"Tuossahan ne on", ajatteli hän, "ne vaarat, jotka Aran ja
Epäileväisen pakottivat kääntymään takaisin." (Jalopeurat olivat
kytketyt kahleisin, mutta sitä hän ei nähnyt). Häntä alkoi hirvittää,
ja hän aikoi kääntyä takaisin hänkin, sillä -- ajatteli hän --
surman suuhunhan tässä muutoin joutuu kuin joutuukin. Mutta koska
portinvartija, nimeltänsä _Valpas_, huomasi Kristityn pysähtyneen,
valmiina palajamaan takaisin, huusi hän hänelle:
"Senkö verran sinussa onkin voimaa? Älä jalopeuroja pelkää, sillä
ne ovat kahleissa. Ne on pantu uskon koettelemiseksi sellaisissa,
joissa uskoa on, ja sellaisten ilmisaamiseksi, joissa ei uskoa ole.
Pysyttele keskellä tietä, niin ei sinulle mitään pahaa tapahdu."
[Mark. 4:40]
Minä näin hänen sitten kulkevan pelvosta vavisten, mutta tarkoin
noudattaen portinvartijan neuvoa. Hän kuuli jalopeurain kiljuvan,
mutta mitään pahaa ne eivät hänelle tehneet. Hän paukutti ilosta
käsiänsä ja astui edelleen, kunnes saapui portille, missä
portinvartija oli.
Silloin sanoi Kristitty portinvartijalle:
"Herra, mikä talo tämä on, ja saako tässä yösijaa?"
Portinvartija vastasi:
"Tämän talon on mäen Herra rakentanut matkamiesten suojaksi ja
leposijaksi."
Portinvartija kysyi, mistä hän on, ja minne hänellä matka.
_Kristitty_: Tulen Turmion kaupungista ja olen matkalla Sionin
vuorelle, mutta koska aurinko on jo mailleen mennyt, niin tahtoisin
olla yötä tässä, jos saan.
_Portinvartija_: Mikä teidän nimenne?
_Kristitty_: Nimeni on nyt Kristitty, mutta ennen se oli _Armoa
vailla_. Minä olen Jafetin sukua, jonka Jumala on sallinut asua Semin
majoissa. [1 Mos. 9: 27]
_Portinvartija_: Mutta miksikäs te näin myöhään tulette? Aurinko on
jo laskenut.
_Kristitty_: Olisin ollut täällä ennenkin, mutta -- voi minua
viheliäistä! -- minä nukahdin lehtimajassa mäen rinteellä. Olisin
minä sentään ollut täällä jo aikaisemminkin, ellen olisi maatessani
kadottanut matkakirjaani ja tullut ilman sitä mäen kukkulalle.
Turhaan sitä tapailtuani, täytyi minun, suru sydämessä, kääntyä
takaisin siihen paikkaan, missä maannut olin. Sieltä sen löysin ja
nyt olen täällä.
_Portinvartija_: No niin. Minä kutsun yhden tämän talon neitseistä,
ja jos teidän puheenne hänelle kelpaa, niin hän saattaa teidät muun
perheen keskuuteen, niinkuin talon säännöt määräävät.
Valpas soitti kelloa, ja kohta senjälkeen tuli ovelle arvokas, kaunis
neitsyt, nimeltä _Varovaisuus_, ja kysyi, mitä varten hänet oli tänne
kutsuttu.
Portinvartija vastasi:
"Tämä mies on matkalla Turmion kaupungista Sionin vuorelle, mutta
koska hän on väsynyt, ja yö hänet yllätti, niin kysyi hän minulta,
saisiko hän yösijaa täällä. Minä sanoin kutsuvani sinut, ja sinä
saat, haasteltuasi hänen kanssaan, tehdä, minkäs hyväksi näet,
niinkuin säätää talon laki."
Neitsyt tiedusti nyt, mistä vieras on tullut, ja minne hän on
matkalla. Kristitty kertoi. Sitten kysyi neitsyt, mitä hän oli
matkallaan nähnyt, ja ketä kohdannut, ja Kristitty ilmoitti senkin.
Vihdoin tiedusti neitsyt hänen nimeänsä, ja Kristitty sanoi:
"Nimeni on Kristitty, ja sitä enemmän halajaisin viettää täällä
yöni, kun kuulin mäen Herran rakentaneen tämän talon matkamiehille
leposijaksi ja suojaksi."