Sattuma oli vienyt heidät yhteen eräänä päivänä kun Marie oli tullut
käymään kumminsa luona Brestissä.
Kosija oli toiminut nopeasti ja hän, Yves'n komean olemuksen ja
valoisan hymyn houkuttelemana, oli suostunut -- hiukan huolestuneena
kuitenkin -- tuohon äkilliseen avioliittoon, missä hän aluksi jäi
leskeksi seitsemäksi tai kahdeksaksi kuukaudeksi.
Hänellä oli hiukan varoja, niin kuin maalla sanotaan, ja hän aikoi,
heti meidän lähtömme jälkeen, palata vanhempiensa luo Toulven'in kylään.
Yves tunnusti minulle, että odotettiin pienen lapsen tuloa.
-- Saattepa nähdä, sanoi hän. Minä lyön vetoa, että se syntyy juuri
meidän paluumme aikana.
Ja hän suuteli itkevää vaimoaan. Me lähdimme. Ja taas menimme me
yhdessä kulkemaan kauas, tuonne lento- ja kultakalojen sinisiin
valtakuntiin.