RITARI KLAUS (säpsähtäen): Miekka? Minulle?
INKERI: Minä tahdoin, että olisit jälleen Ritari Klaus.
RITARI KLAUS: Miekka! Minun miekkani todellakin!
INKERI: Minä olen säilyttänyt sen sinulle kartanosi häviöstä.
RITARI KLAUS: Taas ulos maailmaan? Taas uusiin rikostöihin?
INKERI: Tekoihin, jotka vastaavat sinun sielusi sisintä olemusta.
RITARI KLAUS: Siellä ei asu miekka enää.
INKERI: Mikä asuu siellä siis?
RITARI KLAUS: Risti.
INKERI: Onneton! Oletko hukannut ainoan aartehesi?
RITARI KLAUS (hiljaa): Minä en ole enää Ritari Klaus.
INKERI: Miksi kummittelet sitten? Mitä teet sinä enää elävitten
parissa?
RITARI KLAUS: Minä kadun. (Tapailee ristiinnaulitun kuvaa rinnallaan ja
suutelee sitä. Pitkä vaitiolo.)
INKERI (harvakseen): Hyvää yötä.
RITARI KLAUS: Hyvää yötä.
INKERI: Ainiaaksi.
RITARI KLAUS: Ainiaaksi.
INKERI: Mutta sinun miekkasi tahdon minä kuitenkin jättää tänne ja
iskeä ovesi kamanaan merkiksi, kuka olit. Joka kerta kuin kuljet siitä,
olet täten kulkeva tuomion miekan alitse.
RITARI KLAUS: Menetkö nyt?
INKERI: Minulla ei ole täällä enää mitään tekemistä.
RITARI KLAUS (rukoilevasti): Inkeri!
INKERI (päätään pudistaen): En tunne sinua. Olet aivan outo mies
minulle.
RITARI KLAUS: Etkö rakasta minua?
INKERI: Rikollista miestä saatoin rakastaa. En miestä, joka katuu.
RITARI KLAUS: Minä rakastan sinua.
INKERI: En tiedä, kuka olet. (Menee. Ovi sulkeutuu hänen jälkeensä
äänettömästi.)
RITARI KLAUS: Jumalan äiti, ole minulle armollinen! (Polvistuu Neitseen
kuvan eteen.)
Esirippu.