Silloin lausui Tuomari jury'lle, [jury'ksi sanotaan valamiehiä, jotka
syytetyn julistavat joko vikapääksi tai viattomaksi. Suom. muist.]
joka koko ajan oli ollut läsnä kuuntelemassa ja tarkastamassa:
"Herrat valamiehet! Te näette tämän miehen, jonka tähden niin kova
meteli kaupungissa on syntynyt. Olette niinikään kuulleet, mitä
nämä arvoisat herrat ovat häntä vastaan todistaneet. Samoin olette
kuulleet hänen vastauksensa ja tunnustuksensa. Teidän vallassanne on
nyt joko hirtättää hänet tai pelastaa hänen henkensä. Minä katson
kumminkin sopivaksi huomauttaa teille, mitä laki sanoo."
"Siihen aikaan kuin Farao Suuri, meidän ruhtinaamme palvelija, oli
hallitsijana, kävi käsky: jott'eivät ne, jotka vierasta uskontoa
tunnustavat, pääsisi lisääntymään ja kasvaisi liian voimallisiksi
hänen hallita ja hillitä, piti heidän poikalapsensa viskattaman
virtaan. Samoin kävi käsky Nebukadnetsar Suuren, myöskin ruhtinaamme
palvelijan aikana, että joka ei maahan lankea ja kumarra
kultaista kuvaa, se piti tuliseen pätsiin heitettämän. Ja Dareion
päivinä kävi käsky myöskin, että jos ken määrätyn ajan kuluessa
jotakuta jumalata paitsi häntä avuksensa huutaisi, niin piti hän
heitettämän jalopeurain luolaan. Näitten lakien henkeä vastaan on
tämä kapinoitsija rikkonut, ei ainoastaan ajatuksilla, mikä on
sietämätöntä jo sekin, vaan myöskin sanoilla ja töillä; sitä ei siis
millään muotoa saa sallia." [2 Mos. 1: 22, Dan. 3: 4-6, Dan. 6: 7-9]
"Mitä Faraon käskyyn tulee, niin se oli pelkän edellytyksen
perustukselle laadittu laki onnettomuuden välttämiseksi; itse rikos
ei vielä ollut tapahtunut, mutta tässähän on rikos ilmeinen. Mitä
toiseen ja kolmanteen käskyyn tulee, niin kuulittehan tämän miehen
vastustavan meidän uskontoamme, ja kavalluksesta, minkä hän on
tunnustanut, pitää hänen kuolemalla kuoleman."