Meillä ei ollut pitkää aikaa nukkua sinä yönä, _veljelläni_ ja minulla
kaappi vuoteissamme. Heti kun majan käkikello oli laulahtanut neljä
särkyneellä äänellään täytyi meidän nopeasti nousta; meidän tuli ehtiä
Paimpoliin ennen päivän nousua noustaksemme siellä Guingamp'in vaunuun.
Puoli viideltä, tuona suruisena talviaamuna avautui pieni, halpa ovi
päästäessään meidät ulos; se sulkeutui itkevän äidin suudeltua Yves'a
viimeisen kerran puristettuaan minun kättäni. Me poistuimme molemmat
kylmässä sateessa ja pimeässä yössä taas viideksi vuodeksi.
Sellaista on elämä merimiesten perheissä.
Puolitiessä kuulimme kuinka _Angelus_ soi kaukana takanamme
Plouherzelissä. Luulimme myöhästyvämme ja aloimme juosta. Otsallamme
pisaroi hiki Paimpol'im saapuessamme.
Olimme erehtyneet; _Angelus_ oli soinut liian aikaisin.
Saimme katon päämme päälle jo avonaisessa ravintolassa, jossa
aterioimme _islantilaisten ja rannikkoveljien_ seurassa.
Ja saman päivän iltana, kello yksitoista, saavuimme Brestiin
lähteäksemme taas merille.