Kun piti lähteä tulikin ilmi, että Yves oli paljon juopuneempi kuin
olisi luullut. Ulkona vaipui hän polviaan myöten vesilätäköihin ja
käveli horjahdellen, Saadakseni hänet mukaan kiersin minä oikean
käsivarteni hänen ympärilleen, hänen vasemman kätensä panin olalleni
ja melkein kannoin häntä. Me emme enää nähneet muuta kuin yön
läpitunkemattoman pimeyden; voimakas tuuli pieksi rintojamme, eikä Yves
enää löytänyt tietä tutuilla poluilla.
Hänen kodissaan oltiin huolestuneita ja valvottiin häntä odottaen.
Hänen äitinsä torui häntä tylyin ilmein huutaen korkealla äänellä kuin
pientä lasta moittiessaan, ja hän meni läheisimipään nurkkaan istumaan.
Kuitenkin pakotettiin meidät syömään toistamiseen -- sellainen oli
tapa -- omelettia, taas pannukakkuja ja ruisvoileipää. Sitten alkoi
perhe ruveta levolle -- ensin miehet, sitten sammutetaan valo ja naiset
käyvät myöhemmin nukkumaan. Patjain alla oli alustana tammien ja
lehmuksen lehviä paksuna kerroksena: ne antoivat perää kahisten kuin
kuivat lehdet, ja tunsi vaipuvansa, uppoavansa kuoppaan, jossa pysyi
lämpimänä.
_Huu! hu-uu! huu! hu-uu!_ melusi tuuli ulkona kuin kissapöllö, aivan
kuin harmistuneena, suuttuneena, sitten valitellen vaimetakseen.
Kun kynttilä oli sammutettu ja kun maja tuli pimeäksi, kuului suloinen
pikkutytön ääni, joka alotti rukouksen bretonin kielellä -- se oli
aivan pieni, nelivuotias tyttönen, joka oli otettu hoidettavaksi,
lapsi, jonka Gildas viime käynnillään oli saanut erään Plouherzelin
tytön kanssa.
Se oli pitkä rukous, jonka vanhuksen ääni joskus keskeytti; siinä
huudettiin kaikkia Bretagnen pyhimyksiä: Pyhää Corentin'ia ja
Allain'ia, Pyhää Thénénan'ia ja Thegonnec'ia, Pyhää Tuginal'ia ja
Tugduali'ia, Pyhää Clet'a ja Gildasta -- ja sitten vaikeni kaikki.
Aivan minun lähelläni kuului Yves'n tuskin huomattava hengitys, kun
hän jo nukkui syvää unta. -- Meidän vuoteemme ääressä uneksivat
kanat ääneensä yöpuillaan. Sirkka sirahteli joskus lieden lämpimässä
heikolla, kristallisella äänellä ja ulkona ulvoi tuuli yhä yksinäisen
majan ympärillä: ääretön valitus kulki yli koko Bretagnen maan.