No 3.
Isän neuwo ajnoalle Pojallensa,
Nuoruen wjettämisestä ja Naimisesta.
Weisataan niin kuin: Luonnon suuren lappsukaiset.
v. I.
Ajnoseni elettyäs wuotta wijsi tojsta,
Alka Rakkaus rinnasasi lejmuta ja lojstaa.
Ah, Ah ihana tämä tunto ompi
Wajn se waltana surun sulle tuopi.
v. 2.
Kas keolla ohaketta, kuinka se kukoisti,
Kukkaisilta koristettu, Purpuralta paisti.
Ah, Ah tuulella myrsky kukat karsi
Ja nyt jälellä wäkäinen on warsi.
v. 3.
Näin on ruusu Rakkauen kaunis kukoistawa,
Wain se onki Toiwon oras aroin sueltawa.
Ah, Ah kuiwennut, kuin on tämä kukka,
Rjemu rauwennut, elo onnen, hukka.
v. 4.
Niinkuin Laiwa lainehtiwa, merell myrstyisillä,
Nijn on nuorukainen täällä tjellä tuonisellä.
Ah, Ah, taijolla, Aamun koitto käytä,
Nijn ej ehtolla Suru sua jäytä.
v. 5.
Maltas siemen sinapin on pjenin alusansa,
Wajn se puista puhkewina on ihanuesansa.
Ah, Ah oksisa lintu parwi pauhaa
Ja sen suoissa rajun säällä rauha.
v. 6.
Näin on helma hurskauen, wähin wesasansa,
Wajn se Taiwaat sawuttapi, täynnä toukonansa.
Ah, Ah Engelit latwois laulelewat,
Toiwon mantelit lehis' loistelewat.
v. 7.
Pyyäs tämä Sjelun siemen pyhin säilytellä,
Tätä töjllä kaunojsilla ajna kaswatella.
Ah, Ah Pojkani, ole orwon Isä,
Se on omasi sulos suurin lisä.
v. 8.
Kuin sä mjehistyisäs mjelit mennä kosimahan,
Älä waiha Rakkauttas Ristahan ja Rahaan.
Ah, Ah, kylmä on kulta kumpanina
Hopee hinnaton yljän ystäwänä.