Yves'n kirje.
Melbourne, syyskuulla 1882.
Rakas Veli!
Ilmoitan teille saapuneemme Australiaan. Matkamme oli kerrassaan
kaunis ja huomenna lähdemme Jaapaniin, sillä tiedättehän, että
olemme saaneet määräyksen tehdä pienen kierroksen siinä maassa.
Löysin täällä kaksi kirjettä teiltä ja kaksi vainioltanikin,
mutta minulla on hyvin kiire saada lukea se, jonka te kirjoitatte
Toulvenissa käytyänne. Rakas Veli! Teidän sijaisenne laivalla on
aivan samanlainen kuin tekin; hän on hyvin hyvä merimiehille.
Mitä taas herra Plumkettin sijaiseen tulee, on hän hyvin ankara,
vaikkei minua kohtaan. Herra Plumkett sanoi minulle, että hän oli
suositellut minua sijaisellenne lähdettäissä, ja se on seikka,
jonka minä kyllä uskon. Muut ja laivalääkäri ovat yhä entisiä he
puhuvat minulle usein teistä ja kyselevät teistä uutisia.
Päällikkö on antanut aliperämiehen tehtävät minun
suoritettavikseni, sitten kun me hautasimme mereen Marsano
paran, nizzalaisen, jonka tapasimme eräänä aamuna kuolleena
riippuverkossaan kun aamuhuuto soi. Ja minä pidän paljon siitä
toimesta.
Rakas veli! Kaksi kertaa ovat merimiehet päässeet kävelylle
maihin San Franciscossa, ja tiedättekö, että minä teidän
poissaollessanne en ilmoittautunut halukkaaksi. Kerronpa vielä,
että märssymiehet ovat tapelleet aikalailla toisena yönä,
saksalaisten kanssa ja tehneet pahoja puukolla.
Minä kerron teille myöskin, että teidän korttianne ei vielä ole
otettu pois teidän huoneenne ovelta, ja minä luulen, että se
nyt unohtuukin kokonaan. Silloin minä teen iltaisin kierroksen
perävälikannen kautta kulkeakseni siitä ohi.
Ensi vuonna, kun me taas tapaamme toisemme, toivon minä saavani
pitkän loman mennäkseni tervehtimään vaimoani ja pikku Pierreä ja
pikku tytärtäni; mutta sekin tulee olemaan kovin lyhytaikuista
ja minä en tule samaan rauhaa, ennen kuin saan eläkkeeni.
Kun taas toiselta puolen olen kyllin ansiokas luopuakseni
sinikauluksisista, lähtee pikku Pierreni pian sotapalvelukseen
vuorostaan, tai saan minä ehkä paikan itselleni tuolla lammikon
puolella, kirkon luona; tiedättehän mitä paikkaa minä tarkoitan.
Rakas veli! Te luulette kai, että minä rupean teidän tavoillenne?
Ei, minä vakuutan teille, minä ajattelen aivan samoin kuin
ennenkin olen ajatellut.
Mitä taas _kookospäihin_ [Hyvin rumia ihmisen päitä. Caledoniaan
karkoitetut valmistavat niitä kookospähkinöistä, joille he
laittavat silmät, hampaat ja hiukset. Yves aikoi asettaa niitä
talonsa porraskäytävään Toulveniin.] tulee, luulen että ne ovat
menneet, sillä me emme kuljekkaan Caledonian kautta. Mutta
ehkäpä minä myöhemmin pääsen palaamaan sinne niitä ostamaan.
Jos te purjehditte Juan-lahden kautta, tekisitte minulle suuren
ilon menemällä Vallauris'iin ostamaan minulle kaksi sellaista
kynttiläjalkaa kuin siellä tehdään, ja joilla on pää kuin
_Ranskan papukaijoilla_[Pöllönmuotoiset kynttiläjalat]. Minua
huvittaa suuresti asettaa sellaiset huoneeseeni. Minulla on hyvin
kiire, veli, sisustaa pikku taloni.
Kaikenlaisista seikoista, jotka minua aamulla herätessäni
huolettavat, surettaa minua enimmän se, ettei minun äitini
tahdo tulla Toulveniin asumaan. Minusta tuntuu, että jos minä
voisin saada lomaa mennäkseni häntä hakemaan tulisi hän varmasti
minun kanssani. Mutta toiselta puolen ei Plouherzelissä enää
olisi ketään ja sitä asiaa olen mieluimmin ajattelematta,
sillä Plouherzelhan on minun oikea kotimaani, tiedättehän. Jos
minä voisin uskoa sen, mitä te usein sanoitte minulle eloon
heräämisestä sitten kun on kuollut, on varmaa, että minä vielä
olisin jokseenkin onnellinen. Mutta katsokaas, minä huomaan
selvästi, ettette te itsekään usko siihen liiaksi. Kuitenkin
tuntuu minusta hullunkuriselta, että minä pelkään kummituksia, ja
luulenpa melkein, veli, että tekin pelkäätte niitä.
Pyydän teiltä kovasti anteeksi, että lähetän teille näin likaisen
lehden, mutta se ei ole kokonaan minun vikani. Ymmärrättehän,
ettei minulla enää ole teidän pöytäänne käytettävänä kirjeiden
kirjoittamiseen kuin upseerilla. Minä kirjoitin teille hyvin
rauhassa yövartioni lopulla etukannen arkulla ja silloin kaatoi
tyhmä Le Hir kynttiläni. Minulla ei ole aikaa kirjoittaa omaa
pientä käsialaani niin kuin joskus, tiedättehän, sitä, jota
te piditte kauniina. Kirjoitan hyvin kiireesti ja pyydän sitä
anteeksi teiltä.
Me lähdemme huomen aamuna, päivän vaietessa Jaapanin maahan,
mutta minä lähetän kirjeeni teille luotsin mukana, joka tulee
viemään meidät ulos satamasta. Minä lopetan syleillen teitä monta
kertaa sydämeni pohjasta.