Saman päivän iltana on Yves minun huoneessani ja kiiruhtaa, kiiruhtaa
ennen yötä kiinnittämään nauhat hihoihinsa, yhä hullunkurisena, hän,
tuo komeannäköinen merikarhu, ompelupuuhassa.
Hänen vaatteensa eivät juuri olleet kauniit; niitä on paljon
käytetty. Eipä hän ollut juuri rikaskaan Brestistä lähtiessään palkan
pienentyessä, ja ettei pienentäisi säästöään, ei hän ole tahtonut
liikoja tavaroita "varastoonsa". Mutta ne ovat niin puhtaita, kaikki
paikat ovat niin hyvin asetetut toistensa päälle kyynärpäihin ja
hihansuihin, että niitä voi aivan hyvin käyttää. Nuo uudet nauhat
lahjoittavat niille jonkunlaisen uuden nuoruuden. Muuten on hän komean
näköinen oli ihan puettu kuinka hyvänsä; sitäpaitsi ollaan laivoilla
niin harvoin täysissä pukeissa, että vaatteet varmasti kestävät matkan
loppuun saakka. Mitä taas rahoihin tulee, ei Yves'lla ole mitään. Hän
unohtaa melkein niiden käytön ja arvon niin kuin merimiehille usein
sattuukin -- sillä hän lähettää vaimolleen Brestiin palkkansa ja
ansionsa, kaikki.
Yön tultua on hänen työnsäkin lopussa. Hän taittaa sen huolellisesti
kokoon, ja lakaisee sitte pois pienet rihman pätkät, joita hän
on pudotellut huoneeseeni. Sitten tahtoo hän hyvin tarkat tiedot
kuukaudesta ja päivämäärästä, sytyttää kynttilän ja rupeaa
kirjoittamaan.
Merellä, _Primauguet'lla_ 23 p. huhtik. 1882.
Rakas Vaimoni!
Minä kirjoitan sinulle nämä muutamat sanat etukäteen, tänään,
herra Pierre'n huoneessa. Minä panen ne postiin ensi kuussa,
kun me saavumme Havaiin saarille (seutu -- -- -- josta sinä
varmaankaan et tiedä missä se on).
Kirjoitan sinulle kertoakseni, että minä tänään olen taas pannut
nauhani paikoilleen, ja voit olla rauhallinen: ne eivät enää
irtaannu, sillä minä olen tällä kertaa ommellut _ne vahvasti_.
Rakas vaimoni! Se todistaa minulle kuitenkin, että on vasta
kulunut tasan kuusi kuukautta lähdöstämme ja siis emme vielä
kohtakaan saa nähdä toisiamme. -- Minulla oli kuitenkin hyvin
kiire päästä pistäytymään Toulvenissä auttaakseni sinua asuntomme
sisustamisessa, eikä ainoastaan sen takia, arvaathan, vaan
etenkin saadakseni viettää jonkun hetken sinun kanssasi ja nähdä
pikku Pierremme juoksentelevan. Minulle täytyy antaa pitkä loma,
kun me palaamme, ainakin viisitoista tai kaksikymmentä päivää,
ehkä en tyytyisi kahteenkymmeneenkään, vaan pyytäisin koko
kuukauden.
Rakas Marie! Kerron sinulle, että minä sentään olen hyvin
onnellinen laivalla, etenkin kun olen taas päässyt merille herra
Pierren kanssa ja sitähän minä toivoin kauan sitten. Matka on
aivan verraton ja sitäpaitsi hyvin edullinen minulle, sillä minun
täytyy hankkia paljon rahaa, niin kuin tiedät. Ehkäpä minut
ehdotetaan _aliperämieheksi_ ennen maihin astumista, sillä minä
olen hyvissä väleissä kaikkien upseerien kanssa.