Aikaiseen aamulla lähden minä Toulveniin, jossa Yves eilisestä saakka
on odottanut minua.
Loistava ilma. Vanha Bretagne on vihreä ja kukoistava. Koko matkan
suuria metsiä, kallioita.
Yves odottaa minua matkavaunujen saapuessa, joihin astuin Bannalecissa.
Hänen vieressään seisoo nuori, kahdeksantoista tai kahdenkymmenen
ikäinen tyttö, joka punastuu, hyvin sievänä suuren päähineensä alla.
-- Tässä on Anne, sanoo Yves, kälyni, naiskummi.
Kauppalasta on vielä hiukan matkaa mökkiin, missä he asuvat
Trémeuléssa, Toulvenin piirissä.
Kylän pojat nostavat kirstuni hartioilleen, ja nyt olen matkalla
katsomaan äsken syntynyttä lokkia ja tutustumaan tuohon
ala-bretonilaiseen perheeseen, jonka jäseneksi Yves parka on joutunut
päähänpistosta, tarkkaan tietämättä miksi.
Minkälaisiahan mahtanevat olla nuo Yves veljeni uudet sukulaiset -- ja
tuo seutu, joka on tuleva hänen kotipaikakseen?