Herättyämme seuraavana aamuna oli ovi auki, ja aurinko valoi kultaansa
laajalti lattialle -- kahvipannu kiehui poristen takassa.
Nousin ylös vuoteeltani: mitä ihmettä, keittääkö tämä merkillinen
yövieras kahvia!
Toisetkin heräsivät. Siinäpä Maailman Matti tosiaankin seisoi ovella,
sylissään kantamus oksia ja puita.
-- Minä oon tuumina tätä asijoo, -- sanoi hän, -- työ tarviitta tiällä
apulaisen; suotanhan minähii jiähä tänne --
Susanna, Dorthe ja minä katsoimme toisiimme; sitten meidän täytyi
nauraa, ja sitten Maailman Mattikin nauroi, -- hi hii -- hi hii --
-- Työ outta liijan hienoja tavallissee työhö' -- ja kukas hakkee
teille maitoo?
Niin, meillä ei ollut maitoa koko aikana, minkä olimme olleet täällä.
-- Jopas nyt kummia kuuluu, -- sanoi Maailman Matti, -- minä mään kohta
Opstattii ostamaa teille maitoo --
Hän oli päivänvalossa vielä pelottavamman näköinen kuin yöllä. Hänellä
oli paksu, vanukkeinen parta, joka oli keskeltä harmaa ja poskilta
korean keltainen. Niissä kohdissa, missä karvat eivät peittäneet hänen
kasvojaan, kulki ryppyjä ristiin rastiin, ja kaikki rypyt olivat täynnä
likaa. Muuten oli hänen päällään vanha, keltaisenharmaa nuttu, paikkoja
täynnä -- paikat oli pitkin pistoin ommeltu kiinni purjelangalla -- ja
paita oli liasta musta!
Mutta silmät olivat lempeät ja vaaleansiniset, ne tanssivat hänen
nauraessaan. Itse asiassa minä en pelännyt häntä enää rahtuakaan.
-- Haluamme kyllä että tuot maitoa, mutta silloin saat ensiksi peseytyä.
-- Minä peseyvyin viime sunnuntaina, -- sanoi hän, -- niin jotta oonhan
minä nyt jotennii puhas -- mut suattas tuota nyt vähän hierasta.
Hän sai saippuan ja pyyhinliinan, ja me seurasimme alas purolle kaikki
kolme.
Tuli oikein perinpohjainen pesu, kasvot olivat pelkkänä saippuavaahtona.
-- Näin hienoo saippuuta ei oo milloinkaa ollu' minun nuamassan', --
sanoi hän ja hieroi jälleen.
-- Entäs korvat, Maailman Matti --
-- Ei, korvija minä en pese, min' oon aina kuullu', jotta se suattaa
olla vuarallista -- vettä suattaa männä piähän vierästä kohti -- ei,
korvii minä en liikuta --
Korvistaan hän oli aivan järkähtämätön, niin että meidän täytyi tyytyä
siihen.
-- Käit likkautuu kohta uuvestaa, -- sanoi hän, -- niin että niit' ei
kannata pestä --
Mutta kädetkin saivat yhtäkaikki pesunsa.
-- Meillä ei ole varoja pitää ketään auttamassa itseämme, Maailman
Matti, -- sanoin minä, -- saamme auttaa itseämme kaikessa.
-- Tottapahan teillä on sitä kahvii välistä, likat -- niin minä sitte
makkoon navetan ylisillä ja laitan teille ruokoo --
-- Mitä ruokaa osaat keittää, Maailman Matti?
-- Potattii ja kahvii ja lohta ossoon keittee, ja sitte minä ostan
puojista leipee ja Opstatista maitoo --
-- Kuinka pitkä matka puotiin on?
-- Sinne on peninkuluma, likat --