Tuokion perästä vaeltajat huomasivat kaukaa erään miehen hiljalleen
ja yksinänsä astuvan heitä vastaan vallantietä. Kristitty virkkoi
silloin toverilleen: "Tuolta tulee mies, seljin Sioniin ja lähenee
meitä."
_Toivorikas_: Kyllä minä näen. Ollaanpas nyt varoillamme: kun ei vaan
olisi tuokin Liehakoitsija.
Mies läheni lähenemistään ja tuli viimein heidän luokseen. Hän oli
nimeltä _Jumalankieltäjä_ ja tiedusti, minne he ovat matkalla.
_Kristitty_: Olemme matkalla Sionin vuorelle.
Jumalankieltäjä purskahti silloin kovaan nauruun.
_Kristitty_: Mikäs teitä naurattaa?
_Jumalankieltäjä_: Naurattaahan minua, nähdessäni tuollaista typerää
väkeä: lähteä moiselle vaivalloiselle matkalle, palkkana pelkät
matkanvaivat.
_Kristitty_: Mies hoi! Ettekö luule, että meidät otetaan vastaan?
_Jumalankieltäjä_: Otetaan vastaan? Eihän sellaista paikkaa, jota te
uneksitte, ole koko tässä maailmassa.
_Kristitty_: Onpa tulevassa.
_Jumalankieltäjä_: Kotona siellä meidän puolella kuulin haasteltavan
tuosta, josta tekin nyt niin suurella varmuudella puhutte, ja läksin
tiedustelemaan. Olen tuota kaupunkia haeskellut nämä kaksikymmentä
ajast'aikaa, mutta enpä ole löytänyt siitä sen enempää kuin
ensimmäisenäkään päivänä. [Saarn. 10: 15, Jer. 17: 15]
_Kristitty_: Me olemme kuulleet ja me uskommekin, että sellainen
paikka on löydettävissä.
_Jumalankieltäjä_: Ellen minäkin kotonani olisi uskonut, niin en
olisi näin kauaksi joutunut, sitä etsiessäni. Mutta kosk'en sitä ole
löytänyt (niinkuin kyllä olisi käynyt, jos vaan sellainen paikka
olisi löydettävissä ollut, minä kun olen haeskellut sitä kauempaakin
kuin te), niin olen nyt paluumatkalla. Lähden hakemaan virvoitusta
niissä, mitkä olin hyljännyt, toivoessani senkaltaista, jota,
niinkuin nyt näen, ei ole olemassakaan.
Silloin virkkoi Kristitty toverillensa Toivorikkaalle: "Puhuukohan
tuo mies totta?"
_Toivorikas_: Kavahtakaa itseänne, sillä hän on liehakoitsijoita
hänkin. Muistakaa, kuinka kalliisti tässä äskenkin saimme maksaa sen,
että kuulahdimme moisten miesten puhetta! Mitenkä? Eikö Sionin vuorta
ole olemassa? Emmekös me Ihanilta Vuorilta jo nähneet tuon Kaupungin
porttia? Eikö meidän nyt pitäisi uskossa vaeltaman? Lähtekäämme,
jott'ei mies ruoska kädessä jälleen meitä saavuttaisi. Teidän olisi
pitänyt antaa minulle se opetus, minkä minä nyt teidän korvaanne
kuiskaan: "Lakkaa, minun poikani, kuuntelemasta sitä neuvoa, joka
sinua viettelee pois toimellisesta opista." Lakatkaa vainenkin,
veli hyvä, kuuntelemasta häntä, ja uskokaamme sielumme tallella
pitämiseen. [2 Kor. 5: 7, Sananl. 19: 27, Hebr. 10: 39]
_Kristitty_: En minä, veli hyvä, tuota kysymystä eteesi pannut
siksi, että epäilisin uskomme totuutta, vaan koetellakseni sinua ja
saadakseni sydämesi vilpittömyyden kantamaan hedelmää. Mitä tähän
mieheen tulee, niin tiedän, että tämän maailman Jumala on hänet
so'aissut. Lähtekäämme kulkemaan, sinä ja minä, tietäessämme, että me
uskomme totuutta ja, "ett'ei yksikään valhe ole totuudesta". [1 Joh.
2: 21]
_Toivorikas_: Nyt minä riemuitsen, toivoessani sitä kunniata, kuin
Jumala antava on.
Näin he erosivat tuosta miehestä, mutta hän meni matkoihinsa, naurain
heitä.