N:o 9.
Näkin Polska.
v. 1.
Wille tanssais Ringis wellieksyywen
Itäisen weden wjerellä
Ehton henki Laski lewon sijwen
Ylitten luonnon lemmellä:
Kastet loisteli
Reunilla Ruususten
Rastaat lauleli
Latwoissa lehmusten.
Öiset lensitt lehwillä
Ja toiwon tähet wälkyit wesillä.
v. 2.
Enkeli jo unell suloisella
Tuuwitti pojan pjenoisen:
Kuin se kuuli -- hymyll hiljaisella,
Kanteleen äänen Kaunosen --
Näkki istujen
Lumpehen lehellä.
Soitti iloiten
Kahilain Keskellä --
Jos onnee aiwot nautita,
Nij'n weisun kallis arwo käsitä.
v. 3.
Wähä Wille rannallen se riensi
Sanoin: Suos oppi Soittosi?
Tules kulta! Käytäs tänne Käsi
Ilolla täytän toiwosi --
Näkki tajua
Wain weisut wesissä
Ja nijhen neuwua
Saa meren salissa:
Jos onnee aiwot nautita,
Nijn weisun Kallis arwo käsitä.
v. 4.
Jossäs tunnet toiwon määrättömän.
Syttyneenä syämmessä,
Otas harppu, ilon äärettömän
Hawaita saat sen äänessä --
Taiwan tarholla
Kuin tähet Koittawat --
Laula Soitolla
Ja wuoret wastaawat:
Jos onnee aiwot nautita,
Nijn weisun Kallis arwo käsitä.
v. 5.
Wille Koski kjeltä kanteleessa
Ja äänen säteen muotossa
Wäristen meni keon kukkaisissa
Ja meren mustan Kallwossa --
Usein illalla
Kuin kannel äänteli
Hän nyt rannalla
Näkin kans lauleli;
Jos onnee aiwot nautita,
Nijn weisun Kallis arwo käsitä.
v. 6.
Toiwon Koitteen Kirkaan harpun päällä
Kuu yöllä kaunis walaisi,
Wäinön haamu weellä hämäräällä
Surewan Jouhteen kuwaisi;
Willen powessa
Jossa Pyhyys paloi
Harpun lywessä (lyödessä)
Ilo ja suru soi:
Jos onnee aiwot nautita,
Nijn weisun Kallis arwo käsitä.
v. 7.
Willen täyty mennä koti maalta
Ej Näkki enään weisaile;
Wain jos sydän huokaa huolten alta
Se kuin unessa kuwaile:
Sanoo siwiä
Soittojen keskellä
Muistas Näkkiä
Näin lauloi lehellä:
Jos onnee aiwot nautita,
Nijn weisun Kallis arwo käsitä.
v. 8.
Willen majassa jo majailewat
Lapset lystit ja iloiset
Kanteletta Isäns kuuntelewat
Kuin laulut soittaa suloset --
Weisun Jumala,
Siell näyttää asuwan,
Pyhäll uskolla
Lapsellen lausuwan:
Jos onnee aiwot nautita,
Nijn weisun Kallis arwo käsitä.