EDELLISET paitsi MEIJERHOFFIA.
HAUSSI.
Viivytteletkö vielä?
PAAVO.
En juuri viivyttele. Pyytäisin vaan pudottaa herralle pari raskasta
sanaa sydämmeltäni.
HAUSSI.
Ja ne sanat ovat?
PAAVO.
Kallista varoitusta, jos suvaitsette.
HAUSSI.
Ja sitten?
PAAVO.
Ja sitten kieltäisin teitä antamasta Sallaa tuolle vieraalle majorille.
HAUSSI.
Paavo, Paavo! Älä tuikkaa kieltäsi kuumaan rautaan!
PAAVO.
Pakkoonpa vaan kieleni, kun pelastuu suloinen Salla. Sillä
rehellisyyteni käskee mun tunnustamaan sydämmessäni olevan ilkeitä
irvikuvia tuosta majorista.
HAUSSI (suuttuneena).
Sinä irvikuva! mitä uskallat haastella ylevästä ja kunnian arvoisesta
herrasta? Hupsuutesi ja tuhmuutesi sua suojelee!
PAAVO.
Kirkasta totuutta vaan lausun! ja mun surku tulee Salla mamselia.
HAUSSI.
Lakkaatko? -- taikka tarttuu mun armottomuuteni sun selkä-pintilääsi!
PAAVO.
Päättyköönpä sitten tällä kertaa tähän. Vaan tahdonpa vielä näyttää,
etten ole puhunut niinkään tuhmasti; enkä ole tällä kertaa vaan tuulta
pieksänyt.
HAUSSI (viittaa kädellään).
Niin, ja mene! (Paavo menee. -- Yksin) -- Puhetta, jossa ei ole pohjaa
eikä laitoja. Tuuli tuon hupsun päähän on koonnut noita suuruksettomia
ruumenia, -- mutta tuuli ne hajoittaakin.