Don Cleto. Federico. Myöhemmin Rafael.
FEDERICO (hiljaa). Totisesti hän tappaa iso-äidin, sen vuoksi on hän
lääkäri. (Ääneen.) Nyt saatte tehdä tiliä minulle. Mitä olette
vehkeilleet?
CLETO. Antakaa minun olla.
FEDERICO. Te olette minun ystävääni mitä pahimmin loukannut, ystävääni,
joka tahtoi olla teidän hyväntekijänne.
RAFAEL (ovessa; hiljaa). Hän puhuu minusta?
FEDERICO. Hän, joka olisi teidän rohkeimman unelmanne todeksi
saattanut, joka olisi tehnyt teidät terveys-neuvoston jäseneksi, hänen
sydämensä tykytti rakkaudesta tähän rouvaan. Te tiesitte että hän
rakasti tätä.
RAFAEL (sisään astuen). Mitä kuulen minä?
FEDERICO. Rafael, sinä täällä!
RAFAEL. Minulla oli paljon vaivaa, ennenkuin sain naiset uskomaan.
Mutta mitä täällä on tekeillä?
FEDERICO. Ei mitään, ei mitään!
RAFAEL. Vaikka, olenhan minä sen kuullut.
FEDERICO. No koska tiedät sen: hän on kostoa ottanut. (Rafael ja
Federico tunkevat Cleton päälle, joka väistää heitä.)
RAFAEL. Se on konnantapaista, herra!
FEDERICO. Jollei hän olisi lääkärini...