Saapui hän tuosta sitten vähäiselle mäentörmälle. Siinä seisoi risti,
ja hiukan taampana, mäen alla, oli hauta. Silloin minä näin, että
samassa kuin Kristitty oli tullut ylös ristin juurelle, samassa
kirposi taakka hänen harteiltansa, putosi maahan ja läksi vierimään,
kunnes joutui haudan partaalle ja putosi siihen. Sen koommin en sitä
enää nähnyt.
Silloin Kristitty ihastui ikihyväksi ja sanoi hilpein mielin: "Hän
on tuskillansa minulle levon antanut ja kuolemallansa elämän."
Siihen hän sitten hetkiseksi pysähtyi katselemaan ja ihmettelemään,
sillä kovin kävi hänen kummaksensa se, että katsaus ristiin oli
päästänyt hänet hänen taakastansa. Hän katseli katselemistaan, kunnes
lähteistä hänen päässänsä alkoi vettä vuotaa poskille. Siinä hänen
katsellessaan ja itkiessään, katso, kolme loistavaa olentoa lähestyi
häntä, näin tervehtien: "Rauha olkoon sinulle!" Senjälkeen sanoi
ensimmäinen: "Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Toinen riisui
ryysyt hänen yltään ja puki hänet juhlavaatteisin. Kolmas pani merkin
hänen otsaansa ja antoi hänelle sinetillä varustetun kirjoituksen,
johon hänen piti katsoa kulkiessaan, ja joka hänen tuli antaa sisään
Taivaan Portilla. Sitten he poistuivat. [Sak. 12: 10, Ef. 1: 3]
Kristitty hyppäsi kolmasti ilosta ja läksi kulkemaan, laulaen:
Ma kaukaa kuljin, synnit taakkanain,
Ei kenkään voinut poistaa pelkoain.
Sain tänne. Paikka verraton on tää!
Alkaisko autuus mulle siinnältää?
Sitehet ratkesko jo raastavat?
Ja taakastaanko pääs' jo hartiat?
Siunattu risti!-hauta! Kolmasti
Siunattu Hän, kuin kantoi häpeäni!
Senjälkeen minä näin unessani hänen kulkevan eteenpäin, kunnes hän
tuli erääsen laaksoon. Siellä hän huomasi vähän matkan päässä,
tien-ohessa, kolme miestä. He makasivat syvässä unessa, kahleet
jaloissa. Ensimmäinen oli nimeltänsä _Tyhmä_, toinen _Laiska_, kolmas
_Pöyhkeä_.
Nähdessään heidät tuossa tilassa, astui Kristitty heidän luoksensa,
toivoen saavansa heidät kenties hereille, ja huusi: "Te olette
niitten kaltaiset, jotka makaavat ylhäällä haahden pielen päässä;
allanne on kuollut meri ja kuilu, jossa ei pohjaa ole. Herätkäät
siis ja tulkaat tänne. Jos vaan tahdotte, niin minä päästän teidät
kahleistanne." [Sananl. 23: 34]
Ja hän sanoi heille vielä: "Jos se, joka kulkee ympäri kuin kiljuva
jalopeura, teidät saavuttaa, niin te joudutte hänen hampaittensa
saaliiksi." He katsahtivat häneen ja rupesivat vastaamaan kukin
kohdastansa. Tyhmä sanoi: "En minä mitään vaaraa näe." Laiska
sanoi: "Vielä pikkuruisen unta." Pöyhkeä sanoi: "Mies se, joka
paikkansa pitää." Ja he panivat maata jälleen, mutta Kristitty jatkoi
matkaansa. [1 Piet. 5: 3]