_Kristitty_: Tehtiinkö tiellä mitä muita rynnäköitä teitä vastaan?
_Uskollinen_: Tultuani sen mäen alle, jota Vastuksien mäeksi
sanotaan, kohtasin hyvin vanhan miehen, joka minulta tiedusti,
kuka olen ja minne minulla matka. Minä sanoin olevani matkamies ja
kulkevani Taivaallista kaupunkia kohti. Vanha mies sanoi silloin:
"Näytätpä rehelliseltä mieheltä. Tyytyisitkö olemaan minun kanssani
siitä palkasta, minkä sinulle annan?" Minä kysäisin, kuka hän on, ja
missä hän asuu. Hän sanoi olevansa _Aatami Ensimmäinen_ ja asuvansa
_Eksytysten kaupungissa_. Senjälkeen minä tiedustin, mikä toimi
hänellä on, ja minkä palkan hän minulle lupaa. Hän sanoi pitävänsä
ammattinaan kaikenlaisia huvituksia, ja palkkanani oli oleva se, että
hän vihdoin tekee minut perillisiksensä. Kyselin edelleen, millainen
oli hänellä talo, ja ketä muita hänellä oli palveluksessaan. Hän
sanoi talonsa olevan varustetun kaiken maailman makupaloilla ja
palvelijainsa olevan hänen omaa sukujuurtansa. Minä tiedustin
sitten, oliko hänellä lapsia. Hän sanoi, ett'ei hänellä ole kuin
kolme tytärtä: _Lihan himo, Silmäin pyyntö ja Elämän koreus_ ja
että saan ottaa heidät kaikki vaimoikseni, jos tahdon. Kysyin tuosta
vihdoin, kuinka kauan hän tahtoisi minua elämään tykönänsä, ja siihen
hän vastasi: niin kauan kuin hän itsekin elää. [Efes. 4: 22, 1 Joh.
2:16]
_Kristitty_: No niin, mihinkäs päätökseen tulitte vihdoin vanhan
miehen kanssa?
_Uskollinen_: Olin ensi alussa hiukan taipuvainen lähtemään hänen
mukaansa, sillä hän haasteli mielestäni niin kauniisti, mutta kun
puhellessamme satuin katsahtamaan hänen otsaansa, niin näin siinä
kirjoitettuna: Riisukaat pois teistänne vanha ihminen tekoinensa.
[Kol. 3: 9]
_Kristitty_: Kuinka sitten kävi?
_Uskollinen_: Sitten iski mieleeni, niinkuin tulella olisi polttanut,
että kun hän kerran on minut taloonsa saanut, niin orjaksi hän minut
heti myö, puhukoon nyt mitä hyvänsä ja liukastelkoon kuinka paljon
tahansa. Minä pyysin häntä vaikenemaan, sillä minä en aio astua hänen
majansa ovelienkaan. Silloin hän rupesi pilkkaamaan minua, sanoen,
että kyllä hän minun perääni lähettää jonkun toisen, joka tekee tieni
katkeraksi hamaan sieluun saakka. Minä käännyin, lähteäkseni pois
hänen luotansa, mutta tuskin olin kääntänyt hänelle selkäni, niin jo
tunsin hänen tarttuvan lihaani ja nykäisevän minua niin hirmuisesti
taaksepäin, että luulin hänen reväisseen irti palasen omaa itseäni.
Minä huudahdin: "Minä viheliäinen ihminen!" Sitten läksin edelleen
kulkemaan mäen päälle. Puolitiehen päästyäni katsahdin taakseni
ja näin jonkun tulevan perässäni tuulen nopeudella. Ja lehtimajan
kohdalla hän minut saavutti. [Joh. 8: 34, Gal. 4: 17, Rom. 7: 24]
"Juuri siinä", sanoi Kristitty, "minne minä poikkesin levähtämään.
Siellä minut uni petti, ja siellä minä kadotin tämän kirjoituksen
povestani."
_Uskollinen_: Kuunnelkaahan minua loppuun asti, veli hyvä. Heti kuin
hän oli minut saavuttanut, alkoi häneltä tuiskuna tulla sekä sanoja
että iskuja ja maahan hän minut paiskasi, niin että makasin siinä
puolikuolleena. Tultuani hiukan tuntoihini, minä kysyin, miksikä hän
minua tällä tavoin kohtelee. Hän sanoi sen tapahtuvan siitä syystä,
että minussa oli ollut salaista taipumusta ensimmäiseen Aatamiin ja
samassa sain häneltä toistamiseen hirmuisen iskun rintaani, niin
että kaaduin takaperin ja makasin jälleen vähissä hengin hänen
jaloissansa. Toinnuttuani sitten tuosta, rukoilin minä häneltä armoa,
mutta hän ei sanonut tietävänsä armosta, ja silloin hän löi minut
jälleen maahan. Epäilemättä hän olisi minusta lopun tehnyt, ellei
eräs mies olisi tullut saapuville ja kieltänyt häntä.