_Juhlaleikki lemmen ja kauneuden kunniaksi_.
(_Timandra_ miettii hetkisen paikallaan, heilauttaa sitten huntuaan ja
pakenee karkeloiden toiselle puolen näyttämöä.)
TIMANDRA:
Niin mulle nimittäkää, mikä luontoni lienee!
THRASYBULOS:
Lienee sun luontosi hetken heiluva kupla.
TIMANDRA:
Heilun ma hetken, piirtelen vuossadan vaiheet.
ALKIBIADES:
Lienee sun luontosi jumalten kultainen kaivo.
TIMANDRA:
Juotan ma janoavaiset: ken juo, yhä janoo.
THRASYBULOS (ojentaen kitaran hänelle):
Siis sano itse syntysi, ihala impi!
TIMANDRA:
Syvä on syntyni, aallon välkkyvä vaahti.
ALKIBIADES:
Päänmeno miesten, vaara voittajienkin!
TIMANDRA:
Mielen yöllisen ympäri lempeä läikkä.
THRASYBULOS:
Heijastat heleät, viekkahat, vihreät niitut.
TIMANDRA:
Kangastan kaukaa unholan utuiset mättäät.
(Sulkee silmänsä uneksien. _Alkibiades_ katsoo hurmautuneena
häneen. Vaitiolo.)
ALKIBIADES:
Maa on, missä ei taistele tuuli, ei tyyni.
TIMANDRA:
Maa on, missä ei oikea vaadi väärää.
ALKIBIADES:
Maa on, missä ei rikoksen heimoa riemu.
TIMANDRA:
Maa on, missä puut pyhät ijäti uinuu.
ALKIBIADES:
Pyhä on maa, sen kaipaus pyörryttäväinen.
TIMANDRA:
Maammoni manner, Aasian kultaiset kunnaat.
(Vaitiolo. _Timandra_ on laskenut kitaran kädestään ja kallistunut
riutuen kohti Alkibiadesta. _Thrasybulos_ ottaa soittimen ja astuu
askeleen eteenpäin.)
THRASYBULOS:
Tuo oli taattosi: Hellas, urhojen tanner.
TIMANDRA:
Tuo oli äitini: Persia, kansojen kehto.
ALKIBIADES:
Synnytti Smyrna, miellytti Miletos sinut.
TIMANDRA:
Suostuin ma Kypron sulkapäisehen sulhoon.
THRASYBULOS:
Korjasi parmailleen sinut Pallas Athene.
TIMANDRA:
Hylkäsi taas, pois vierin ma hyrskyjä pitkin.
ALKIBIADES:
Lastuna lensit, saavuit sa rantahan Tauriin.
TIMANDRA:
Tauriista taas pois Kolkhiin korpien yöhön.
THRASYBULOS:
Näin sinä kiitelit, karkelit kaunona miesten.
TIMANDRA:
Heittelen huntua, huoleton, hautahan saakka.
ALKIBIADES:
Kuin kulo kuljet, kuin tulenlieska sa tulet.
TIMANDRA:
Kuin meri menen, kuin sana laulajan samoon.
THRASYBULOS:
Helkytät kielet heimojen, kaupunkienkin.
TIMANDRA:
Kaiutan kaukaiset maat, puen purppurat valtain.
ALKIBIADES:
Lannistat linnat mahtavat, marmoripatsaat.
TIMANDRA:
Paikkaan etsin, muurivihreä virpi.
(Lyhyt vaitiolo. _Timandra_ on jälleen hempeästi nojautunut
Alkibiadeesen.)
ALKIBIADES:
Löysit sa vihdoin Phrygian rattoisan rauhan.
TIMANDRA:
Tapasin täällä lempeät, vilkkahat vieraat.
ALKIBIADES:
Kohtasi täällä koito sun maanpakolainen.
TIMANDRA:
Rakastui häneen Aasian rantojen rauku.
ALKIBIADES:
Löys isänmaan mies: povi kohtasi poven.
TIMANDRA:
Valkaman varman kuohuja kulkeva haaksi.
ALKIBIADES:
Aukeni taivas, astuivat jumalat julki.
TIMANDRA:
Kansoittuivat iltapilvien palteet.
ALKIBIADES:
Sai elo määrän, sai rajan maailman ranta.
TIMANDRA:
Nous meri yössä, kutsui korkea kuudan.
(Heidän äänensä ovat kasvaneet, paisuneet ja rientävät nyt eteenpäin
riemuitsevassa, voitollisessa rytmissä.)
ALKIBIADES:
Lienevät hurmanneet sinut hapseni harmaat?
TIMANDRA:
Mieletön mies, sinut syksyni lumonnut lienee?
ALKIBIADES:
Ryöppysi rintaani Phrygian rypäle synkkä.
TIMANDRA:
Enkä ma sinusta enää nyt eroa koskaan.
(Painautuu kiinni Alkibiadeesen. _Alkibiades_ kiertää hänet
voimakkaasti käsivarrellaan. Lyhyt vaitiolo.)
MARSYAS (ulkona): Hohoi, ohoi, Alkibiades! Oletko kotona?
(Koputus ovelle.)
TIMANDRA (arasti): Joku kolkuttaa.
ALKIBIADES: Niin. Se on Marsyas, sadanpäämies. Mene ja avaa hänelle!
(Lyhyt, jännittävä odotus. _Timandra_ ja _Marsyas_ tulevat
perältä.)
MARSYAS: Terve sinulle, Kleiniaan poika!
ALKIBIADES: Terve myös sinulle, urhoollinen sadanpäämies. Toivon, että
tuot minulle hyviä uutisia palatsista.
MARSYAS: Valtias tervehtää sinua minun kauttani ja kysyy, onko hän ynnä
hänen ylevä puolisonsa Tomyris ja hänen poikansa, jalo prinssi Smerdis,
ei myös vähemmän hänen veljensä Magaios ja hänen enonsa Susamithres,
molemmat yhtä jalosyntyiset, tänä yönä tervetulleita sinun kattosi
alle.
ALKIBIADES (vilkkaasti): Kuinka? He aikovat todellakin kunnioittaa
minua käynnillään?
MARSYAS: He ovat vain nuolenkantaman päässä täältä. Minkä viestin kera
käsket minun heitä vastaan kiiruhtamaan?
ALKIBIADES: Tervehdä valtiasta minun puolestani ja virka, että sekä hän
itse että hänen ylevä puolisonsa Tomyris ja hänen poikansa, jalo
prinssi Smerdis, ei vähemmän hänen veljensä Magaios ja hänen enonsa
Susamithres, molemmat yhtä jalosyntyiset, ovat kaikki sangen
tervetulleita kattoni alle.
MARSYAS: Kiitän sinua vastauksestasi, Kleiniaan poika. — Samalla
lähettää valtias sinulle tämän kirjeen.
(Astuu juhlallisin askelin poikki näyttämön, ojentaa kirjeen
Alkibiadeelle ja palajaa jälleen paikalleen ovensuuhun.
_Alkibiades_ tarttuu kirjeesen kuumeentapaisesti.)
ALKIBIADES: Odota! — Tarjoa viiniä, Timandra! — (Repäisee kirjeen auki.)
Se on suurkuninkaalta!
(Lukee hermostuneena. _Timandra_ tarjoaa viiniä. _Marsyas_
puhuttelee puoli-ääneen häntä.)
MARSYAS: Ja sinun vastauksesi Smerdis prinssille?
TIMANDRA: Siitä olen minä pitävä huolen _itse_.
(Kuiskailevat.)
ALKIBIADES (kesken lukemistaan): Thrasybulos!
THRASYBULOS: Niin, ystäväni?
ALKIBIADES: Voitko lainata minulle rahakukkarosi?