Nyt oli Evankelista saavuttanut heidät, ja näin hän tervehti heitä:
_Evankelista_: Rauha olkoon teille, rakkaani, ja rauha teidän
auttajillenne. [1 Aik. 12: 18]
_Kristitty_: Terve tuloasi, terve tuloasi, rakas Evankelista!
Sinun kasvojasi katsellessani, muistuu mieleeni sinun entinen
ystävällisyytesi ja väsymätön työsi minun iankaikkiseksi onnekseni.
_Uskollinen_: Terve tuhannesti! Sinun seurasi, suloinen mies, kuinka
onkaan se mieluista meille, vaeltaja paroille!
_Evankelista_: Kuinka teidän on käynyt, ystävät, siitä pitäin kuin
viimeksi erosimme? Mitä olette matkallanne kohdanneet ja mitenkä
menetelleet?
Kristitty ja Uskollinen kertoivat hänelle kaikki, mitä heille tiellä
oli tapahtunut, ja mitenkä ja mitä vastuksia voitettuansa he olivat
tähän paikkaan saapuneet.
_Evankelista_: Ylen olen iloinen, en siitä, että teillä
koettelemuksia on ollut, vaan siitä, että voittajina niistä olette
päässeet, ja että, monen heikkoudenkin jälkeen, yhä edelleen olette
matkaanne jatkaneet hamaan tähän päivään asti.
Ylen iloinen olen, sanon minä, niin itsen? kuin teidänkin tähden.
Minä kylvin, te olette niittäneet. Ja se päivä on tuleva, jolloin
kylväjä ja niittäjä ynnä iloitsevat, se on, vahvana pysytte loppuun
asti: sillä aikananne te saatte niittää, ellette väsy. Kruunu odottaa
teitä, katoamaton kruunu; niinpä juoskaat, jotta sen käsittäisitte.
Muutamat lähtevät hakemaan kruunuansa, ja sittenkuin ovat jo kauaksi
ennättäneet, tulevat toiset ja vievät sen heiltä. Siis pitäkäät,
mitä teillä on, ett'ei kenkään teidän kruunuanne ottaisi. Ette ole
vielä päässeet ulkopuolelle perkeleen nuolten kantamaa, ette ole
vielä hamaan vereen asti kilvoitellen syntiä vastaan olleet. Olkoon
Valtakunta yhä edessänne ja uskokaat lujasti niitä kuin näkymättömät
ovat. Älkäät päästäkö itsehenne mitään, mikä on tällä puolen tuon
toisen maailman. Ja ennen kaikkea ottakaat vaari omasta sydämestänne
ja sen himoista, sillä sydän on häijy ja pahan-elkinen kappale ylitse
kaikkein. Pankaat sentähden kasvonne niinkuin limpsiö. Kaikki voima
taivaassa ja maassa on teidän puolellanne. [Joh. 4: 36, Mat. 10: 22,
Gal. 6: 9, 1 Kor. 9: 24-27, Ilm. 3: 11, Hebr. 12: 4, Jer 17: 9, Jes.
50: 7]
Kristitty kiitti häntä silloin hänen kehoituksistansa, mutta sanoi
samalla heidän suovan, että hän vielä edelleenkin sanoillansa
evästäisi heitä loppumatkalle, sitä enemmän kuin he hyvin tiesivät
hänen olevan profetan. Hän osaa sanoa, mitä heille vielä tapahtuu, ja
myöskin neuvoa, mitenkä he voivat esteitä vastustaa ja voittaa. Tähän
pyyntöön yhdistyi Uskollinenkin.
Evankelista puhui sitten kuin seuraa:
"Rakkaat poikani! Te olette Evankeliumin totuuden sanasta kuulleet,
että teidän pitää monen vaivan kautta Jumalan valtakuntaan tuleman
sisälle, ja taas, että jokaisessa kaupungissa pitää siteitä ja
murheita teidän edessänne oleman. Ette siis saa odottaa pitkällekään
pääsevänne, ennenkuin ne päällenne tulevat muodossa tai toisessa.
Muutamat näistä lauseista ovat jo käyneet teissä toteen, ja useampien
pitää vielä toteutuman. Nyt, niinkuin huomaatte, olette juuri
erämaasta pääsemäisillänne ja saavutte sitten kaupunkiin, joka
vähitellen silmienne eteen esiintyy. Siellä viholliset ankarasti
ahdistavat teitä ja kaikin voiminsa koettavat surmata teidät. Ja
olkaat varmat siitä, että toisen teistä taikka kumpaisenkin pitää
verellänsä vahvistaa se todistus, josta te kiinni pidätte, mutta
olkaat uskolliset kuolemaan asti, niin Kuningas teille elämän
kruunun antaa. Se teistä, joka on siellä kuoleva, -- vaikk'ei tämä
kuolema ole luonnollinen, ja hän kenties saa koviakin tuskia kestää
-- se saavuttaa paremman osan kuin hänen toverinsa, ei ainoastaan
siinä, että hän pikemmin pääsee Taivaalliseen Kaupunkiin, vaan
siinäkin, että hän sen kautta välttää monet vaivat, joita toinen on
vielä loppumatkallansa kohtaava. Mutta tultuanne edessänne olevaan
kaupunkiin ja nähtyänne täytetyksi sen, mitä minä olen sanonut,
muistelkaat silloin ystäväänne ja olkaat miehuulliset ja antakaat
sielunne Jumalalle, niinkuin uskolliselle Luojalle hyvissä töissä."
[Ap. 14: 22, Ap. 20: 23, Ilm. 2: 10, 1 Kor. 16: 13, 1 Piet. 4: 19]