Onnenjumalattaren, Tyykeen, temppelin esikartano. Vasemmalla
jumalattaren temppeli, valkeamarmorinen, kreikkalaistyylinen
pylväspääty. Koko päädyn levyiset korkeat portaat johtavat ylös
pylväiden juuritasolle. Temppelipäädyn taemmasta kulmasta kulkee
näyttämön poikki matala valkomarmorinen aitaus, jonka keskellä on leveä
aukko.
Oikealla sypressi-lehto ja sen siimeksessä, puoleksi näyttämön
etualalla, Auringonjumalan, Sansonin, tulialttari. Oikealla taustalla
pilarikäytävä ja sen edessä kullasta ja norsunluusta tehty Herakleen
kuvapatsas. Kaukaisimmassa taustassa väikkyy sininen Aigean meri
valkeine mataline rantamuureineen.
On auringonpaisteinen iltapäivä.
* * * * *
Väliverhon auetessa näyttämö on tyhjä. Onnenjumalattaren temppelistä
kuuluu jouhisoittimien säestämää laulua: Papittaret rukoilevat paraikaa
temppelissä jumalatarta.
_Papittarien kuoro_:
Kääntäen kasvomme ikisulos puoleen
Nöyrinä anomme huojennusta huoleen,
Tyykee, Jumalattaremme!
Entehet suopeat kansallesi näytä.
Mielemme kirkkailla toivehilla täytä.
Onnen Jakajattaremme!
Aukaise lapsi lles antimies aumat,
Karkoita kauaksi vihollisen laumat,
Ainoo Auttajattaremme!
Laulun loppupuolella _Farnakes_ astuu hitaasti esiin taustalta, kantaen
toisessa kädessään uhrikannua, toisessa isoa pergamenttikääröä. Hän
asettaa kannun alttarin eteen, kaataa alttarimaljaan Öljyä, sytyttää
sen palamaan, ojentaa molemmat kätensä taivasta kohti ja rukoilee:
Sanson, ylevä Auringonjumala, jonka valkeanhohtava nelivaljakko
päivisin kiertää taivaankantta ja iltaisin uppoaa levolle äärettömän
meren vilpoiseen syliin, ollos ylistetty, Sinä kaikkein korkein! Ollos
kiitetty verrattomista lahjoistasi, päivän valosta, totuuden kaihosta.
Suo meille kuolevaisille väike kaukonäköisyyttäsi, ettemme sokeina
hapuilisi ja syöksisi toisia ja itseämme turmioon.
(Kuuntelee laulua).
Tässä maassa viritetään ylistyslauluja vieraille jumalille. Älä silti
pahastu tälle maalle, äläkä hylkää niitä, jotka Sinua palvelevat.
Julmana vihollinen uhkaa synnyinmaata. Hävittäen ja polttaen hän
lähestyy tätä kaupunkia. Meidän asiamme on oikea, me emme hyökkää
toisten kansojen kimppuun. Tee siis loppu vihollisen hävitysretkestä!
Suo voitto lyydialaisille aseille!
(Arkelaos tulee hengästyneenä vasemmalta).
_Arkelaos_ pysähtyy temppelin esikartanon aukolle ja huomaa Farnakeen.
Onko kuningas Tyykeen temppelissä?
_Farnakes_. Hän ei vielä ole siellä, mutta papittaret kuuluvat
odottavan häntä sinne.
_Arkelaos_. Kuningas on siis vielä linnassa?
_Farnakes_. Mitä tähystelijä sanoo?
_Arkelaos_. Meidän joukkomme näyttävät vetäytyvän kaupungin muurien
suojaan. Asemamme on arveluttava. Riennän kuninkaalle viemään tämän
sanoman.
Poistuu oikealle sypressi-lehtoon.
Mandane tulee oikealta, taustalta.
_Mandane_ etenee hitaasti, polvistuu Auringonjumalan alttarin eteen
ja nostaa molemmat kätensä taivasta kohti. Lankean eteesi tomuun,
Sinä kaikkein korkein, anoen armoasi ja suojelustasi. (Nousten,
Farnakeelle.) Uhriliekkisi leimuaa jo ilmoille, tietäjä. Ehditkö tukea
minua viisailla neuvoillasi?
_Farnakes_. Niitä en kiellä. Ne kuuluvat pyhän virkani velvollisuuksiin.
_Mandane_. Sieluani polttaa riuduttava kuume. Se ei suo minulle rauhaa
päivällä, ei unta yöllä. Sano, tietäjä, miten tämän kuumeen sammutan.
_Farnakes_. Ylläpidät povessasi hivuttavaa kostonliekkiä, Mandane.
Mutta kuinka rajulla intohimolla ravinnetkaan tätä katkerasti
kärventävää tulta, ei sen polton tuho kuitenkaan ylety niin korkealle
kuin pyyteesi tähtäävät.
_Mandane_. Neuvo siis sinä, miten arvokkaita uhriantimia minun tulee
tarjota Sansonille, kuinka uutteraa rukouksen hartautta omistaa
hänelle, jotta hän auttaisi minua pyyteitäni toteuttamaan.
_Farnakes_. Auringonjumala ei tunne inhimillistä kostoa, eikä sitä
hyväksy. Antamastaan päivänvalon lahjasta hän vaatii, että ihmiset
kulkevat valon polkuja. Mutta jos he poikkeavat pimeille teille,
kieltää hän heiltä suojeluksensa.
(Trasyllos tulee oikealta sypressilehdosta).
_Trasyllos_. Kuningas Kandaules lähestyy temppelin esikartanoa. (Huomaa
Mandanen.) Poistu täältä. Ei kukaan täällä saa häiritä hallitsijamme
hartautta. (Viittaa kädellään aitauksen aukkoa kohti.)
(Mandane vetäytyy aitauksen taakse, mutta pysähtyy syrjään kuningasta
odottamaan).
(Trasyllos asettuu aitauksen aukolle ja kääntää kasvonsa
sypressilehtoon päin).
_Kandaules_ yllään kultapäärmyinen purppura-viitta ja otsalla
kultavanne, astuu hitaasti ja miettiväisen näköisenä esiin
sypressi-lehdosta.
_Farnakes_ tervehtii häntä melkein kuin vertaistaan, ainoastaan vähän
kumartaen ja oikeaa kättään ojentaen. Tervehdin sinua, kuningas
Kandaules!
_Kandaules_ Mitä lupaavat aseillemme enteesi ja uhriliekkisi, Farnakes?
_Farnakes_. Enteet antoivat aihetta epäilykseen, mutta uhriliekki
syttyi heti, leimuten kirkkaana ja lupaavana ilmoille. Tämä tietää,
että Auringonjumala tosin on suopea tälle maalle, mutta että hän
oudoksuu vierasten jumalien palvelemista. Ota siis varteen tämä vihje,
kuningas Kandaules, ja lakkaa palvelemasta Onnenjumalatarta, joka on
vieras Lyydiassa.
_Kandaules_. Onnenjumalatar ei enää ole vieras tässä maassa.
Jumalesi-isäni Herakles on selvien merkkien muodossa hyväksynyt hänen
valtansa.
_Farnakes_. Ylin jumalamme on kuitenkin Sanson. Korkeinta on se, mitä
hän jakelee: valo ja totuus.
_Kandaules_. Valo on kieltämättä arvokas lahja. Mutta totuus, täysin
alaston totuus paljastaisi kenties niin paljon tyhjyyttä ja rumuutta,
että siitä menehtyisimme. Minulle on ylintä kauneus ja sen ihailu.
Tyykee, Onnenjumalatar on sentähden minun korkein jumaluuteni.
_Farnakes_. Pelkään, ettei hän anna sinulle oikeita ohjeita. Onko hän
neuvonut sinua lähtemään sotajoukkoasi johtamaan ja läsnäolollasi
innostuttamaan kansaasi taistelussa vihollista vastaan?
_Kandaules_. Myysialaisia, jotka halvan saaliinhimon vuoksi
salakavalasti ovat hyökänneet maahan, en pidä sen arvoisina, että
pukisin ylleni sota-asun. Luotan täydesti Gygeeseen. Tämä oikea käteni
heitä kurittakoon.
_Farnakes_. He lähestyvät jo kaupunkia.
_Kandaules_. Korkeat muurit suojaavat meitä, ja Sardeesta saamme
tarvittaessa apujoukkoja, jotka pian tekevät lopun heidän
piiritysinnostaan.
_Farnakes_. Asemamme on vakavampi kuin mitä näyt luulevan, kuningas
Kandaules. Lisäksi liikkuu kansassa huhuja ja napinaa.
_Kandaules_. Mitä huhuja, mitä napinaa?
_Farnakes_. Kuiskaillaan, että kuningas naisen vuoksi on vajonnut
epäsankarilliseen haaveiluun ja toimettomuuteen. Viisasta olisi
haihduttaa tällaiset huhut.
_Kandaules_ kuninkaallisen itsetietoisena. Kysyin enteitäsi, en
neuvojasi, Farnakes.
_Farnakes_ luo valkean vaippansa helman olalleen ja käärii auki
pergamenttinsa, johon syventyy.
_Kandaules_ kääntyy Trasylloksen puoleen. Trasyllos, mene temppeliin ja
kysy ylipapittarelta, onko kyyhkys-enne jo loppuun suoritettu.
_Trasyllos_. Valtijas, täytän tahtosi.
(Samassa, kun hän alkaa poistua aitauksen aukolta, hyökkää Mandane
esiin ja heittäytyy alas kuninkaan jalkojen juureen).
_Kandaules_ närkästynyt väre äänessä. Trasyllos! Miksi laiminlöit
käskyni? Temppelin esikartanossa ei kuningasta saa häiritä.
_Trasyllos_ heittäytyy polvilleen kuninkaan eteen. Minä olen huono
palvelija. Rankaise minua, ylevä valtijas. Sinä olet pelastanut henkeni
sotaretkellä. Sinulla on oikeus riistää se minulta, kelvottomalta.
Mutta älä usko hairahdustani tahalliseksi. Karkoitin äsken tämän
naisen, mutta minun olisi pitänyt vartioida valppaammin ja estää hänen
paluunsa.
_Kandaules_ leppyen. Tunnen uskollisuutesi, Trasyllos. Rauhoitu.
Sinulla on kuninkaasi täysi suosio.
(Trasyllos suutelee liikutettuna kuninkaan vaipan lievettä).
_Kandaules_. Toimita siis asiani ylipapittarelle.
(Trasyllos nousee ja poistuu temppeliin).
_Kandaules_. Miksi tunkeudut häiriten tielleni?
_Mandane_ yhä ollen maassa kuninkaan edessä. Miksi kiellät minulta
pääsyn linnaasi, Kandaules?
_Kandaules_. Sen tiedät. Poistu siis ja anna kuninkaasi häiriintymättä
astua jumalattaren temppeliin.
_Mandane_. Vaan hetki, tämä ainoa hetki, Kandaules.
_Kandaules_. Mitä minusta tahdot, ruhtinatar Mandane?
_Mandane_ tulkiten edukseen kuninkaan leppyisämpää äänensävyä. Hiukan
entistä suopeuttasi, Kandaules.
_Kandaules_. Äänesi hellä väre valehtelee. Sydämessäsi asuu vilppi.
_Mandane_. Sinä tuomitset minua väärin. Sinä et tunne elämäni
kärsimystä, sinä et tiedä, kuinka sinun kuninkaallista ylevyyttäsi ja
miehekästä kauneuttasi jumaloin.
_Kandaules_. Turhaan sinä koetat minua hellyttää. Menneisyys on
kuollut. Minä tunnen sinut, ruhtinatar Mandane.
_Mandane_ yhä ollen polvillaan. Sinä et minua tunne, sinä et tiedä,
kuinka kovasti elämä on minua koetellut. Sinä et tunne päivieni
raskasta taakkaa, unettomien öideni kuumia kyyneliä.
_Kandaules_ heltyen. Minä en niitä ehkä tunne. Mutta varmasti tiedän
ainakin, etten minä voi sinua auttaa, Mandane.
_Mandane_ ollen polvillaan, tarttuu kuninkaan purpura-vaippaan ja
suutelee sitä intohimoisesti. Minä rukoilen sääliä ja armoa, kuningas
Kandaules.
_Kandaules_. Nouse, ruhtinatar Mandane. Kuningastasi kutsuvat tärkeät
toimet. Riittää jo turhaa puhetta. Minä kiellän sinua vastedes
tunkeutumasta tielleni. Jos olet viisas, tiedät tästälähin, mitä
sinulta vaatii kuninkaasi.
Tempaa irti vaippansa liepeen ja kääntyy pois.
_Mandane_ pysyy vaistomaisesti vielä hetken polvistuneena ja näyttää
hieman epäröivän, tehdäkkö viimeinen yritys. Nousee sitten hitaasti,
huomatessaan Kandauleen kärsimättömän kädenliikkeen Ja poistuu
aitauksen aukosta kääntyen vasemmalle. Ennenkuin katoaa temppelin
kulman taakse hän pysähtyy, katsoo Kandauleeseen, ojentaa ryhtinsä ja
tekee uhkaavan liikkeen.
(Trasyllos palaa temppelistä).
_Kandaules_ kääntyen mennäkseen temppeliin. Onko ennekoe jo suoritettu?
_Trasyllos_. Se on päättynyt, valtijas?
_Kandaules_. Ja mikä oli tulos?
_Trasyllos_. Ylipapitar Arkidike asettui kaikkeinpyhimmän esiripun
eteen. Hänelle tuotiin valkoinen, purppura-jalkainen kyyhky. Muiden
papittarien rukoillessa pääalttarilla, Arkidike päästi kyyhkyn lentoon.
Se epäröi ensin, minne suunnata lentonsa, mutta kohosi sitten varmasti
ylös ja istahti seinän ulkonevalle yläreunalle. Mutta marmorireuna oli
sileä ja linnun hennot jalat eivät siinä pysyneet, se liukui pois ja
lepatteli hetken aikaa neuvottomana ilmassa, kunnes löysi varmemman
paikan, mihin istahti.
_Kandaules_. Kaikki ennekokeet tietävät epävarmuutta.
_Farnakes_ kuin itsekseen. Tehottomia ennekokeita. Oudon jumalattaren
oikkuja.
_Syphax_ tulee temppelistä ja tervehtii kuningasta portaita alas
astuessaan. Olen asettanut Onnenjumalattaren kuvapatsaan määräpaikkaan
kaikkeinpyhimmässä ja sieltä poistanut muut veistokuvat, kuten halusit,
valtijas.
_Kandaules_. Tämä mestariteoksesi ei siedä läheisyydessään muita
taideteoksia. Sen täytyy saada yksin hallita kaikkeinpyhimmässä, samoin
kuin Tyykee vallitsee minun henkeäni. Tuntuu joka kerta tuon kuvan
nähdessäni kuin huomaisin siinä yhä uutta kauneutta. Tuntuu siltä kuin
ruusunpunaiselta marmorialustalta kohoava jumalattaren vartalo joka
kerta saisi enemmän eloisuutta. Hohtavan valkoinen marmori näyttää
värähtelevän kuin elävän naisen iho, noiden jumalaisten jäsenten sulo
panee ehdottomasti polvistumaan, ja jumalattaren silmät lumoavat kahta
kiehtovammin vaaleassa värittömyydessään.
_Syphax_. Suurin ylpeyteni on, että teokseni sinua miellyttää.
Mutta suo minun nyt lähteä tyyssijaani kauas meren rannalle, missä
marmorilohkareet, kulta ja norsunluu odottavat alttiina uusille
aatteilleni.
_Kandaules_. Sitä en vielä voi sallia. Sinulla on täällä vielä paljon
tehtävää.
_Syphax_. Luottamuksesi on minulle rakas. Mutta unhoitat, että on
toisiakin taiteilijoita valtakunnassasi.
_Kandaules_. Kun näen jotain kaunista, olet sinä ainoa, joka täysin
arvokkaasti kykenet sen ikuistamaan. Sinä olet siirtänyt tähän maahan
helleniläisen taidehengen. Sinun tulee opettaa yhä useammille kauneuden
kaipuuta.
_Syphax_. Kuka sen voisi paremmin ja hartaammin tehdä, kuin sinä, jonka
silmä kauneutta kaikkialta etsii ja löytää.
_Kandaules_. Miksi en sitä etsisi, kun rumuus minulle on kärsimystä.
Mutta minä tarvitsen ikuistajia, ja sinä olet valtakuntani suurin
taiteilija. Muista, että Arsinoën uusi palatsi, jota paraikaa
rakennetaan, kaipaa kaunistajaa.
_Syphax_. Tahtosi täytän, mutta sen teen epäröimisen ja pelon tuntein.
Maine on kertonut, itse olet kertonut, että tuon naisen muodossa olet
löytänyt ylimmän uneksimasi kauneuden.
_Kandaules_. Se huhu ei ole väärä. Luonto on muovaillessaan Arsinoën
edennyt kykynsä rajoille, jopa tuntuu tahtoneen murtaa rajansakin.
Niin täydellisesti se luodessaan hänen säteilevän olentonsa on
vapautunut kaikesta hapuilemisesta, että tästä sen esiinloihtimasta
mestariteoksesta loistaa täydellisyyden kirkkaus. Harvinaisena
taideteoksena ihailinkin alussa Arsinoëta, ennenkuin koko olentoni
täyttävä, maailmaa unhoittava rakkaus häneen minussa heräsi.
_Syphax_ on haltioituneena katsellut kuningasta hänen lausuessaan viime
sanansa. Ja tämän ihanuuden ilmestyksen on sinulle lähettänyt jumalien
joukkoon kohoitettu kanta-isäsi Herakles.
_Kandaules_. Se on Taivahisten ja ennenkaikkea Onnenjumalattaren lahja.
_Arkidike_ ylipapitar, ilmestyy temppelin ovelle ja tervehtii
kuningasta. Kaikki on valmista uhrirukoustasi varten, kuningas.
Papittaret ovat koristaneet pääalttarin ja odottavat sen portailla.
Puhtaat uhriantimet ovat varatut kultamaljoihin. Suvaitsetko käydä
sisälle temppeliin, valtijas?
_Kandaules_. Sinne riennän.
(Poistuu temppeliin. Arkidike seuraa kuningasta).
(Trasyllos asettuu vartijaksi temppelin ovelle).
(Syphax siirtyy miettiväisenä taustalle, katselee hetken muovailemaansa
Herakles-patsasta, ikäänkuin arvostellen sen taiteellisuutta, menee
pylväskäytävän kulmaukseen, katselee hetken merta, kuin hakien jotain,
ja poistuu oikealle pylväskäytävän kautta).
(Vasemmalta tulee varovasti esiin aitauksen taakse Ksenios, Simmias ja
kansaa. Takimmaisena näkee vilahdukselta Mandanen, joka pelokkaana,
mutta urkkien pilkistelee toisten takaa).
_Ksenios_ Farnakeelle, joka herää pergamenttinsa tutkimisesta. Kulkeeko
kuningas pian tästä? (Aikoo sisälle temppelin esikartanoon.)
_Trasyllos_ astuu pari askelta alas portaita, paljastaa miekkansa,
jonka ojentaa Kseniosta vastaan. Seis mies! Kuningas rukoilee paraikaa
temppelissä. Esikartanoon on kielletty astumasta.
(Ksenios väistyy aitauksen taakse).
_Farnakes_ kaataa alttarimaljaan uutta öljyä ja lähestyy aitausta. Mitä
tahdotte kuninkaasta?
_Ksenios_. Kansa pyytää minun kauttani saada vedota kuninkaan
jalomielisyyteen.
_Farnakes_. Kansa esittäköön asiansa kuninkaan neuvosmiehille.
_Ksenios_. Meitä ei ole päästetty neuvosmiesten puheille. Vielä
vaikeampaa on päästä itse kuninkaan luo. Sanotaan kuitenkin, että hän
on lempeä, kun vaan saa asiansa hänen kuuluviinsa.
_Farnakes_. Ajan ja paikan olette huonosti valinneet.
_Ksenios_. Rupea siis sinä välittäjäksemme. Sinun sanasi painaa paljon
kuninkaan edessä.
_Farnakes_. Kuninkaalla on oma päänsä. Mutta koettaa ainakin tahdon.
Mikä on asianne?
_Ksenios_. Viime hirmumyrsky, joka riehui kolme päivää, tuotti
sanomatonta kurjuutta näille rannikkoseuduille. Monet perheet
ovat isättömiä, turvattomia. Meri on niellyt työntekijät tai työn
välikappaleet. Köyhyys ja nälkä vallitsee. Kandaules on Itämaiden
rikkain hallitsija. Ehkä hän ei kiellä apuaan, jos tuntee hädän
suuruuden.
_Farnakes_. Verivihollisemme myysialaiset lähestyvät kaupunkia.
Piiritys voi käydä pitkälliseksi.
(Kaukaa alkaa kuulua kumeata melua ja torventoitotuksia, kaikki
pysähtyvät pahaa aavistaen kuuntelemaan).
_Simmias_ kumarainen, repaleiseen harmaaseen mekkoon puettu
vanhanpuoleinen mies, lystikäs esiintymisessään, menee Ksenioksen
luo ja sanoo hänelle puoliääneen: Älä päästä käsistäsi tätä hyvää
tilaisuutta. Älä hellitä, Ksenios, älä hellitä.
_Farnakes_. Jo kuuluu taistelun häly, se kasvaa, se lähenee.
Tietääkö se pitkällistä sotaa? Kuningas tarvitsee silloin aarteensa
palkkasoturien värväämiseen ja muihin sotakuluihin.
(Hälinä ja torventoitotukset kaikuvat jo lähempää).
_Ksenios_. Hädänalaisten täytyy piirityksestä huolimatta elää. Etkö
siis aio heitä auttaa?
_Arkelaos_, airut, syöksyy esiin vasemmalta.
26
_Arkelaos_ jo kaukaa kuuluu hänen huutonsa. Ensin kuninkaalle. Sitten
muille. (Tulee esiin.) Kuningas! Kuningas! Onko kuningas linnassa vai
temppelissä?
_Farnakes_. Kuningas on temppelissä. Kerro, mitä on tapahtunut!
(Ksenios, Simmias, Anteros ja kansa tunkeilee Arkelaoksen ympärillä).
_Ksenios_. Niin kerro, kerro.
_Simmias_. Onko sanomasi hyvä?
_Anteros_. Onko voitto meidän?
_Arkelaos_. Olen Gygeen lähetti. Hän käski minun nimenomaan viedä
sanoman ensin kuninkaalle.
_Trasyllos_ on tällävälin pistäytynyt temppelissä ja palaa sieltä.
Kuningas Kandaules on päättänyt pyhän toimituksensa ja palaa temppelin
esikartanoon.
(Hetken jännittynyt vaitiolo. Kandaules ilmestyy temppelin portaille.
Syphax tullen oikealta, asettuu lähelle temppelin portaita).
_Arkelaos_ tervehtien kuningasta sotilaallisesti. Ylipäällikkösi Gyges
lähettää sinulle, kuningas Kandaules, ilosanoman. Sotajoukkosi on
voittanut.
(Iloisen yllätyksen liikettä läsnäolijoissa).
_Kandaules_. Aavistukseni ja toivoni on toteutunut. Onnenjumalatar
Tyykee, valtakuntien suojelija ja ylläpitäjä, on suonut voiton
lyydialaisille aseille. En turhaan ole tätä lempeätä jumalatarta ennen
kaikkia muita palvellut.
_Farnakes_. väistyen alttarin ääreen, puoliääneen, kuin itsekseen.
Sinua, Sanson, kirkasta ylijumalaa, minä voitosta ylistän.
_Kandaules_ lähestyy Syphaxia ja Trasyllosta. Olen onnellinen, että
tänä suurena hetkenä ensin teille saan ilmaista iloani, te kalleimmat
ystäväni.
_Syphax_. Se on ainainen kunniamme, suuri Kandaules!
_Trasyllos_. Minä olen liian halpa sinun ystävyyttäsi vastaanottamaan.
_Kandaules_. Te olette kenties ihmetelleet toimettomuuttani,
levollisuuttani näinä uhkaavina aikoina.
_Trasyllos_. Tunnemme kuninkaamme rauhaa rakastavan mielen, mutta
olemme myös tarpeeksi kokeneet hänen henkensä sankarillisuutta
koetuksen hetkellä.
_Syphax_. Sinun mielentyyneytesi on ollut meille kehoittava esikuva.
_Kandaules_. Järkähtämätön uskoni Onnenjumalattaren suosioon on tätä
mielentyyneyttäni tukenut, ja lisäksi selvä oraakkelivastaus. Te
näette, lyydialaiset, tämän sormuksen ja siinä säteilevän jalokiven.
(Ksenios, Simmias, Anteros ja kansa tahtovat tunkea esiin).
_Trasyllos_. Sallitko heidän astua esikartanoon?
_Kandaules_. He tulkoot. Nyt tunnen tarvetta lähestyä kansaani.
(Kansa astuu kunnioittaen lähemmäksi, Ksenios ja Simmias etumaisina).
_Kandaules_ ojentaa vasenta käsivarttaan ja näyttää sen
keskisormessa olevaa komeaa sormusta, joka kultavitjoilla on
kiinnitetty rannerenkaaseen. Kun valtaistuimelle noustessani lähetin
tiedustelijat Delfoin oraakkelilta pyytämään ennelausetta hallitukseni
johto-ohjeeksi, palasivat tiedustelijat tuoden tämän oraakkelilauseen:
"Jos kadotat kalleimman jalokivesi, kadotat kaikki".
(Kansan uteliaisuus kasvaa).
_Ksenios_. Sen hohto aivan häikäisee silmiä.
_Kandaules_. Vuosikausien kuluessa sitä harmaaseen muinaisaikaan
koetettiin noutaa esille syvän kuilun pohjasta, missä se loisti kuin
tähti. Mutta moni rohkea yrittäjä menetti henkensä. Viimein Zeun kotka
toi sen ylös nokassaan. Se joutui esi-isieni, Lyydian kuningasten
haltuun. Kuninkaanne taikasuojelija on hänen hallussaan, ja se tietää
valtakunnan horjumatonta turvallisuutta.
(Voitokas riemumarssi alkaa kuulua ja lähetä. Kandaules kääntyy airueen
puoleen).
Mutta kerro, miten sotaonni näin äkkiä muuttui, kun pitkällinen
piiritys jo uhkasi kaupunkia?
_Arkelaos_. Kaikki näytti jo menetetyltä, meidän joukkomme pakenivat
sekaisin hurjan pelon valtaamina kaupungin muurien turviin, minne
vihollinen ajoi heitä takaa. Silloin Gyges äkkiä kokosi joukkonsa
viimeiseen epätoivoiseen puolustukseen. Ja äkkiä karkasivat vuoristoon
piiloitetut joukot vihollisen selkään. Vihollinen lyötiin perinpohjin.
Sadottain myysialaisia ajettiin meren aaltoihin, missä saivat surkean
surmansa. (Soitto kuuluu lähempänä.) Tämän kaiken Gyges itse paremmin
osaa kertoa. Hän lähestyy jo joukkojensa etunenässä.
_Kandaules_. Tämä on suuri ilon päivä. Jumalattarelle kerkein ylistys
voitostamme, mutta häntä lähinnä maamme pelastajalle ja sankarille,
Gygeelle. Minä tahdon valmistaa hänelle kunnianosoituksen, joka ei
vielä ole tullut yhdenkään lyydialaisen miehen osaksi. Syphax, riennä
Arsinoën linnaan ja käske vartijoiden saattaa perille tämä sana: hän
pukeutukoon purppura-vaippaan ja tuokoon voitonseppeleen mukanansa.
(Kansassa ihmettelyn liikettä. Mandane pilkistää levottomana esiin).
_Syphax_. Riennän täyttämään kunniakkaan toimeni. (Poistuu oikealle.)
_Ksenios_. Saamme nähdä kauneuden ihmeen, Itämaiden loistavimman tähden.
_Simmias_ voimatta hillitä innostustaan. Iloitkaa, te lyydialaiset,
teille tulee valkenemaan ihanuuden aurinko, jonka rinnalla loistokas
päiväntähti himmenee.
_Farnakes_ mutisee itsekseen. Mikä herjaus!
_Trasyllos_ lähestyy Simmiasta nuhdellen. Mikä hurja rohkeus sinut
valtaa, mies, kun noin varomattomasti päästät tunteesi ilmoille
kuninkaasi läsnäollessa?
_Simmias_ veitikkamaisesti. Jos kuninkaani tänä riemunhetkenä kieltää
halvinta alamaisistaan iloansa ilmaisemasta, vaikenen ja olen valmis
rikokseni hyvittämään.
_Kandaules_ katselee Simmiasta hymyillen. Kuka olet?
_Simmias_ heittäytyy koomillisen suuremmoisesti kuninkaan jalkojen
juureen. Simmias olen nimeltäni.
_Kandaules_. Mikä on ammattisi?
_Simmias_. Varsinaista ammattia minulla ei ole.
_Kandaules_. Mistä elät?
_Simmias_. Elän hyvästä tuulestani.
_Kandaules_. Se ei kuitenkaan nälkäistä vatsaasi täytä eikä ryysyistä
mekkoasi paikkaa. Trasyllos, tuo mies huvittaa minua. Annettakoon
hänelle uusi mekko ja riittävästi leipää hyvän tuulen tueksi.
(Trasyllos menee taustalle ja antaa määräyksensä eräälle henkilölle).
_Simmias_ ollen suunniltaan ilosta, suutelee maata kuninkaan jalkojen
edessä. Kuninkaani jalomielisyys todistaa hyvän tuuleni tuottavaisuutta.
(Voittomarssi soi nyt jo vallan lähellä. Kaikki pysähtyvät sitä
kuuntelemaan).
_Arkelaos_ joka on seisonut tähystelemässä aitauksen takana. Tuossa
saapuu Gyges!
(Marssi taukoaa. Kuuluu näyttämön takaa huutoja: Eläköön sankarimme
Gyges! Eläköön vapauttajamme Gyges! Eläköön! Eläköön! Läsnäoleva kansa
yhtyy vähitellen näihin huutoihin).
_Kandaules_ astuu Onnenjumalattaren temppelin portaille ja odottaa
majesteettisena.
(Gyges ilmestyy kunniajoukon saattamana aitauksen aukolle, istuen
valkoisen orhin selässä. [Saattaa, riippuen näyttämö-oloista, esiintyä
jalankin.] Keikahtaa alas orhin selästä. Hevonen talutetaan pois).
_Gyges_ astuu temppelin portaiden juurelle, paljastaa miekkansa ja
laskee sen kuninkaan eteen alas. Kuningas Kandaules, lasken jalkojesi
juureen miekkani, joka on kurittanut kavalia vihamiehiämme ja juonut
heidän vertansa. Sotajoukollasi ja minulla on ollut onni voittaa heidät
ja vapauttaa kallis synnyinmaa.
_Kandaules_. Kanna tätä miekkaasi vielä tämä päivä suuren tekosi ja
kunniasi merkiksi. Mutta ripusta huomisaamuna tämä maineen merkitsemä
aseesi Onnenjumalattaren temppeliin tunnustukseksi hänen suomastaan
voitosta ja kehoittavaksi esikuvaksi tuleville polville. "Gygeen
voittamaton miekka" on tuleva ihmetarujen esineeksi jälkeiäisillemme
sukukunnasta sukukuntaan.
_Gyges_. Suurin kunniani on edelleenkin oleva se, että saan uskaltaa
henkeni hallitsijani ja maani edestä. Sitä lähinnä suurimpana
kunnianani pidän, että olen taistellut noiden nuorten urhojen kanssa,
joista moni on saavuttanut ihanan sankarikuoleman taistotantereella.
_Kandaules_. Ijäinen kunnia heidän muistolleen!
_Gyges_ ja soturit paljastavat hetkeksi päänsä ja seisovat kotvan
äänettöminä ja hartaina.
_Kandaules_, joka hänkin on ollut hetken vaipuneena äänettömään
mietiskelyyn. Miten sait pakenevat joukot jälleen kootuiksi, Gyges?
_Gyges_. Pakomme oli ainoastaan näennäinen. Se oli ansa, johon
houkuttelin vihollisen, hänet perinpohjin tuhotakseni.
_Kandaules_. Johtotaitoosi olen aina luottanut. Siitä olet tänään
antanut uuden loistavan todisteen.
_Simmias_. Suuri on Gyges, hetken taitava herra, tilaisuuden tarmokas
taivuttaja!
_Kansa_. Suuri sankarimme eläköön!
(Syphax tulee oikealta).
_Syphax_ Kandaulelle. Ruhtinatar Arsinoë on saanut sanasi ja lähestyy
paraikaa tätä paikkaa.
_Gyges_ ihmetellen, puoleksi itsekseen. Arsinoë! (Kuninkaalle):
Harvinaisen ilon ja kunnian tuotat meille, kuningas Kandaules.
(Mandane on äärettömän levottomuuden valloissa ja lähestyy aitausta,
hengästyneenä tuijoittaen sypressi-lehtoa kohti. Kuningas ei häntä
huomaa.)
(Farnakes kuullessaan mainittavan Arsinoëta, ojennaikse jäykän
ryhtiseksi ja poistuu alttarin äärestä aitauksen luo, missä ristii
käsivartensa rinnalleen ja jää seisomaan lähelle Mandanea.)
(Kaikki ovat jännittyneen odotuksen kietomina. Kuuluu joku hiljainen
huokaus. Joka silmä tähystelee sypressi-lehtoon päin.)
(Arsinoë muuten egyptittären tavoin puettuna, mutta hartioillaan
lyydialainen purppura-vaippa, jonka pitkää laahusta kantavat Tryfera
ja Euria. Arsinoëlla on kasvojen edessä harso, joka täydelleen estää
eroittamasta niiden piirteitä. Häntä seuraa lähinnä Filebos ja toinen
eunukki, sitten Nitokris, joka kultatarjottimella kantaa pientä
laakeriseppelettä. Kulkueen päässä astuu joukko valkoisiin puettuja
seuranaisia. Arsinoë kumartaa syvään ja tervehtii itämaalaiseen
tapaan oikeata kättään ojentaen. Nitokris ja seuranaiset lankeavat
kuningasta tervehtiessään alas maahan. Kaikissa läsnäolijoissa, paitsi
kuninkaassa, ilmenee suuri pettymys siitä, että Arsinoën kasvot ovat
verhotut.)
_Kumeita ääniä joukosta_: Verhottuna! Verhottuna!
_Kandaules_. Lyydialaiset, Te olette kuulleet puhuttavan Itämaiden
ihanimmasta naisesta, Egyptin kansan ihmeellisestä silmien lumosta;
ruhtinatar Arsinoësta. Siitä hetkestä, kun hänet ensi kerran näin,
hän on ollut sydämeni kuningatar. Olen vaan odottanut tilaisuutta
antaakseni hänelle ulkonaiset kuningattaren arvomerkit. Soveliaampaa
hetkeä kuin tämä, en ole voinut sitä varten valita. Lyydialaiset, te
näette nyt edessänne kuningatarenne!
(Läsnäolijat tervehtivät syvään Arsinoëta.)
_Farnakes_ mutisee itsekseen. Muukalainen!
_Mandane_ kähisten hänen korvaansa. Hetaira!
_Kandaules_. Hän on minun tähteni hylännyt Niilin rannat, hän on
siirtynyt uuteen isänmaahan. Nyt on hän tämän maan äiti, Lyydian
kuningatar. Ja olkoon siis, Arsinoë, ensimäinen tekosi kansan edessä,
kuningattaren teko. Näet tuossa myysialaisten kukistajan, jalon
sankarimme Gygeen. Laske nyt voitonseppele hänen ohimoilleen.
_Arsinoë_ lähestyy pari askelta. Tervehdin sinua, Lyydian vapauttaja!
(Kandaules astuu alas temppelin portailta, menee kuningattaren luo,
tarttuu hänen käteensä ja palaa hänen kanssaan temppelin portaille,
asettuen hänen viereensä alimmalle astuimelle. Nitokris, seuranaiset ja
eunukit asettuvat portaiden juurelle, taustan puolelle.)
_Kandaules_. Lähesty siis, Gyges, vastaanottamaan kunniapalkintosi.
(Gyges astuu hitaasti suoraryhtisenä temppelin portaiden eteen. Häntä
seuraa soturi, jolle hän antaa kypärinsä. Sitten Gyges polvistuu
kuninkaan jalkojen juureen.)
_Arsinoë_ ottaa kultatarjottimelta laakeriseppeleen ja pitää sitä
molemmin käsin Gygeen pään yläpuolella. Kuninkaamme nimessä lasken
päähäsi tämän kunniaseppeleen. Saakoon urotyöstäsi ylpeä isänmaasi
kauan menestyä sankarivoimasi turvissa!
(Soturit taustalla tekevät kunniaa.)
_Kandaules_. Ja olkoon tekosi lyydialaisille velvoituksena polvesta
polveen!
_Gyges_ nousten hitaasti, seppelöitynä. Vaativimman velvoituksen
asettaa tämä suuri hetki minulle. Ja tässä temppelin esikartanossa
vannon miekallani suojelevani valtakuntaasi, niin kauan kuin vaan uskot
minulle tämän kunniakkaan tehtävän, kuningas Kandaules.
_Kandaules_. Kelle ansiokkaammalle voisin sitä uskoa!
(Arkelaos tulee esiin aitauksen aukosta ja puhuu hiljaa Trasylloksen
kanssa.)
_Trasyllos_. Oraakelin-tuoja odottakoon, kunnes juhlatoimitus on ohi.
(Arkelaos aikoo poistua.)
_Kandaules_. Oraakelin-tuojan tehtävä on tähellinen ja pyhä. Häntä ei
saa viivyttää. Kelle tuo hän enne-vastauksen?
_Trasyllos_. Gyges sankaria hän sanoo tahtovansa puhutella.
_Kandaules_. Hän tulkoon.
(Trasyllos poistuu taustalle ja viittaa oikealle.)
_Sebas_ tulee taustalta. Tervehdys Pythialta, Delfoin pyhältä
ennustaja-papittarelta Gygeelle!
_Gyges_. Asiani olet siis toimittanut, lahjani vienyt perille ja anonut
Pythialta enne-lausetta?
_Sebas_. Kaikki olen tehnyt, niin kuin lähtiessäni määräsit, ja tämän
lauseen lähetti sinulle Pythia:
"Ihailu vie sinut kunnianhimosi kukkuloille".
_Gyges_. Toimesi olet muuten hyvin täyttänyt. Mutta miksi olet viipynyt
näin kauan, Sebas?
_Sebas_. Jo kahdeksan päivää aikaisemmin olisin saapunut. Mutta
hirmumyrsky ajoi laivamme pakosatamaan, ja sentähden myöhästyi tulomme.
_Gyges_ toistaa kuin itsekseen. "Ihailu vie sinut kunnianhimosi
kukkuloille" — (Miettii hetken.) Tämän ennelauseen merkitys on ilmeisen
selvä. Sen saapuminen myöhästyi. Sen oli määrä saapua jo ennen
taistelua. Näin on sen ennustus jo toteutunut. Sinun suuruuttasi ja
onneasi, Kandaules, olen ihaillut, se on saattanut minut ponnistamaan
kaikki voimani hankkiakseni sotajoukollesi voiton. Ja tämän ihailun
kannustama ponnistus on saanut suuremman palkan, kuin mitä olisin
voinut uneksia. Itämaiden ihanin nainen, sinun kohoittamanasi
kuningattareksi, on laskenut ohimoilleni seppeleen. Lyydialaiset, voiko
suurempi kunnia tulla kuolevaisen osaksi?
_Syphax_. Osaksesi tullut kunnia on kuninkaamme veroinen.
_Trasyllos_. Tämän kunnian heijastus kirkastaa koko Lyydian kansaa.
_Farnakes_. Ansiosi ja kunniasi suuruutta en tahdo vähentää, Gyges.
Mutta ajattelemattomasti menettelet, kun luulet oraakkelilauseiden
kätketyn merkityksen näin äkkiä selviävän kuolevaiselle. Vuosikausia
täytyy usein niiden syvää merkitystä tutkia. Pahasti ovat sittenkin
hallitsijat ja viisaat niiden suhteen erehtyneet.
_Gyges_. Kuka voisi erehtyä nähdessään päivänvalon, että se virtaa
auringosta?
_Farnakes_. Jos kohdistaisit ihailusi kuolemattomiin jumaliin, voisi
selityksesi olla oikea. Mutta kohdistaessasi sen kuolevaisiin, varo,
että et vedä ylitsesi taivahisten närkästystä.
_Gyges_. Kuninkaamme on jumalaista syntyperää. Herakles, hänen korkea
kanta-isänsä, asuu muiden jumalien parissa Olympoksen kultalinnassa.
Ja sentähden ylistän minä kuningas Kandauleen suuruutta ja onnea.
Lyydialaiset, polvistukaamme Onnenjumalattaren temppelin eteen kiittäen
Tyykee jumalatarta tästä suuruudesta ja onnesta.
(Kaikki, paitsi kuningas, kuningatar ja Farnakes polvistuvat,
kohoittaen kätensä ylös.)
_Gyges_ nousten, Farnakeelle. Sinä et polvistu?
_Farnakes_. lähestyen Sansonin alttaria ja tarttuen käsin sen
yläreunaan, ikäänkuin etsien siitä tukea. Minä en kumarra vieraita
jumalia. Minä palvelen tämän maan ylijumalaa Sansonia.
_Gyges_. Sinäkö yksin olet tunnustamatta kuninkaamme suuruutta ja onnea?
_Farnakes_. Kuninkaan suuruus ei ole Sansonin hengen mukainen.
_Kandaules_, joka melkein välinpitämättömänä on kuunnellut heidän
puhettaan, osoittaa äkkiä mielenkiintoa ja lähestyy Farnakesia. Mitä
tarkoitat sillä, pappi?
_Farnakes_. Sanson antaa valonsa levitä yli maanpiirin, hän suo tämän
verrattoman lahjansa kaikille. Sinun suuruutesi, Kandaules, ei säteile
kansaasi.
_Kandaules_. Lausut arvoituksia. Enkö tahdo kohoittaa kansaani
arvokkailla älyn ja taiteen tuotteilla?
_Farnakes_. Sen teet. Mutta et tiedä, että monet, jotka kuuntelevat
runoilijoidesi soinnukkaita säkeitä ja katselevat pystyttämiäsi
kuvapatsaita, ovat vailla leipää.
_Kandaules_. Lyydialaiset, onko se totta?
_Ksenios_. Valtijas, raju myrsky teki näillä seuduin tuhotöitään. Sadat
perheet kärsivät kurjuutta.
_Kandaules_. Aarreaittani ovat täynnä rikkauksia, ja yhä uusia tuovat
laivani kaukaisilta mailta. Trasyllos, sano aarteenvartijalle, että hän
yltäkylläisyydestäni jakaa kansalleni ja poistaa sen hädän.
_Trasyllos_. Riennän käskyäsi täyttämään.
_Ksenios_. Eläköön kansan antelias isä, kuningas Kandaules eläköön!
_Kansa_. Eläköön! Eläköön!
_Kandaules_. hieman mietittyään astuu pari askelta lähemmäksi
Farnakesta. Miksi väität, että onneni on Sansonin hengelle vastainen?
Tunnetko sinä edes täysin omaa onneasi. Kuinka niin varmasti arvostelet
toisen onnea?
_Farnakes_. Juuri sentähden, etten onneasi tunne, en totuuden jumalan
palvelijana tahdo sille kumartaa kuin jumaluudelle. Tutki siis sinäkin,
kuningas, onnesi varmuutta.
_Kandaules_. Se on Taivaisten ylevä lahja. Miksi sitä tutkisin?
_Farnakes_. Sitä koetellaksesi, kuningas Kandaules.
_Kandaules_ säpsähtäen. Koetellakseni? Ei, ei. Yhtä hyvin voisin
koetella auringonvaloa, josta elän, nautin ja iloitsen.
_Farnakes_. Auringonvalo on avoinna kaikille. Mutta sinun onnesi on
salattu, verhottu.
_Kandaules_. Suuri ja syvä onni on aina salattu. Se ei viihdy
julkisilla teillä ja turuilla.
_Farnakes_. Mutta kansalla on oikeus nähdä sen naisen kasvot, jonka
olet puolisoksesi ja kuningattareksi ylentänyt.
_Ksenios_. Se on kansan syvin toivo. Kruunaa siis suuruutesi tänä
juhlapäivänä harvinaisella teolla. Salli kuningattaren kansasi edessä
poistaa verho kasvoiltaan.
_Simmias_ heittäytyy kuninkaan eteen maahan. Suo meidän viheliäisten
maan matosten ainoastaan silmänräpäys tuta tämän kauneuden ihmeellistä
heijastusta.
_Ksenios_. Arvoisa kuningattaremme! Me rukoilemme sinuakin puolestasi
anomaan meille tätä iloa.
_Arsinoë_ astuu alas temppelin portailta ja lähestyy kuningasta,
Kuninkaani, tahdotko täyttää kansasi toivon?
_Kandaules_ palaa kuninkaallisen ylpeänä temppelin portaille. Olen
tänään antanut kansalleni todisteen suopeudestani. Mutta tähän
pyyntöönne en suostu. Arsinoën kasvoja minä yksin tahdon ihailla. Tämä
on minun erikoisoikeuteni, josta en luovu.
(Arsinoë palaa pettyneenä portaiden juurelle ja nojaa Nitokriiseen.)
_Syphax_. Korkealentoinen kotka, ylä-ilmojen halkaisija, yksin voi
häikäistymättä katsoa aurinkoa kohti. Arsinoën kauneus on yksistään
kuningas Kandauleen silmää varten.
_Trasyllos_ palaa. Käskysi olen vienyt aarre-mestarille.
(Kansassa liikettä.)
_Kandaules_. Trasyllos, varusta täksi illaksi loistava juhla. Siihen
kutsun kunniavieraiksi Gygeen ja kansani. Ja nyt, lähimmät ystäväni,
seuratkaa minua kiitosrukoukselle Tyykeen temppeliin. Arsinoë, tänään
tahdon näyttää sinulle Onnenjumalattaren kuvapatsaan. Siellä, kaikkein
pyhimmässä saat paljastaa ihanat kasvosi tarjotessasi jumalattarelle
uhriantimiasi.
(Trasyllos poistuu.)
_Arsinoë_. Vapauta minut tästä toimesta, kuningas Kandaules.
_Kandaules_. Etkö tahdo kunnioittaa Tyykeetä, onneni antajatarta?
_Arsinoë_. Olen ainaiseksi lupautunut palvelemaan Iisistä, synnyinmaani
jumalatarta.
_Kandaules_. En estä sinua palvelemasta oman maasi jumalia. Mutta et
voine pahoittaa minun jumaluuttani kieltämällä häneltä kiitosta Lyydian
vapautuksesta.
_Arsinoë_ lankeaa polvilleen. Iisis, taivaan aamupuolen jumalatar, älä
vihastu minulle äläkä lue uskottomuuttani liian ankaraksi rikokseksi.
(Alkaa hitaasti Nitokriin, naisten ja eunukkien seuraamana astua ylös
temppelin portaita. Ylieunukki jää ovelle vartioimaan. ) _Kandaules_.
Gyges, tänään olet vastaanottanut kuninkaasi ja kansasi ulkonaiset
kiitollisuuden merkit. Tahdon punnita, miten pysyvämmin kuin
kuihtuvalla seppeleellä palkitsen suuret ansiosi. Tule huomisaamuna
palatsin isoon neuvossaliin kuulemaan päätöstäni.
_Gyges_. Mitä enempää enää voisin odottaa!
(Kuningas, Gyges, Trasyllos ja Syphax poistuvat temppeliin.)
_Simmias_ heidän mennessään Kseniokselle. Gyges on kohonnut kuninkaan
ylimpään suosioon.
_Ksenios_. Se on totta. Korottaneeko Kandaules hänet
kanssahallitsijakseen?
(Kansa jatkaa hiljaa keskustelua.)
_Mandane_. hyökkää kuninkaan ja hänen seurueensa poistuttua
esikartanoon ja rientää nopeasti ylös temppelin ovelle Fileboksen luo.
Oletko unhoittanut valasi, miksi vitkastelet?
_Filebos_ synkkänä, En ole unhoittanut. Odotan hedelmän kypsymistä.
Kypsä hedelmä putoaa itsestään puusta.
_Mandane_. Myrkyllisen hedelmän kypsymistä on turha odottaa.
_Filebos_. Tiedät, että minä, tuomittuna orjaa vartioimaan, itse olen
orja. Sinä olet vapaa.
_Mandane_. Ja mitä neuvot?
_Filebos_. Kylvä kansaan epäilystä ja eripuraisuutta.
(Mandane alkaa hitaasti astua portaita alas ja pysähtyy niiden
juurelle. Simmias ja Ksenios kulkevat keskustellen pari askelta etualaa
kohti. Jotkut kansasta seuraavat heitä.)
_Ksenios_. Ketä jumalaa sinä kumarrat tässä maassa, missä niin monelle
eri jumalalle suitsutetaan?
_Simmias_. Minä kumarran kahta jumalaa: Onnellista Sattumaa ja
onnetonta Sattumaa!
(Naurua.)
_Anteros_. On synti laskea pilaa vakavista asioista.
_Ksenios_. Juhlailossa viaton pilakin paikkansa saakoon. — Mitä
tarkoitat Simmias?
_Simmias_. Onnellinen Sattuma on miellyttävä jumaluus. Mutta se
näyttäytyy ainakin minulle ani-harvoin. Sentähden sen ilmestyessä
suutelen sen vaipan helmaa, takerrun siihen kiinni molemmin käsin ja
koetan laahusteila sen jälessä. (Hupaisa kuvaava liike.) Mutta sillä on
tavallisesti niin hirveän kiire, helposti teen aimo kuperkeikan, ja tuo
helma livahtaa silloin käsistäni.
Onneton Sattuma taas on ilkeä jumaluus, joka usein näyttää minulle
irvistelevää naamaansa. Sitä vihaan ja pelkään ja koetan manata
luotani. Nyt on onnellinen Sattuma meille hymyillyt. (Nauraa.)
_Mandane_. Älkää antautuko sokean varmuuden valtoihin, te Lyydian
miehet. Kuninkaan anteliaisuus saattaa olla yhtä oikullinen kuin se
jumalatar, jota hän palvelee.
_Simias_. Mitä oikkuja tarkoitat?
_Mandane_. Tämä kuninkaan anteliaisuus ei ole muuta kuin mielivaltaista
suosikkien palkitsemista. Pitäkää varanne kun jako tapahtuu.
_Anteros_. Emme aio tyytyä kerjäläisalmuihin.
_Ksenios_. Luulenpa, ruhtinatar, että sinusta puhuu väärä epäluulo ja
katkeruus. Kuninkaan anteliaisuus on vilpitön.
_Mandane_. Huominen on tätä päivää viisaampi. Pitäkää varanne,
kansalaiset. (Miettien.) Tunnetteko edes kuningatar Arsinoën
salaisuuden?
_Simmias_. Minkä salaisuuden? Kerro, kerro!
_Trasylloksen ääni_ näyttämön takaa: Kuninkaan aarremestari puhuu
isolla raatitorilla.
_Ksenios_ poistuessaan, Rientäkäämme sinne!
(Simmias, Anteros ja Kansa poistuu.)
(Mandane luo tutkivan katseen Farnakeseen ja poistuu vasemmalle
taustalta.)
_Farnakes_, joka on syventynyt pergamentti-käärynsä tutkimiseen, herää
hiljaisuudesta, käärii kokoon pergamenttinsa ja polvistuu. Tahdon
koota kaikki uskolliset palvelijasi, Sanson, tahdon teroittaa heidän
mieliinsä oikeata uskoa. Älä meitä hylkää, äläkä käännä pois säteileviä
kasvojasi tästä maasta, älä anna meidän vaipua pimeyteen!
(Ottaa käärynsä ja öljykannunsa ja poistuu hitaasti taustan kautta.)
Temppelistä alkaa kuulua _papittarien kiitoskuoro_:
Lahjasi lauhan,
Voiton ja rauhan
Soit Sinä altisna meille.
Riemujen ruskot,
Kirkkahat uskot
Loit Sinä lastesi teille!
— VÄLIVERHO —
Ensimäisen näytöksen loppu.