Metsätie.
NUORI JOUKO.
Tässä on parahin paikka:
Siellä suo, vetelä täällä,
Keskellä tasainen tanner.
Tästä on tapa hänellä
Käydä Ilmarin talossa
Näissä päivin.
KIRRI.
Mies keralla,
Kun hän käypi kukkumassa.
NUORI JOUKO.
Sano: ulvomassa! Kilvan
Huutavat saloja pitkin,
Jotta kansa kummastuisi,
Kertoisi ja kuuluttaisi
Mainetta mokoman miehen,
Vallanpyytäjän pahimman.
KIRRI.
Lausunut on laulavansa
Suloksi vesille, maille,
Ihmisten muka iloksi.
NUORI JOUKO.
Luota tuota!
KIRRI.
Että mettä
Keittävät koskessa kuohut.
Minkä lie iloksi pyylle
Metsämiehen piipotukset.
NUORI JOUKO.
Hah, ha ha! sen lausuit totta.
KIRRI.
Mutta sillä on ukolla
Tietojakin, taitojakin.
NUORI JOUKO.
Tietojako, lausut?
KIRRI.
Enkä.
Tarkoitan: jokainen meistä
Tietomies on laatuansa.
NUORI JOUKO.
Jokainenko, lausut?
KIRRI.
Enkä.
Tarkoitan: kukin etevä
Mies, itse ajatteleva
Urho, sankari tai noita
Jotakin tajuta voipi
Uutta muille ja minulle,
Kun annaikse aatoksihin:
Niin miks'et sinäkin voisi,
Mies etevin näillä mailla?
Päästele sitä sanoiksi,
Mikä on aito joukolaista,
Mist' olet vakava, varma.
NUORI JOUKO.
Neuvotko minua?
KIRRI.
Enkä.
Tarkoitan, ett' innostuisit,
Siksi ärsytän sinua.
NUORI JOUKO (huitoen ja reutoen).
Innostuisinko? -- -- -- se sattui!
Nyt olis paininta parahin.
Se veriä liikuttaisi. --
Käymmekö käsirysyhyn,
Kirri!
KIRRI.
Niinkuin aika poika!
Vyöltä vaiko rinnuksista?
NUORI JOUKO (käyden käsiksi).
Rinnuspaini! -- Täm' ei tepsi.
Vyöltä! -- Täm' on vankempata. --
Heilauta!
KIRRI.
Keikauta!
NUORI JOUKO.
Nuoremp' ensin!
KIRRI.
Kopsis!
NUORI JOUKO.
Ropsis! --
Tuossa kinnerit sojossa.
Mihin pystyt?
KIRRI.
Päästä! --
(noustuaan)
Vielä!
NUORI JOUKO.
Koita!
KIRRI.
Kopsis!
NUORI JOUKO.
Ropsis!
KIRRI.
Eipä. --
Kapsis!
NUORI JOUKO.
Rapsis! -- Toisen kerran!
Siin' on poika pempullansa.
KIRRI.
Kolmas kerta! Päästä!
NUORI JOUKO.
Nouse!
KIRRI (noustuaan).
Annahan hövellän hiukka.
NUORI JOUKO.
Läähätät kuin lahnan poika
Katiskassa.
KIRRI.
Kolmas voitto
Miehen voitto.
NUORI JOUKO.
Koita, koita!
KIRRI.
Nyt käsiksi!
NUORI JOUKO.
Rimpuelet!
KIRRI.
Loiskis!
NUORI JOUKO.
Roiskis! -- Tunnustatko,
Ett' olet kumottu karhu?
KIRRI.
Mies olet juukelin jämäkkä!
Salolta kuuluu säestettyä laulua.
NUORI JOUKO.
Nyt on kuumakin vereni.
Pelvotonna -- -- --
KIRRI.
Kuule! -- Kuule! --
Hoilotusta --
NUORI JOUKO.
Tässä tiellä
Istun, varron enkä järky. --
Vastahani istu, Kirri!
Lyökämme käsi kätehen,
Laulakamme! Kirri, säestä!
KIRRI (istuu polulle Joukon vastapäätä).
Vetelehän! Kyllä koitan.
NUORI JOUKO (laulaa käsi kädessä Kirrin säestäessä).
Laulu on Lapista tuotu,
Kesäpeuran kielen alta,
Talvisen vasikan suusta,
Lapin lintujen nokasta.
VÄINÖ (tulee Koukin keralla oikealta).
Kenen soi kujerrus täällä?
Kuka on kurja tielle käynyt?
Jouko ja Kirri kavahtavat seisaalleen.
NUORI JOUKO.
Mie olen nuori Joukahainen.
Mit' olet sukua itse
Kurjanlaista?
VÄINÖ.
Kun liet nuori,
Niin väistäite vanhempata.
NUORI JOUKO (rehentelevästi).
Vähä on vuosista väliä.
Tietävämpi tielle jääpi.
Lienet vanha Väinämöinen,
Niin lähdemme laulusille.
VÄINÖ.
Mitäpä minusta liene.
Ain' olen elellyt näillä
Kotipellon pientarilla,
Kuunnellut kotikäkeä.
Vaan jos kuitenkin halajat,
Sano mit' ylintä tiedät.
NUORI JOUKO (yhä kiihtyvästi syytäen).
Tiedänpä minä jotakin:
Räppänä on liki lakea,
Kiuasta liki on lieska,
Hyvä on hylkehen eleä;
Luotansa lohia syöpi,
Sivultansa siikasia.
Siiall' on sileät pellot,
Lohella laki tasainen;
Hauki hallalla kutevi;
Ahven arka, kyrmyniska
Syys-ajat syvällä uipi,
Kesät rannalla kutevi.
Vielä tiedän muunkin tiedon:
Pohjola porolla kynti,
Etelä emähevolla,
Takalappi tarvahalla,
Pitkät on puut Pisan mäellä,
Hongat Hornan kalliolla.
Kolme on koskea kovoa,
Kolme järveä jaloa,
Kolme vuorta korkeata
Tämän ilman kannen alla:
Hämehess' on Hälläpyörä,
Katrakoski Karjalassa,
Ei ole Vuoksen voittanutta,
Yli käynyttä Imatran.
VÄINÖ.
Lapsen tieto, naisen muisti,
Ei ole partasuun urohon
Eikä miehen naisekkaan. --
Sano syntyjä syviä!
NUORI JOUKO (syytäen).
Tiedän mä tiasen synnyn,
Tiedän linnuksi tiasen,
Kyyn viherän käärmeheksi,
Kiiskisen veden kalaksi;
Raudan tiedän raukeaksi,
Mustan mullan muikeaksi,
Varin veen on vaikeaksi,
Tulen polttaman pahaksi.
Vesi on vanhin voitehista,
Kosken kuohu katsehista,
Itse luoja loitsijoista,
Jumala parantajista.
Vuoresta vetosen synty,
Tulen synty taivosesta,
Raudan alku ruostehesta,
Vasken kanta kalliosta.
Mätäs on märkä maita vanhin,
Paju puita ensimmäinen,
Hongan juuri huonehia,
Paatonen patarania.
VÄINÖ.
Muistatko mitä enemmin.
Vain jo loppuivat lorusi?
NUORI JOUKO.
Muistanpa ajan mokoman,
Kun olin merta kyntämässä,
Meren kolkat kuokkimassa,
Kalahaudat kaivamassa,
Sydänveet syventämässä,
Lampiveet on laskemassa,
Mäet mylleröittämässä,
Louhet luomassa kokohon.
Viel' olin miesnä kuuentena
Tätä maata saataessa
Ilmoa suettaessa,
Ilman pieltä pistämässä,
Taivon kaarta kantamassa,
Kuuhutta kulettamassa,
Aurinkoa auttamassa,
Otavaa ojentamassa,
Taivoa tähittämässä.
VÄINÖ.
Jo varsin valehtelitkin!
Ei sinua nähty, kuultu
Tätä maata tehtäessä,
Taivasta asettaessa.
NUORI JOUKO (röyhkeästi).
Kun ei lie minulla mieltä,
Kysyn mieltä miekaltani.
Laulaja laveasuinen,
Tartu kalpahan käsiksi.
Vetää miekkansa; Kirri samoin.
VÄINÖ.
En noita pahoin pelänne
Miekkojasi, mieliäsi.
Toki en kanssasi katala
Lähde miekan mittelöön.
NUORI JOUKO (yltyen).
Ken ei käy kalpahan käsiksi,
Sen minä siaksi laulan,
Panen semmoisen urohon
Sen sikäli, tuon täkäli,
Läävän nurkkahan nutistan!
KOUKI (syrjästä).
Tuotako suvaitset, Väinö?
Ota miekka, lyö muruksi!
VÄINÖ (Joukolle, alussa tyynesti, sitte kiihtyen).
Tuota varroinkin sinulta:
Ylpeyttä yllin kyllin,
Itseluuloa isosti,
Raakuutta rajattomasti.
Vaaksan tietoja varalla,
Peninkulma kerskausta;
Kuntoa mättähän korko,
Vuoren korko röyhkeyttä;
Muistotietoja murunen,
Viisautt' ei viivan verran;
Pilvi kunnianhimoa,
Kateutta suon syvältä;
Koko hinkalo valetta,
Totta vain torajyväksi.
Ketun on sulla viisautta,
Alhaista eläimen mieltä,
Mutkikasta, juonikasta,
Ei ylevän ymmärrystä,
Suden on himo sinulla,
Raateleva, kurja, raukka,
Ei ylhäinen lemmen into.
Olet kuin kateinen koira,
Kiertelevä, kaarteleva,
Vaan et kunnon kilpaveikko.
Etkö nyt häpeä häijy?
Etkö vaivainen vajoa
Maan mutahan, suon sisähän?
Vaivu, vaivu!
NUORI JOUKO (hätäyneenä).
Auta, Väinö!
Tietäjä iän-ikuinen,
Pyörrytä pyhät sanasi!
Annanpa parahan makson.
VÄINÖ.
Niin mitä minulle annat,
Jos pyörrän pyhät sanani?
KIRRI (puun takaa, johon on paennut Väinön loitsiessa).
Lupaisitko vanhan jousen!
NUORI JOUKO.
Annan jouseni parahan.
VÄINÖ.
Mene hurja jousinesi!
On aseita itselläni
Joka vaarnalla varattu. --
Painu maahan jo matonen,
Suon sisään salakavala!
Suuri on paasi painamassa,
Raskasten vikojen vuori.
Painu, painu!
NUORI JOUKO.
Auta, Väinö!
Pyörrytä pyhät sanasi!
KIRRI (syrjästä).
Lupaisitko vanhan purren!
NUORI JOUKO.
Annan purteni parahan.
VÄINÖ.
Pursia on itselläni
Tuulen viedä, toisen tuoda.
Sorru sortaja hyvien,
Vainoja vapahan laulun,
Pimeähän piilotaite,
Syvemmälle kyyn kotihin,
Sorru, sorru!
NUORI JOUKO.
Auta, Väinö!
Päästä tästä pälkähästä!
KIRRI (syrjästä).
Antaisit hänelle orhin!
NUORI JOUKO.
Annan orhini parahan.
VÄINÖ.
On hepoja itselläni!
Uppoa susi syvälle.
Syvä on paha sisusi,
Ilon- ja valon-vihainen.
Painu, katkuinen kekäle,
Ainiaksi painu, painu!
NUORI JOUKO.
Auta jo, Suvannon urho,
Nosta nuorta Joukahaista!
KIRRI (syrjästä).
Voisit kultia luvata!
NUORI JOUKO.
Annan kultia kypärin.
VÄINÖ.
Kysy en kurja kultiasi.
Iki kullat on itselläni.
Kutistu kokohon raukka,
Kuin lumi keväimen tieltä,
Yö keväisen päivän tieltä.
Putoa Puhurin suohon
Hallattaren vuotehelle,
Siell' uneksi yön kodissa
Jäisen puolison povella,
Sinne sorru!
NUORI JOUKO (yhä hätääntyneemmin).
Päästä, päästä!
Vaka, viisas Väinämöinen.
KIRRI (hätäisesti).
Anna aumat, pellot, mullat!
NUORI JOUKO.
Annan aumani kotoiset,
Heitän hietapeltonikin
Itseni lunastimeksi.
VÄINÖ (jatkuessa yhä kiihtyen).
Omat peltoni paremmat,
Omat aumat armahammat.
Vaivu vieläkin syvemmä,
Mutahan Manalan virran!
Vie sinne matala mieli,
Luonto karvas ja katala.
Sorru jo lamassa siivin,
Haaskalintu hautahasi,
Jotta sointuisi somemmin
Saloilla keväiset kielet
Luonnon puhtahan povesta.
Sinne sorrutkin harakka.
Voi mätäskin maasta nousta,
Vaan ei öykkäri yletä;
Kohotti petäjä päänsä,
Oksat linnuille levitti --
Halpa mies hakona vaipui,
Mieli myrrin nyrrillänsä.
Pilvihin paneite päivä,
Välky taivas valkeoita,
Jyrise jumalan ilma,
Kalliot paloiksi pauku!
Tuuli, tuppuran tekijä,
Räiskyttele rannan hiekat
Silmille pahan sikiön,
Häijyn miehen häämenoissa!
Vinku tuuli vimmatusti
Irnuvirttä ilkeätä,
Nyt kun juopi nuori Jouko
Suossa sammakon olutta.
Sorru kuin somerovuori,
Sorru, sorru!
NUORI JOUKO (yhä hätääntyneemmin).
Viisas Väinö!
Säästä vielä heikko henki!
Virta jo jalkoja vetävi,
Hiekka silmiä hijovi.
KIRRI (hädissään).
Anna jos mitäkin annat,
Mutta säästä siskoasi!
NUORI JOUKO.
Kun pyörrät pyhät sanasi,
Annan pirtin pyyhkijäksi,
Kutojaksi kultavaipan,
Mesileivän leipojaksi --
Annan Aino siskoseni.
KIRRI (hurjistuen, epätoivoisesti).
Voi katala kauppojasi!
Voi minua mies poloista!
Poistuu.
KOUKI (hykertäen käsiään).
Se oli voittoa parempi!
VÄINÖ.
Säästäisinkö? -- Päästäisinkö? --
Jo säästänkin! -- Jo päästänkin!
Kun noin pyrkinet parata,
Suot suloimman lunnahasi,
Riemun rintani valoksi,
Niin pyörrän pyhät sanani,
Päästän linnun lentosalle --
Kun et liekin yölepakko. --
Lepy nyt, vihainen virta,
Vuolahana vuotamasta
Päälle syyllisen urohon.
Suistukoot syvälle syysi,
Viat virtojen mukana;
Sortukoon sakea sappi,
Mutta mies mudasta nouse
Vapahana vammoistasi.
Nouse kuin savesta saukko,
Läikkykarvainen, korea.
Puhdistuisitko pulassa,
Nousisitpa nuorempana
Kuin paju palon kylessä,
Survottuna, sorrettuna
Keikahtaa kevein mielin;
Niin sinäkin, nuori Jouko,
Nouse, keiku ketterämmin,
Pesi pääsky, liehu leivo,
Elä huuda huuhkajana.
Anna luonnon leikitellä,
Anna ihmisten iloita,
Itsekin ilosta nautti,
Se on tervehen tekoa.
Jollet sietäne iloja,
Päivän paistetta pakene --
Se ilon loi ihmisille --
Menekin susien maille,
Yön ja talven tunturille,
Kussa ei kuuta, aurinkoa
Eikä tähtien valoa.
Mutta nyt on nousuaika,
Kuulet lintujen lirinän --
Jäniskin jo tuosta juoksi.
Aurinko salon sisästä
Jo vesiä välkyttävi,
Herätellen heikommatkin.
Tarttuen Joukoa käteen.
Nouse, Jouko, notkostasi
Päivän kirkkahan poluille!