Yves'n kirje.
Brest, 10 p. syysk. 1881.
Hyvä veljeni.
Ilmoitan teille, että meidän _Sèvremme_ on riisuttu aseista, me
jätimme sen eilen _Hallinnolle_ ja minä en totta tosiaan ole
kovinkaan tyytymätön.
Minä aion jäädä joksikin aikaa maihin, leiriin, ja koska, niin
kuin arvaatte, meidän pieni talomme ei ole kovinkaan paljon
edistynyt, on vaimoni tullut asumaan kanssani Brestiin, siksi
kun se tulee valmiiksi. Luulen, että te huomaatte meidän tehneen
hyvin. Tällä kertaa olemme me vuokranneet asunnon melkein maalta,
Récouvrancesta, Pontaniou'n puolelta.
Kerron teille, rakas veli, että pikku Pierrellä on ollut kova
vatsakipu, siksi että hän söi liian paljon marjoja metsässä viime
sunnuntaina, meidän Toulvenissa ollessamme, mutta se on mennyt
ohi. Hän tulee yhä herttaisemmaksi ja minä jään tuntikausiksi
leikkimään hänen kanssaan. Iltaisin käymme me kolmisin
kävelemässä. Me emme koskaan mene ulos kuin yhdessä ja kun yksi
palaa, lähtevät toisetkin kotiin.
Jos te, rakas veli, voisitte palata Brestiin, ei minulta enää
puuttuisi mitään. Te saisitte nähdä minut aivan sellaisena kuin
olen, ja te olisitte aivan tyytyväinen, sillä minä en koskaan ole
ollut näin järkevä.
Tahtoisin vielä lähteä merille kanssanne, hyvä veljeni, tai
sattua laivaan, joka veisi minut Levantin puolelle teitä
tapaamaan. Ja kuitenkin lupaan minä teille, että tahtoisin
mielelläni jatkaa nykyistä elämääni, mutta se ei ole mahdollista,
sillä minä olen liian onnellinen.
Minä lopetan syleillen teitä sydämeni pohjasta, ja pikku Pierre
lähettää teille terveisiä. Vaimoni ja kaikki sukulaiseni
Toulvenissa sanovat kohteliaan tervehdyksensä. Heillä on suuri
kiire tavata teitä, ja niinpä minullakin.