Kristitty aloitti sitten, sanoen: "Teenpä teille kysymyksen. Mistä
ensiksi johtui mieleenne tehdä, niinkuin nyt tehnyt olette?"
_Toivorikas_: Tarkoitatteko, mitenkä minä ensiksi tulin ajatelleeksi
sieluni pelastusta?
_Kristitty_: Sitä juuri.
_Toivorikas_: Kauan aikaa minä löysin iloni sellaisissa asioissa,
mitä oli nähtävinä ja kaupan meidän markkinoilla. Ja jos niissä
edelleen pysynyt olisin, niin -- siitä olen nyt varma -- kurjuuden ja
turmion oma olisin ollut.
_Kristitty_: Mitäs ne olivat?
_Toivorikas_: Maailman aarteita ja rikkauksia kaikki tyyni. Minun
ilonani oli mässääminen, ylensyömys, ylenjuomus, kiroileminen,
valhetteleminen, saastaisuus, sabatin rikkominen ja muu sellainen,
mikä sielun saattaa turmioon. Mutta vihdoin minä sain kuulla
jumalallisista asioista, juuri teiltä ja rakkaalta Uskolliselta,
joka uskonsa ja hurskaan elämänsä tähden kuoletettiin Turhuuden
markkinoilla, ja niinpä minä huomasin, että "niiden loppu on kuolema"
ja että senkaltaisten tähden "Jumalan viha epäuskoisten päälle
tulee." [Rom. 6: 21, Ef. 5: 6]
_Kristitty_: Ja pääsikö tämä vakuutus teissä heti voimaan?
_Toivorikas_: Ei. En ollut ensi alussa taipuvainen tuntemaan synnin
turmelusta enkä sitä tuomiota, minkä se mukanansa tuopi; oikeinpa,
kun sana ensiksi alkoi liikuttaa sieluani, koetin sulkea silmäni sen
valolta.
_Kristitty_: Mutta mikä oli syynä, että sellainen olit Jumalan Pyhän
Hengen ensimmäisille vaikutuksille?
_Toivorikas_: Siihen oli seuraavat syyt: 1. En tiennyt sitä Jumalan
työksi minussa. En osannut koskaan ajatella Jumalan alkavan syntisen
kääntämistä siten, että hän paljastaa hänelle hänen syntinsä. -- 2.
Synti oli vielä liian mieluista minulle, enkä hennonnut siitä luopua.
-- 3. En tiennyt, miten päästä irti vanhoista kumppaleistani, joitten
seura ja toimet olivat minulle niin rakkaita. -- 4. Ne hetket, joina
synnintunto päälleni tuli, olivat niin rauhattomia ja niin sydäntä
kauhistuttavia, ett'en jaksanut niitä kestää, en edes senkään vertaa,
että olisin kyennyt niitä mielessäni miettimään.
_Kristitty_: Näytte kuitenkin joskus päässeen tuosta
levottomuudestanne.
_Toivorikas_: Totta kyllä, mutta välistä se valtasi minut jälleen, ja
silloin olin mielestäni yhtä kehno, jopa kehnompikin kuin ennen.
_Kristitty_: Mikäs se synnit jälleen mieleen johdatti?
_Toivorikas_: Monetkin seikat, niinkuin: