3. Se synnyttää ja voimassa pitää sydämessä syvää kunnioitusta
Jumalaa, Hänen Sanaansa ja Hänen teitänsä kohtaan, ja saattaa sydämen
arkana pelkäämään, ett'ei vaan kääntyisi niistä oikealle eikä
vasemmalle mihinkään sellaiseen, joka saattaisi solvaista Jumalata,
rikkoa sydämen rauhan, tehdä Pyhän Hengen murheelliseksi tai antaa
pilkkaajain puheelle aihetta.
_Toivorikas_: Hyvin sanottu, ja minä uskon teidän totta puhuneen.
Jokohan nyt olemme päässeet Lumotusta seudusta?
_Kristitty_: Oletteko siis jo väsynyt tähän keskusteluun?
_Toivorikas_: En suinkaan. Tahtoisin vaan tietää, missä ollaan.
_Kristitty_: Ei meillä enää ole kuin pari virstaa jäljellä. Mutta
palatkaamme takaisin siihen, mistä tässä äsken haastelimme. Niin,
Tietämätön ei tiedä, että tuollainen synnintunto, joka heissä
synnyttää pelkoa, on heille hyödyksi ja siunaukseksi; hän koettaa
sitä tukauttaa.
_Toivorikas_: Millä tavoin he koettavat saada sen tukautetuksi?
_Kristitty_: 1. He luulevat sellaista pelkoa perkeleen panemaksi
(vaikka se onkin Jumalan lähettämä). He luulevat sen vievän
heidät suorastaan perikatoon ja vastustavat sitä niin muodoin.
2. He luulevat niinikään tällaisen pelvon hävittävän heidän
uskonsa (vaikk'ei heillä, ihmisparoilla, uskoa edes olekaan!) Ja
siinä luulossaan he paaduttavat sydämensä sitä vastaan. 3. He
luulottelevat julkeina, ett'ei muka heidän ole tarvis peljätä, ja
siitä huolimatta he julkeudessansa vain kasvamistaan kasvavat. 4.
He huomaavat tällaisen pelvon kukistavan heidän entisen viheliäisen
itsepyhyytensä, ja siksi he sitä kaikin voimin vastustavat.
_Toivorikas_: Jo minä jotain tiedän tuosta minäkin. Ennenkuin tulin
tuntemaan oman itseni, oli minun laitani samallainen.
_Kristitty_: No niin, jätetäänpäs nyt naapuri Tietämätön yksikseen ja
käydään pohtimaan jotain muuta hyödyllistä asiata.
_Toivorikas_: Kernaasti, kaikesta sydämestäni. Mutta teidän pitää
nytkin aloittaa.