Oi Jumala, minä en _saa_ panna arvoa tavaralle -- kaikki tämä katoaa
pian, mutta henki vain jääpi sekä sinusta että minusta ja lapsista.
Voi jos sinä vahvistuisit ja saisit oikean ryhdin. Eihän elämä
valittamalla parane ja murhe syvä raatelee jokaista, usko minua.
Kunpa sinä luottaisit, luottaisit minuun ja lähentyisit minua
silloin, kun olen muka kaikista kauvimpana. Mirjam. Koeta ymmärtää
että synkkämielisyys saa minussa vallan kokemusten perusteella ja
minä -- pelkään sinua aivan luonnollisista syistä samalla kuin
itseäni ja omaa mahdottomuuttani. Suren! Mutta jos _sinussa_ olisi
ryhtiä, niin minä olisin onnellisin ihminen.
Makaa nyt rauhallisesti äläkä mieti mitään meistä ja Syrjäkorvesta.
Ja sitten kun vahvistut jaloillesi, ala liikuskella siellä
Suopungissa -- siellä, sillä täällä harakatkin nauravat sinun pihalla
käynneillesi.