen luokseen.
Mutta älköön Gyges vielä ryöstösaaliistaan ylvästelkö. Minä riistän sen
häneltä. Seuraa minua, Trasyllos. (Poistuvat oikealle.)
(Näyttämö on hetken aikaa tyhjänä. Kaukaa kuuluu kumeaa melua ja
torventoitotuksia. Simmias ja Ksenios tulevat vasemmalta. Heihin
liittyy Anteros ja kansaa molemmilta puolin.)
_Ksenios_ levottomana. Kuninkaan käsky lakkauttaa varojen jakaminen on
suuresti kiihoittanut kansaa.
_Simmias_. Se oli varomatonta tänä sekasorron hetkenä. Mutta pahasti he
olivat häntä ärsyttäneet.
_Anteros_. Tämä hetki on ylen tähellinen. Kuninkaasta ja Gygeestä on
tullut veriviholliset. Saa nähdä kumpi heistä voittaa.
_Ksenios_. Niin, ajat ovat merkillisiä. Kun eilen näki heidät tässä
samassa paikassa, olivat he ylimpiä ystäviä, ja nyt he sotivat toinen
toistaan vastaan.
_Anteros_. Aiotko sinä, Simmias, jos Gyges voittaa, tarttua tähän
»onnelliseen sattumaan» ja siirtyä hänen puolelleen?
_Simmias_. Silloinhan tarttuisin onnettomaan sattumaan. Minä sinä
muuten minua pidät? Sinä epäilemättä arvelet että höllät puheeni ovat
lähteneet höllästä sydämestä. Luuletko minua niin huonoksi mieheksi,
että pettäisin kuninkaan! ja hyväntekijäni!
_Anteros_ kääntyen Ksenioksen puoleen, naurahtaen. Hän tarkoittaa uutta
mekkoaan ja eläkettään.
_Ksenios_. Hänelle se merkitseekin paljon.
_Simmias_. Koko paljon, se myönnettäköön. Mutta vielä enemmän merkitsee
se, että Kandaules suvaitsi puhua minun, huomaamattoman ja halvan
miehen kanssa, ja siirtää minut pimeästä sopestani auringonpaisteeseen.
Sitä ei Simmias koskaan unhoita.
_Anteros_. On totta, että Kandaules on ollut meille kaikille
jalomielinen. Hän on oikea kuninkaamme.
_Syphax_ tulee vasemmalta, kiiruhtaa esiin. Onko kuningas jo lähtenyt
taisteluun?
_Ksenios_. Niin kerrotaan.
_Syphax_. Kansalaiset! Kuninkaan henki on vaarassa, samoin
kuningattaren. Hallitsijattarenne astui laivaan poistuakseen
kaupungista, mutta Gygeen puolelle menneet sotalaivat ovat saartaneet
ulkosataman suun ja pakoittivat tuon laivan palaamaan satamaan.
Kuningattaren on äkkiä vallannut suuri levottomuus. Hän aikoo vedota
teihin, kansalaiset. Olkaa alttiit häntä auttamaan.
_Simmias_. Saammeko nähdä kuningattaren verhoamattomana?
_Syphax_. Hän on poistanut verhon kasvoiltaan. Saatte nähdä hänen
säteilevän kauneutensa.
(Arsinoë tulee vasemmalta, saattonsa seurassa,)
(Simmias lankeaa maahan. Terve, sinä Itämaan kirkkain tähti! Terve
ylevä hallitsijattaremme!)
(Simmias, Ksenios, Anteros ja kansa lankeavat maahan. Terve, ylevä
hallitsijattaremme!)
_Simmias_ nousten. Mikä unelma nähdä sinun ihanat kasvosi. Sinä olet
jumalatar ihmishahmossa!
_Arsinoë_ viittaa orjille laskemaan alas kantotuolin. Lähestyy kansaa
ollen syvän mielenliikutuksen vallassa. Tervehdyksenne minua ilahuttaa,
Lyydialaiset. Mutta älkää nyt ajatelko minua, vaan hallitsijaanne, jota
parastaikaa uhkaa hengenvaara. Gyges on pettänyt kuninkaansa ja on
noussut synnyinmaatansa vastaan. Hänen katala tekonsa hänet tuomitsee.
Kandaules on ystävänne. Hän tahtoo parastanne. Ylös siis kaikki,
ottakaa käsiinne työaseenne ja käyttäkää niitä sota-aseina. Rientäkää
muurille suojelemaan kuningastanne.
_Simmias_. Noudatamme iloiten kehoitustasi, valtijatar.
_Arsinoë_. Mutta joukkomme on liian pieni. Seuratkaa, lyydialaiset.
Kulkekaamme joka linnan, joka mökin ohi, ja kootkaamme Kandauleelle
suojelusjoukkoa.
_Syphax_. Mikä riemu täyttäisi Kandauleen sydämen, jos hän tietäisi
mielenmuutoksesi, kuningatar!
_Arsinoë_. En vielä oikein täysin tajua, mikä minun on. Mutta minussa
on herännyt jotain uutta ja suurta, jota en koskaan ennen ole kokenut.
_Mandane_. joka hetken aikaa on lymynnyt Herakleen patsaan takana,
karkaa esiin, purevan katkerana. Onko jääkylmä sydämesi viimein
lämmennyt, Egyptitär?
_Simmias_. Mandane, parjaaja, kuningattaren solvaaja!
_Anteros_. Kansalaiset! Sallimmeko hänen jatkaa halpamaista
parjaustaan. Kivittäkäämme hänet kuoliaaksi!
_Mandane_. Varokaa, te Lyydian miehet, kohottamasta kättänne minua
vastaan. Se hetki ei ole kaukana, jolloin te kaikki saatte madella
maassa minun edessäni.
_Anteros_. Sano vaan yksi ainoa sana, valtijatar, ja me tukimme
ainiaaksi hänen saastaisen suunsa.
_Arsinoë_. Hän on paljon kärsinyt. Hänen kärsimyksensä on tehnyt hänet
katkeraksi. Elämä häntä nostakoon tai rangaiskoon. Se ei ole meidän
tehtävämme.
_Mandane_ astuu askeleen lähemmäksi kuningatarta ja aikoo sanoa jotain.
Mutta hänen häijysti tuijoittavaa katsettaan kohtaa kuningattaren syvä,
sovinnollinen katse. Hän luo alas silmänsä ja väistyy syrjään.
_Arsinoë_. Aika rientää. Seuratkaa minua.
(Läsnäolijat, paitsi Mandane, poistuvat kuningattaren jälkeen
oikealle. Filebos tulee sypressilehdosta, hiipii esiin, synkin katsein
tähystellen ympärilleen, ikäänkuin peläten takaa-ajajaa tai väijyjiä.)
_Mandane_. Filebos!
_Filebos_. Hiljaa! Älä mainitse nimeäni.
_Mandane_ katsoo häneen tutkivasti. Sinä näytät niin omituiselta.
Kerro, millä kannalla ovat asiat. Onko Gyges voittopuolella?
_Filebos_. En tiedä. Minua ovat pidättäneet muut tehtävät.
_Mandane_. Mitkä tehtävät?
_Filebos_. Saat myöhemmin kuulla. Nyt minun täytyy piiloittautua.
_Mandane_ levottomana. Piiloittautua!
_Filebos_. Sinä et ole minua nähnyt täällä. Ymmärrätkö? (Katsoo
oikealle.) Tänne tullaan. Sinä näet minut myöhemmin.
(Hiipii taakseen katsoen vasemmalle ja katoaa. Mandane seuraa häntä
hitaasti. Kandaules ja Trasyllos tulevat oikealta.)
_Kandaules_. tulee nojaten Trasyllokseen ja pitäen kädessään pientä
nuolta. Se on kuin leikkikalu, kuin lapsen jousesta kimmonnut. Tuskin
luulisi sen voivan haavoittaa.
_Trasyllos_. Se ei ollut lapsen ampuma. Se on halpamaisen sala-ampujan
jousesta lähtenyt.
(Kumeata melua kuuluu oikealta.)
_Kandaules_. Se osui tähän kainalon kohdalle. Haava on vallan mitätön.
Mutta käsivarteni herpoutui hetkeksi, en jaksa sillä liikuttaa miekkaa.
Tämä menee ohi, kun hetken lepään.
_Trasyllos_. Lähtekäämme linnaan, siellä voit paremmin levätä.
_Kandaules_. Minulla ei ole aikaa. — Omituinen raukeus leviää
jäseniini. Vie minut temppelin portaille. Tahdon istahtaa hetkeksi.
Sitten riennän kaupungin muureille.
_Trasyllos_. Sala-ampujaa etsitään paraikaa kaikkialta. (Katsahtaa
Kandauleeseen.) Silmäsi näyttävät himmeiltä, valtijas. Parasta olisi
sentään lähteä linnaan ja sidotuttaa haavasi.
_Kandaules_. Se on mitätön pieni naarmu. Tunnenkin voimani jo hieman
palaavan. Ja suonissani rupeaa kiehumaan kuin jaloa viiniä. Minun
täytyy rientää Gygestä vastaan, minun täytyy taistella ja voittaa.
(Nousee ja aikoo Trasyllokseen nojaten poistua.)
_Arkelaos_ hyökkää heitä vastaan. Kuningas! Mellakoiva rahvas, jonka
soturit jo olivat hajoittaneer, on varusväen poistuttua kaupunkia
puolustamaan, hyökännyt linnaan, ja nämä hurjat laumat, ryöstävät ja
hävittävät palatsia, huutaen: "Me otamme itse, mitä meille ei anneta!"
He kaatavat ja särkevät veistokuvasi, he puhkaisevat veitsillään ja
kuokillaan kalliit maalauksesi. Kuningattarenkin huoneisiin he ovat
tunkeutuneet ja temmanneet alas Iisis-jumalattaren kuvan, jota ilkkuen
kantavat kaduilla.
_Trasyllos_. Kiiruhda kaupungin portille ja koeta sieltä saada väkeä
linnaa puolustamaan!
(Arkelaos rientää pois.)
_Kandaules_. Taisteluun, Trasyllos, taisteluun, vaikka voimat
murtuisivat. (Yrittää lähteä liikkeelle, mutta horjahtaa ja nojaa
Trasyllokseen.) Raukeus laskeutuu taas ruumiiseeni. (Viittaa temppelin
portaille päin, jonne Trasyllos vie hänet istumaan.) Aavistan, että
tuhoni hetki lähestyy, Trasyllos.
_Trasyllos_. Voittosi hetki lähestyy. Pian saapuu apujoukkoja, jotka
karkoittavat kapinoitsijat. Voimasi ovat hetkeksi uupuneet. Ne palaavat
levättyäsi. Onnenkivesi hohtaa vielä sormessasi.
_Kandaules_. pudottaa nuolen eteensä maahan, ojentaa vasenta kättään
eteenpäin ja katselee hetken aikaa sormustaan. Onnenkiveni. Muistatko
Trasyllos, ennelauseeni: "Jos kadotat kalleimman jalokivesi, kadotat
kaikki?"
_Trasyllos_. Muistan sen hyvin. Mutta sinä et ole sitä kadottanut.
_Kandaules_. Minä olen sen kadottanut. Kallein jalokiveni oli Arsinoë.
Hänet olen minä kadottanut. Minä olen kadottanut kalkki. Voimani
uupuvat uupumistaan. Loppuni lähestyy. Syphax ei palaa, ei tuo minulle
Arsinoën viimeistä tervehdystä. Arsinoë oli jo ehtinyt astua laivaan ja
purjehtia saavuttamattomiin.
_Trasyllos_. menee aitauksen aukolle ja tähystelee. Syphax saapuu. Hän
rientää tännepäin. Hän on tuossa tuokiossa täällä.
(Kumea melu, joka hetkeksi oli tauonnut, alkaa taas kuulua.)
_Syphax_ kiiruhtaa esiin. Onko kuningas täällä? (Huomaa Kandauleen.)
Hän tulee. Hän tulee.
_Kandaules_ raukealla äänellä. Kuka tulee?
_Syphax_. Arsinoë. Hänen mielensä on muuttunut. Sinua odottaa suuri
ilo, valtijas. (Huomaa kuninkaan tilan.) Miksi olet noin väsynyt,
valtijas?
_Trasyllos_. Kuningas on haavoittunut.
_Syphax_. Haavoittunut! Mihin?
_Kandaules_ osoittaa haavapaikkaa, kohoaa istuvaan asentoon ja tuntuu
virkoavan saamastaan ilosanomasta. Arsinoë tulee. Mikä riemu! Kunhan
vaan jaksaisin elää kunnes hän saapuu.
(Syphax käy levottomaksi ja puhuu hiljaa Trasylloksen kanssa.)
_Arsinoë_ saapuu jalan Nitokriin saattamana oikealta, vielä huomaamatta
kuningasta, Trasyllokselle. He ovat hyökänneet linnaan, he häpäisevät
pyhää Iisiskuvaa. Mikä surkeuden päivä! — Missä on kuningas?
(Kandaules astuu pari askelta Arsinoëta kohti, mutta horjahtaa.
Trasyllos ja Syphax tukevat häntä.)
_Arsinoë_ (kiiruhtaa levottomana kuninkaan luo ja polvistuu hänen
eteensä). Kuninkaani, puolisoni! Minä olen kauan harhaillut etäällä
sinusta. Minä en ole sinua ymmärtänyt. Minä en ole osannut heltyä sinun
suuresta ihailustasi. Sinä olet minun tähteni uhrannut kaikki, pannut
alttiiksi henkesikin. Minä olen pyrkinyt sinun sydämesi lämmittävän
hehkun luota avaraan maailmaan etsimään vapautta ja auringonpaistetta
ja olenkin löytänyt tyhjyyden ja itsekkyyden jäätäviä kahleita ja
sakeaa pimeyttä. Tämä kansa, jota kehoitin puolustamaan kuningastaan,
on parjaten työntänyt minut luotaan, muutamat uskolliset, jotka minuun
liittyivät ovat hajaantuneet ylivoiman edestä. Ja tässä minä nyt
palaan yksin sinun luoksesi, laskien jalkojesi juureen nöyryyteni ja
hellyyteni.
_Kandaules_ melkein huoaten. Arsinoë!
(Hän pysyy vaivoin seisovillaan. Syphax ja Trasyllos laskevat hänet
temppelin portaille.)
_Arsinoë_ nyt vasta huomaten Kandauleen raukeuden. Pyhät jumalat! Mikä
hänen on?
_Trasyllos_. Kuningas on lievästi haavoittunut.
_Arsinoë_. Haavoittunut! Onko haava sidottu?
_Kandaules_. Sitä ei kannata sitoa. Se on pieni naarmu.
_Arsinoë_. Missä se on?
(Kandaules osoittaa haavan paikkaa.)
_Arsinoë_ tarkastaa haavaa. Siitä ei vuoda verta. Sitä peittää jo musta
arpi.
_Syphax_ on tällä välin nostanut nuolen maasta ja tarkastaa sen kärkeä;
puoliääneen Trasyllokselle. Sen kärki on musta.
_Trasyllos_ samoin puoliääneen. Myrkytetty!
_Kandaules_ kohoaa, hänen elinvoimansa leimahtavat viimeisen kerran.
Hän luo ihailevan katseen Arsinoëseen.
Nyt näen sinut taas, Arsinoë, samoin kuin ensi näkemisen hetkellä,
ihanana ilmestyksenä, joka nostaa puhdasta, epäitsekästä riemua. Minä
tavoittelin ja sain lahjaksi ylimmän ihailun. Minä toivoin siitä
elämäni kirkastusta, korkeinta onnea. Minä luulin siten parhaiten
palvelevani Onnenjumalatarta. Mutta minä en palvellutkaan häntä, minä
en palvellut toisen onnea. Minä palvelin yksistään omaa onneani.
Sentähden Tyykee minut hylkäsi. Minä toivoin kohoavani Sinun,
jumalesi-isäni Herakleen, kaltaiseksi. Mutta sinä nöyrryit, taistelit
ja kärsit ja kohosit lopulta Olympokseen. Minä, halpa jälkeläisesi, en
seurannut sinun esikuvaasi.
_Syphax_. Nyt sinä olet taistellut ja kärsinyt, nyt sinä olet seurannut
kanta-isäsi esikuvaa.
(Farnakes tulee kädet sidottuina selän taa, hänen edessään kulkee
kirkasta sokaisu-levyä kantava soturi. Toinen soturi seuraa.)
_Trasyllos_. Farnakes!
_Kandaules_ heräten horroksestaan. Farnakes! Farnakes! Tule luokseni.
Tein sinulle väärin.
(Kulkue pysähtyy.)
_Syphax_. Irroittakaa hänen kätensä!
(Soturit täyttävät käskyn.)
_Farnakes_, joka aluksi ääneti tuijoittaa eteensä, ymmärtämättä, mitä
hänelle tapahtuu, herää lopulta todellisuuteen ja sanoo kumealla
äänellä. Mitä minusta vielä tahdot, Kandaules?
_Kandaules_. Jumalille kiitos! Sinulla on vielä silmiesi valo,
Farnakes. Minä olen ijäisyyden kynnyksellä. Kohta sammuvat minun
silmäni ainaiseksi.
_Trasyllos_. Sinä et vielä voi meitä jättää, valtijas. Voitonsanoma
on elvyttävä sinua. Katseesi kirkastuu, taa. Korkea ijäisyys kuvastuu
silmääsi.
_Farnakes_ nöyrtyen ja heltyen. Ijäisyysloisto, joka heijastaa
ihmislapsen voiton omasta itsestään.
_Kandaules_. Jumalesi-isäni Herakles, minä jätän sieluni sinun
huomaasi! o (Katsoo vielä kerran Arsinoëseen, ojentaa kätensä häntä
kohti, mutta vaipuu alas ja heittää henkensä. Syphax, Trasyllos
ja Farnakes peittävät kasvonsa. Arsinoë tuijottaa eteensä ensin
käsittämättä. Verhoaa sitten kasvonsa. Kumea melu kuuluu lähempää.
Hetken kuluttua alkaa etäisyydestä kaikua Gygeen voittomarssi.)
_Arsinoë_ Hetken vaiettuaan, polvistuu Kandauleen ruumiin eteen.
Sanokaa, selittäkää, mikä murti hänen elämänsä?
_Trasyllos_. Kuningatar, olemme velkapäät ilmaisemaan sinulle koko
totuuden. Sala-ampujan myrkytetty nuoli hänet surmasi.
_Mandane_, joka hetken aikaa jo on seisonut taustalla, lähestyy ja
lausuu matalalla äänellä. Sen nuolen tähtäsi Fileboksen kostajakäsi.
(Syphax, Trasyllos ja Farnakes luovat Mandaneen kammoa kuvastavan
katseen).
_Trasyllos_. Sitä aavistin.
_Arsinoë_ ei tunnu kiinnittävän huomiota Mandanen sanoihin. Hän ottaa
vaistomaisesti nuolen Syphaxin kädestä ja tuijoittaa sen myrkytettyyn
kärkeen.
Voittomarssi soi nyt vallan lähellä. Sen ohella kuuluu näyttämön takaa
huutoja:
Eläköön Gyges, eläköön kuninkaamme Gyges! Missä on kuningatar? Missä on
Arsinoë?
_Trasyllos_. Gyges on voittanut!
_Syphax_. Hän on tunkeutunut kaupunkiin.
_Trasyllos_. He ovat huutaneet hänet kuninkaaksi.
_Arsinoë_ heräten mietiskelystään. Gyges! Voittanut! Kuninkaaksi
huudettu!
_Farnakes_. Tahdomme vedota Gygeen jalomielisyyteen, että hän kohtelee
ystäviäsi hyvin ja sinua arvosi mukaan kuningattarena ja jalon vainajan
puolisona.
_Arsinoë_. Gyges, kapinoitsija ja anastaja! Hänen orjattarekseen! Ei
ikinä! (Nojaa Nitokriiseen.)
(Riemuhuutojen raikuessa Gyges viimein astuu esiin Sebaan ja soturien
seurassa.)
_Gyges_ vielä näkymättä. Missä on Kandaules? Onko hän temppelissä? Onko
hän vangittu? Hän tuotakoon eteeni.
_Farnakes_. Hän on vapaa. Hän on siirtynyt ijäisyyden maille.
_Gyges_ näkee äkkiä edessään elottoman Kandauleen, ja tämä näky tekee
häneen syvän vaikutuksen, hän tointuu vähitellen. Soturit! Kunniaa
kuningas Kandauleen muistolle!
(Sotilaat paljastavat päänsä.)
_Gyges_ hetken kuluttua. Elävien mieli ei viihdy kuolleiden parissa.
(Astuu pari askelta lähemmäksi ja huomaa Arsinoën.) Arsinoë! Minä olen
pitänyt lupaukseni. Minä olen tullut sinua vapauttamaan.
_Arsinoë_. Minä olen vapautettu. Mutta vapauttajani on Kandaules. Hänen
luoksensa minä halajaa. (Suutelee nuolen myrkytettyä kärkeä, jonka
painaa sydämeensä.) Iisis ja Osiris, vastaanottakaa väsynyt sieluni ja
olkaa sille armolliset tuntemattomilla kuolon mailla!
(Hoipertelee ja kaatuu Nitokriin lukiessa kuolleena Kandauleen eteen.)
(Syphax, Trasyllos, Farnakes ja seuranaiset peittävät kasvonsa.)
_Gyges_ verhoten hetkeksi kädellä silmänsä, ikäänkuin karkoittaakseen
tämän synkän näyn. Pois, pois, nämä kuolleet näkyvistäni! Noutakaa
temppelistä kaikkeinpyhimmän esirippu ja peittäkää vainajat.
(Sebas rientää temppeliin.)
_Gyges_. Huomenna suljettakoon Onnenjumalattaren temppeli. Minä
lakkautan tässä maassa vieraiden jumalien palveluksen. (Hetken
vaitiolo.) Kandaules tavoitteli liian suuria päämääriä. Sellaisen
kieltävät jumalat ihmislapsilta. Hän pani kiivailla haaveillaan
horjumaan toisten kuolevaisten pyyteet ja teot. Nyt palatkoon elämä
taas terveeseen, säännölliseen kulkuunsa.
(Alkaa poistua seurueineen.)
_Syphax_. Tavallisuuden puitteisiin, siihen, mikä oli eilen, mikä on
oleva huomenna ja yhä edelleen.
(Sebas tuo temppelin esiripun ja levittää sen soturin avustamana
kuolleiden yli. Arkidike ja papittaret ilmestyvät temppelin ovelle.
Temppelistä alkaa kuulua laulua.)
Papittarien suruhymni:
Soivat rauhan Taivahiset,
Levon suloisen ja suuren
Etsijöille, eksyneille,
Kirkkautta kaihooville.
Kirkkauden löytäjille.
(Laulun viimeisten säkeiden kaikuessa Farmakes polvistuu
Auringonjumalan alttarin eteen, puhjeten puhumaan.)
_Farnakes_. Minä ylvästelin siitä, että yksin ymmärsin sinun oppisi,
valonjumala! Minä kerskasin selvänäköisyydestäni. Mutta katseeni
olikin samea, ja minä rupesin tuomitsemaan toisia. Silloin elämä uhkasi
minua täydellisellä sokeudella, nyt olen saavuttanut selkeämmän näön.
Nyt vasta ovat silmäni auenneet näkemään sinun oikean oppisi kauneutta:
Meillä on kaikilla sama kipeä kaiho, sen vuoksi olemme veljiä, ja sinä
kehoitat meitä pyrkimään vapauttavaa kirkkautta kohti!
— VÄLIVERHO —
Loppu.