Uuni oli palanut loppuun ja lämminnyt, tee oli saatu kiehumaan ja
kaadettiin laseihin ja ruukkuihin, ja vaalistettiin maidolla, esillä oli
rinkilöitä, tuoretta hiiva- ja vehnäleipää, koviksi keitettyjä munia,
voita ja vasikan pää ja jalat. Kaikki siirtyivät lavitsan ääreen, jota
nyt käytettiin pöytänä, ja juotiin ja syötiin ja juteltiin. Rantseva
istui laatikon päällä kaataen teetä. Hänen ympärilleen kokoontuivat
kaikki muut paitsi Kryiltsof, joka oli ottanut kostean puoliturkkinsa
yltään, kääriytynyt kuivaan vaippaansa ja loikoi nyt paikoillaan
jutellen Nehljudofin kanssa.
Kylmän, kosteuden, lian ja epämukavuuksien perästä, joita he olivat
saaneet kokea, niiden vaivojen perästä, joita heillä oli ennenkuin
saivat kaikki järjestykseen, ja syötyään ja juotuaan kuumaa
teetä,--olivat kaikki mitä parhaimmalla ja iloisimmalla tuulella.
Se seikka että seinän takaa kuului töminää, huutoa ja haukkumasanoja
vankien keskuudesta, ikäänkuin muistuttaen heitä siitä, mikä oli heidän
ympärillään, lisäsi vielä enemmän kodikkuuden tuntoa. Niinkuin
pysähdysasemassa keskellä merta nämä ihmiset tunsivat hetkeksi olevansa
vapaat siitä alennuksien ja kärsimyksien tulvasta, joka ympäröitsi
heitä, ja senvuoksi he olivat ylentyneessä ja eloisammassa
mielentilassa. Puhuttiin kaikesta muusta, ainoastaan ei omasta asemasta
eikä siitä mikä heitä odotti. Paitsi sitä kuten on tavallista nuorten
miesten ja naisten välillä, erittäinkin kun heidän on pakosta oleminen
yhdessä, niinkuin olivat yhdessä kaikki nämä ihmiset, syntyi heidän
välillänsä myötäisiä ja vastaisia, monella tavalla kutoutuneita suhteita
toinen toisiinsa. He olivat melkein kaikki rakastuneita. Novodvorof oli
rakastunut nättiin, hymyilevään neiti Grabetsiin. Tämä Grabets oli nuori
kurssilainen, hän oli hyvin vähän ajatellut ja oli aivan väliäpitämätöin
vallankumouskysymyksistä. Mutta hän otti vaarin ajan hengestä, teki
jotain valtiollisesti luvatonta ja passitettiin Siperiaan. Niinkuin
hänen päätarkoituksensa vapaudessa ollessaankin oli viehättää miehiä,
oli juuri sama hänen vaikuttimensa sittemminkin tutkinnoissa, vankilassa
ja maanpaossa. Nyt tämän matkan aikana hän löysi tyydytystä siinä, että
Novodvorof oli häneen kiintynyt ja että hän itse puolestaan oli
rakastunut Novodvorofiin. Vera Jefremovna, jolla oli suuri taipumus
rakastumiseen, mutta ei mitään viehätysvoimaa, vaikka kyllä alituista
vastarakkauden toivoa, oli rakastunut milloin Nabatofiin milloin
Novodvorofiin. Jotain rakastuneen tapaista oli myöskin Kryiltsofin
puolelta Maria Pavlovnaa kohtaan. Hän rakasti tätä niinkuin miehet
rakastavat naisia, mutta tietäen mitä hän ajatteli rakkaudesta, peitti
Kryiltsof tunnettansa tavalliseen ystävyyteen ja kiitollisuuteen siitä,
että Maria Pavlovna erityisellä hellyydellä häntä hoiti. Nabatof ja
Rantseva olivat yhdistetyt hyvin monimutkaisilla rakkaussuhteilla
toisiinsa. Niinkuin Maria Pavlovna oli täydellisesti siveellinen neito,
niin oli Rantseva täydellisesti siveellinen nainut nainen.
Jo kuudentoista vuotiaana, vielä koulussa ollessaan hän oli rakastunut
herra Rantseviin, pietarilaiseen ylioppilaaseen, ja 19 vuotiaana mennyt
naimisiin tämän kanssa hänen vielä ollessa yliopistossa. Neljännellä
kurssilla ollessaan hänen miehensä oli sekaantunut johonkin
ylioppilaslevottomuuteen, karkoitettiin Pietarista ja muuttui
vallankumoukselliseksi. Silloin Rantseva jätti lääketieteelliset
opintonsa ja matkusti hänen perässään ja myöskin muuttui
vallankumoukselliseksi. Jos hänen miehensä ei olisi hänestä ollut
kaikkein parhain ja maailman kaikkein viisain ihminen, niin hän ei olisi
rakastunut häneen eikä siis myöskään mennyt naimisiin hänen kanssaan.
Mutta kun oli kerran rakastunut ja mennyt naimisiin hänen mielestänsä
parhaimman ja maailman viisaimman miehen kanssa, niin hän luonnollisesti
ymmärsi elämää ja sen tarkoitusta juuri samalla tavalla kuin maailman
parhain ja viisain mies sitä ymmärsi. Tämä mies ymmärsi aluksi elämää
niin, että täytyi oppia, ja siis Rantsevakin ymmärsi elämää niin. Kun
toinen tuli vallankumoukselliseksi, niin tuli toinenkin siksi. Nyt
Rantsevakin osasi varsin hyvin todistaa, että oleva järjestys oli
mahdoton, ja että jokaisen ihmisen velvollisuus on sotia tätä
järjestystä vastaan ja koettaa luoda sitä valtiollista ja taloudellista
elämänmuotoa, jossa yksityinen ihminen voi vapaasti kehittyä--ja niin
edespäin. Ja hänestä näytti, että hän todellakin ajattelee ja tuntee
niin, mutta oikeastaan hän ajatteli ainoastaan sitä, että kaikki mitä
hänen miehensä ajattelee on totta ja oikein, ja hän haki siis vaan yhtä
ainoata:--täydellistä sopusointuisuutta, sulautumista miehen sieluun,
mikä yksin antoi hänelle siveellistä tyydytystä.
Ero miehestä ja lapsesta, jonka äiti oli ottanut käsiinsä, oli hänelle
ollut hyvin raskas. Mutta hän kesti eron lujamielisesti ja
rauhallisesti, tietäen kestävänsä sitä miehensä ja sen asian nimessä,
jonka totuudesta ei ollut epäilemistä, koska mies kerran sitä asiaa
palveli. Hänen ajatuksensa olivat aina miehessään, ja yhtävähän kuin hän
ennen ei ollut rakastanut ketään, niin ei hän nytkään voinut rakastaa
ketään muuta kuin miestänsä. Mutta Nabatofin altis ja puhdas rakkaus
liikutti häntä ja teki hänet levottomaksi. Tämä Nabatof, siveellinen ja
lujaluontoinen ihminen, hänen miehensä ystävä, koetti kohdella Rantsevaa
niinkuin sisartaan, mutta heidän suhteeseensa pujahti jotakin muutakin,
joka pelotti heitä molempia samassa kuin se kaunisti heidän nykyistä
vaikeaa elämäänsä.
Niin että tässä piirissä olivat rakastumisesta aivan vapaat ainoastaan
Maria Pavlovna ja Kondratjef.