MARSYAS: Ohoi, se olen minä, Marsyas, sadanpäämies! Tahdon tavata
Alkibiadeen.
TIMANDRA: Alkibiades ei ole kotona.
MARSYAS: Kuinka? Ei kotona? Eikä kai lintuseni. Missä hän on? — Tärkeitä
asioita kaupungissa?
TIMANDRA: Alkibiades on jo varhain aamulla mennyt metsästämään erään
ystävänsä kera, joka eilen-illalla saapui Ateenasta.
(_Marsyaan_ pää ja yläruumis näkyy pilari-aukon permannon yli.
Hän on jotenkin juovuksissa ja puhuu törkeällä, tuttavallisella
äänellä, jota aina joku nikotus keskeyttää.)
MARSYAS: Ja milloin luulet hänen sieltä palajavan?
TIMANDRA: Arvattavasti ennen yön tuloa. — Mitä asioita, jos saan luvan
kysyä?
MARSYAS: Valtio-asioita, armahani. — (Kuiskaten.) Sht! Ymmärrätkö: pää
poikki!
TIMANDRA: Jumalat!
MARSYAS: Nonoh, en tahdo väittää, että pääsi menisi poikki juuri nyt
tahi että ollenkaan olisi kysymys juuri sinun poloisen näköpäästäsi.
Mutta valtioasioiden kanssa ei ole leikkimistä, tiedä se!
TIMANDRA: Voithan palata huomenna siis.
MARSYAS: Aivan mahdotonta! Tänään ei ole mitään huomenta, kultaseni.
Tänään on Astarten juhlapäivä. Yksi suukko!
TIMANDRA: Mene vaan matkoihisi! Tunnen jo tänne saakka, että
hengityksesi hajahtaa humalalle.
MARSYAS (laulaa):
Hei, humala
on jumala
ja rikkaus
on rakkaus,
kultaa, kultaa, kultaa...!
(Heittää sisälle kourallisen kiliseviä kultarahoja.)
TIMANDRA: Laulusi sopii loilotettavaksi paremmin jonkun lempihuoneen
edustalla. (Kokoilee rahat ja heittää ne takaisin hänelle.) Pidä
kultasi!
MARSYAS: Kulta on multaa, sydänkäpyseni. Mutta pääsenkö sisälle?
TIMANDRA: Et.
MARSYAS: Häh? Mieti tarkoin, mieti tarkoin, tiltalttiseni. Alkibiades
on minun ystäväni, kestiystäväni...
TIMANDRA: Vakavasti on Alkibiades varoittanut minua laskemasta ketään
sisälle hänen poissa-ollessaan.
MARSYAS (viekkaasti): Myös tärkeiden sanomien saattajata? Älä nyt ole
lapsellinen, laulurastahani. — (Salaperäisenä.) Näetkö kädessäni tämän
kirjeen? Se on suurkuninkaalta.
TIMANDRA: Anna se minulle!
MARSYAS: Vasta kun olet valmistanut suurkuninkaan airuelle hänen
arvonsa mukaisen vastaan-oton. — Mitä, ajatteletkaan? Minä saattaisin
perille kaikkein-korkeimman tahdon ilmoituksen killuen näin kuin
hirsipuun koristus maan ja taivaan välillä...?
TIMANDRA: Lupaatko sitten heti mennä matkoihisi, kun olet antanut
kirjeen minulle?
MARSYAS: Lupaan, jumaliste, lupaan. Menen kuin savu, katoan kuin kaste
taivahille. (Laulaa:)
Ah, kultani,
jo avaja,
voi, lintuni,
jo havaja,
iltaa, iltaa, iltaa...!