Edelliset ja Leoncia.
LEONCIA (karkaa Cletoa vastaan). Tuo katala, jo taas polvillansa hänen
edessään!
FEDERICO. Kas nyt alkaa leikki uudestansa!
RAFAEL. Se on siis totta, että tää herra rakastaa teitä? (Käy Cleton
kimppuun, Federico pidättää häntä.)
DOLORES. Hänkö? Minä olen kuin puulla päähän lyöty.
LEONCIA. Tee vaan itsesi ällistyneeksi.
DOLORES. Minä en tiedä mistään, äiti.
LEONCIA. Eikö hän siis jo ennen ole sinun edessäsi polviaan
notkistanut?
DOLORES. Ei, nyt ikään ensi kerran.
LEONCIA. Mutta niin sinä kumminkin sanoit.
DOLORES. Minä tarkoitin tuota herraa, joka vasta tänäpänä tuli meille
vieraisille.
LEONCIA. Don Rafaeliako?
DOLORES. Häntä, jonka sinä sanoit itsellesi rakkautensa ilmoittaneen.
LEONCIA. Don Cletoahan minä sillä tarkoitin.
CLETO. Näettekö nyt, että minä olen viatoin?