I.

Veljieni Yves'n merimieskirja on samanlainen kuin kaikkien muidenkin

merimiehien merimieskirjat.

Se on päällystetty keltaisella pergamenttipaperilla, ja koska se on

paljon kulkenut merillä, eri laivojen laatikoissa, puuttuu siltä

tuoreus täydellisesti.

Päällyskannessa seisoo suurilla kirjaimilla:

Kermadec, 2091. P.

Kermadec on hänen sukunimensä, 2091 hänen numeronsa meriväessä, ja P.

hänen lähtösatamansa Paimpolin alkukirjain.

Jos sen avaa, tapaa ensimäisellä sivulla seuraavat tiedot:

"Kermadec (Yves Marie), Yves-Marien ja Jeanine Danveoch'en poika.

Syntynyt elokuun 28 p:nä 1851, Saint-Pol-de-Léon'issa (Finistèren

piirissä). Pituus 1 m. 80 cm. Tukka ruskea, kulmakarvat ruskeat, silmät

ruskeat, nenä keskikokoinen, leuka tavallinen, otsa tavallinen, kasvot

soikeat.

"Erikoisia tuntomerkkejä: Vasemmalla puolen rintaa tatuoitu ankkuri, ja

vasemmassa ranteessa kalan kuvalla varustettu rengas."

Nuo ihopiirrokset olivat vielä moodissa noin kymmenen vuotta sitten

oikeitten merimiesten keskuudessa. Ne oli _Flore_-laivalla tehnyt eräs

työtön toveri, ja nyt on niistä tullut oikea kiusa Yves'lle, joka on

monta kertaa kiduttanut itseään toivoen saavansa ne pois hangatuksi. --

Ajatus, että hänet olimerkitty häviämättömästi, ja että hänet aina

ja kaikkialla tummettaisiin noista pienistä, sinisistä piirroksista,

oli hänestä sietämätön.

Sivua kääntäessä tapaamme joukoin painettuja lehtiä, joissa selvällä

ja suppealla tyylillä luetellaan kaikki rikokset, joihin matruusit

ovat taipuvaisia -- pienimmistä järjestysrikoksista, joista selviytyy

parin yön rautavankeudella, suuriin kapinayrityksiin, jotka rangaistaan

kuolemalla.

Sitten tulee useita käsin kirjoitettuja siivuja, joissa on laivojen

nimiä, sinisiä sinettejä, numeroita ja päivämääriä. Majoitusmestarit,

joilla on hyvä maku, ovat koristaneet tämän osaston siroilla

koukeroilla. Sinne on merkitty matkat ja lueteltu hänen nostamansa

palkkiot.

Ensimäiset vuodet, jolloin hän ansaitsi viisitoista francia ja lähetti

niistä kymmenen äidilleen, vuodet, jotka olivat vietetyt rinta tuulelle

avoinna, eläessä puolialastonna notkuvilla puunrungoilla: laivan

mastoissa, harhaillessa täysin huolettomana ympäri maailmaa merien

vaihtelevassa erämaassa; levottomat vuodet, jolloin raikkaus syntyi ja

otti muodon koskemattomassa, viljelemättömässä sielussa -- muuttuen

sitte hurjaksi huumaukseksi tai lapsellisen puhtaiksi unelmiksi sen

paikan mukaan, mihin tuuli hänet sattumalta vei, tai hänen syliinsä

sattumalta joutuneiden naisten mukaan; aistien ja sydämen pelottavat

heräämiset, voimakas kuohunta ja sitten paluu ulapoiden kieltäytyvään

elämään, liikkuvan luostarin, eristäytymiseen, -- kaiken tuon saattaa

lukea numeroista, nimistä ja päivämääristä, joita vuodesta vuoteen

kasaantuu halpaan merimieskirjaan. Kokonainen outo seikkailu- ja

kärsimysruno piilee noitten kellastuneiden lehtien välissä.

Veljeni · 第 5 / 121 题