Lähtöhetkellä näin minä tuon Marie Keremenen'in, johon tutustumista
minä pelkäsin. Hän oli nuori, noin kahdenkymmenen ikäinen nainen, joka
käytti Toulven'in, ala-bretonilaisen kylän pukua.
Hänen tummissa, suurissa silmissään oli kaunis ja aivoin katse.
Olematta ehdottomasti sievä, oli hän melkein viehättävä kirjailtuine
verkahameineen, suurine, valkeine, siivekkäine päähineineen ja löysine
kauluksineen, joka muistutti Medicien kaularöyhelöitä.
Hänessä oli jotain vilpitöntä ja siivoa, jota mielellään katseli. Minä
luulen, että juuri tuollaisen olisin tahtonut, jos minun itseni olisi
pitänyt valita vaimo Yves veljelleni.