LEONCIA. Te olette petturi!
CLETO. Olenko minä tätä teiltä ansainnut?
LEONCIA. Te uskallatte vielä, te kelvotoin?
CLETO (hiljaa). Liekö hänkin höperöksi tullut?
LEONCIA. Tämäkö se ankara kiihtymys oli, joka minua odotti?
CLETO. Tyyntykäät. Minä pidän puheeni.
LEONCIA. Te olette pettäneet minun, te olette maanneet polvillanne.
CLETO. Minäkö polvillani?
LEONCIA. Niin, polvillanne olette te maanneet.
CLETO (hiljaa). Epäilemättä hän on nähnyt minun tänä aamuna kirkossa.
(Ääneen.) Entä jos niin olisi?
LEONCIA. Hän myöntää sen!
CLETO. Se oli kristillinen velvollisuus.
LEONCIA. Niin menettelee vaan Turkkilainen!
CLETO. Tämä on liikaa, minä en tiedä, mitä minusta tahdotte.
LEONCIA. Te ette tiedä sitä? Minun tyttärelleni olette avioliittoa
tarinnut.
CLETO. Minäkö?
LEONCIA. Te juuri, hyvä herra.
CLETO. Onko siis tänään kaikki riivatuksi tulleet?
LEONCIA. Kun minun sentään täytyi tämmöistä eläissäni kokea, minun
iälläni! Häpeä ja pilkka tuolle kurjalle!